Samaan aikaan kun hyvinvointialueet vähentävät henkilöstöä Suomessa, Ruotsin pohjoisissa kunnissa ja hoivapalveluissa etsitään uusia työntekijöitä. Suomalaisia hoitajia rekrytoidaankin nyt aikaisempaa aktiivisemmin rajan toiselle puolelle. Suomen kielen taitoisille työntekijöille on kysyntää erityisesti Tornionlaaksossa, jossa asuu paljon suomen- ja meänkielisiä ikääntyneitä.
Lähihoitaja Minna Leppäniemi lähti Ruotsiin jo ennen nykyistä rekrytointiaaltoa. Kun Pellon terveyskeskuksessa tehtiin viitisen vuotta sitten suuria muutoksia, pitkään vuodeosastolla työskennellyt Minna alkoi pohtia uusia vaihtoehtoja. Hän oli aiemmin työskennellyt muutaman kuukauden Norjan Tromssassa, mutta tällä kertaa työ löytyi lähempää Tornionjoen toiselta puolelta.
– Minua oli aina kiinnostanut käydä ulkomailla töissä. Tiesin, että Ruotsin Pellossa vanhustenkodissa on suomalainen sairaanhoitaja pomona, ja kävin kysymässä häneltä, olisiko töitä tarjolla.
Minna aloitti uudessa työssään alkuvuodesta 2022, ja jo parin kuukauden kuluttua hänelle tarjottiin vakituista työsuhdetta.
Vaikka Lapissa Suomen ja Ruotsin välisen rajan ylittäminen on monella tapaa arkipäivää, Minnaa yllätti, miten erilaista vanhustenhoito on Ruotsissa.
– Ensimmäinen asia, jota ihmettelin, oli se, että joka vuorossa oli riittävästi työntekijöitä.
Lisää eroja paljastui nopeasti.
– Aloin tehdä työtä samalla tavalla kuin olin oppinut Suomessa, mutta huomasin nopeasti eroja työnkuvissa. Esimerkiksi kestokatetrin vaihtaminen oli rajattu vain osalle työntekijöistä, emmekä saaneet antaa asiakkaalle edes tavallista särkylääkettä ilman sairaanhoitajan lupaa.
Minnan kokemukset rohkaisivat hänen entistä työkaveriaan Tuija Kettulaa, joka lähti niin ikään kokeilemaan työntekoa Ruotsissa. Nyt Tuija on työskennellyt useana kesänä sijaisena Ruotsin Kaaresuvannossa lähellä Enontekiötä, jossa hänellä ja hänen miehellään on majatalo.
Työvuorot on Tuijan mukaan ollut helppo neuvotella muuhun elämään sopiviksi. Myös rajatumpi työnkuva on sopinut hänelle hyvin.
– Vanhukset tarvitsevat samanlaista perushoivaa maasta riippumatta. Pidän siitä, että työssä on aidosti aikaa hoitaa ja paijata vanhuksia.
Arvostus tuntuu hyvältä
Minnan ja Tuijan mukaan Ruotsissa arvostetaan suomalaisten lähihoitajien vahvaa perusosaamista. Vaikka lähihoitajaa vastaava undersköterska on Ruotsissa suojattu ammattinimike, avustavissa tehtävissä voi työskennellä vårdbiträde-nimikkeellä ilman hoitoalan koulutusta. Moni tekeekin niin. Koulutus puuttuu arviolta joka neljänneltä vanhustenhoidon työntekijältä.
Koko työkulttuuri on Minnan ja Tuijan mukaan erilainen. Tuijalle ero konkretisoitui ensimmäisinä työviikkoina.
– Olin ollut töissä reilun kuukauden, kun esihenkilö tuli luokseni ja sanoi: ”Tuija, du har jobbat bra i dag.” Suomessa en ollut koskaan saanut yhtä suoraa kiitosta. Vastasin, että se tuntui hyvältä. Siinä hetkessä taisivat silmäkulmat kostua molemmilta.
Kello kääntyy, kieli vaihtuu
Vaikka työmatka Ruotsiin voi olla lyhimmillään vain muutaman kilometrin mittainen eikä rajalla ole muodollisuuksia, työntekijä astuu silti toiseen maahan. Virallinen kieli vaihtuu ja kello siirtyy tunnin taaksepäin. Kumpikaan ei ollut Minnalle tai Tuijalle ylipääsemätön haaste. Alku vaati silti totuttelua.
– Paperihommat olivat niin työläitä ja kaikki alussa muutenkin niin uutta, että vaikka ajattelin lähteväni Ruotsiin vain yhdeksi kesäksi, päätin lopulta jatkaa. Kun suurin työ oli tehty, samalla vaivalla menee useampikin kesä, Tuija kertoo.
Vanhuspalveluissa osa asiakkaista on kotoisin Suomesta, ja muistisairauden myötä myöhemmin opittu ruotsi voi alkaa unohtua.
