Kun Varsinais-Suomen hyvinvointialueella siirryttiin vuosi sitten keskitettyyn ruoanjakelun, moni lähihoitaja osasi pelätä pahinta. Lähihoitaja Johanna Jantusen työpaikalla Nousiaisten Moisiokodissa asiat olivat ruokapuolen osalta olleet suorastaan herkullisesti. Asukkaat olivat saaneet ruoan läheisen koulun keittiöstä.
– Kun koululaiset olivat syys- ja hiihtolomilla, asukkaat saivat tehdä keittiölle ruokatoiveita. Pyhinä heitä hemmoteltiin useita päiviä herkuilla ja esimerkiksi äitienpäivänä tarjottiin brunssi, johon kuului kaikenlaista pikkunakkia ja graavilohta.
Kun ensimmäiset muovilaatikot Varhan keskitetystä keittiöstä saapuivat, tilanne vaikutti heti hämmentävältä. Ruokia oli välillä hankalaa tunnistaa ulkonäöltä. Riisiä piti ryhtyä keittämään itse, laatikoita purettaessa muoviroskaa syntyi paljon. Nyt takana on noin vuosi uutta ruokapalvelua.
– Tilanne on huono. Erikoisruokavaliot ja soseet puuttuvat toimituksista usein. On tullut tunne, ettei heillä ole niistä osaamista. Asukkaat eivät enää voi tehdä ruokatoiveita. Broileria on listalla usein kolme, neljä kertaa viikossa, vaikka sitä vanhukset täällä eivät halua syödä.
Keitetyt perunat ovat nahkapalloja, perunamuusi ei maistu perunalta, kala on aina ylikypsää ja kuivaa, Johanna kertoo.
– Tuoreet kasvikset ja hedelmät ovat kadonneet asukkaiden lautasilta. Ne on korvattu kastikkeisiin sotketuilla kasvismössöillä ja etikkaisilla peruna- ja punajuurisalaateilla.
Kahvia ei enää saa
Kun ikäihmisen ruokahalu on muutenkin vähäinen, huonolaatuinen ruoka voi johtaa aliravitsemukseen, kertoo SuPerin liittohallituksen jäsen Jaana Dalén.
– Lähihoitajat ovat kertoneet myös asukkaiden lisääntyneistä iho-ongelmista ja painehaavoista, jotka kertovat osaltaan proteiininpuutoksesta.
Yhteydenottoja on tullut ympäri Varhaa, myös yksityiseltä puolelta, Dalén sanoo.
– Onhan se aikamoista, ettei monissa paikoissa asukkaille tarjota nykyään edes kahvia. Kyllä tässä säästetään aivan väärästä paikasta.
Jos ruoka on tuoksutonta ja mautonta, ei ihme, että se ei maistu, SuPerin puheenjohtaja Päivi Inberg toteaa.
– Suoraan sanottuna hävettää tämä tapa, miten ikäihmisiämme kohdellaan, minne arvostus on kadonnut?
Inberg muistuttaa, että ruokailutilanteessa hoitaja ja asukas kohtaavat ruoan ja ruokamuistojen äärellä. Tilanne on usein hoitajalle päivän ensimmäinen kiireetön yhteinen hetki ja asukkaalle tärkeä sosiaalinen tilanne. Huono ruoka