– Suomella pärjää asiakkaiden ja hoitajien kanssa, ja ajan myötä kielitaito kehittyy. Jos jotain sanaa ei muista, sen voi kiertää tai kysyä suoraan, että tämä on suomeksi pyyheliina tai lautanen, millä sanoilla te näitä kutsutte, Minna kertoo.
Ruotsin kieltä tarvitaan kuitenkin potilaskirjauksissa. Myös lääkelupa suoritetaan ruotsiksi.
Suurin ero oli lopulta aikaero.
– Työpäivät Ruotsissa tuntuvat todellista pidemmiltä. Varsinkin iltavuoroissa tunnin ero korostuu. Kun vuoro päättyy Ruotsin aikaa kymmeneltä, Suomessa kello on yksitoista. Kun pääsee kotiin, lähestytään jo puolta yötä.

Apuvälineitä ja älykkäitä järjestelmiä
Suomalaiset pitävät usein itseään teknologian edelläkävijöinä, mutta vanhustenhoidossa Minna ajattelee Ruotsin olevan monessa asiassa askeleen edellä.
– Tekniikkaa hyödynnetään paljon. Jokaisessa huoneessa on kattonosturi, jolla asukkaan saa siirrettyä sängystä pyörätuoliin tai voi auttaa vessaan. Olohuoneessa on kattoon suunnattu projektori, jonka avulla pystyy pelaamaan erilaisia pelejä.
Teknologia näkyy myös lääkehoidossa ja valvonnassa. Potilastietojärjestelmä muistuttaa, jos lääke jää antamatta.
– Asukkaiden huoneissa on liiketunnistimet, jotka hälyttävät hoitajien puhelimeen, kun asukas lähtee liikkeelle. Huoneissa voi olla myös kamera, jonka kautta yöhoitaja pystyy seuraamaan asukkaan liikkeitä. Suomessa sellainen ei kai ole edes sallittua, Minna kertoo.
Takaisin, mutta kokemuksia rikkaampana
Hyvistä kokemuksista huolimatta Minna päätti palata vuoden jälkeen Suomeen. Se oli monen asian summa.
– Ruotsissa on kiva olla töissä, mutta kun piti päättää, kumpaan jään tai tulen, Suomi veti puoleensa.
Keskeinen syy oli se, että työn lisäksi elämässä on muutakin.
– Tässä iässä arvostaa vapaapäiviä eri tavalla kuin aikaisemmin. Ruotsissa arkipyhistä ei kerry vapaapäiviä, toisin kuin Suomessa, eivätkä ilta- ja yölisät nosta palkkaa yhtä paljon kuin Suomessa.
Pohjapalkka on yleensä Suomea korkeampi, mutta se ei ole samalla tavalla yleissitova kuin Suomessa. Työntekijä neuvottelee palkkansa itse uuteen työhön tullessaan, mikä voi tuntua suomalaisesta vieraalta.
Vaikka Minna päätyi lopulta palaamaan Suomeen, hän ei kadu päätöstään lähteä.
– Jos jotain, niin olen oppinut arvostamaan suomalaisten lähihoitajien koulutusta ja osaamista. Meillä osataan paljon, varsinkin kun sitä vertaa Ruotsiin. Norjassa lähihoitajan vaatimukset ovat samaa luokkaa kuin Suomessa, ja norjan kieltäkin on osattava.
Erityisen lämmöllä Minna muistelee aikaansa Norjassa.
– Kaipuu Norjaan töihin jäi. Jos olisin kymmenen vuotta nuorempi, lähtisin heti takaisin. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan töitä ulkomailla, se rikastuttaa.
Tuija on samoilla linjoilla. Työ toisessa maassa on tuonut uusia ajatuksia omaan työhön ja avartanut käsitystä siitä, miten hoivatyötä voidaan tehdä.
– Jos vähänkään miettii ulkomailla työskentelyä, kannattaa kokeilla. Takaisin pääsee aina, Tuija sanoo.
Töihin Ruotsiin? Kolme käytännön vinkkiä
- Suomen kansalainen voi työskennellä Ruotsissa ilman työ- tai oleskelulupaa. Työnteon voi aloittaa heti, mutta käytännössä tarvitaan henkilötunnus (personnummer) tai väliaikainen koordinointinumero (samordningsnummer) ja verokortti (A-skatteverket).
- Suomessa valmistuneen lähihoitajan on haettava oikeutta käyttää Ruotsissa suojattua ammattinimikettä undersköterska. Oikeutta haetaan Ruotsin sosiaalihallitukselta (Socialstyrelsen). Työntekijän on todistettava myös se, että hänellä on riittävä ruotsin kielen taito.
- Työehdot ja palkka määräytyvät Ruotsin sääntöjen mukaan. Ruotsissa palkat eivät ole samalla tavalla yleissitovia kuin Suomessa vaan palkka ja ehdot sovitaan työehtosopimuksissa ja usein työnantajakohtaisesti. Ruotsalainen pankkitili helpottaa palkanmaksua.
Lähde: Info Pohjola
Lue myös
Lähihoitajat maailmalla: Ulkomailla työskentely vaatii valmistautumista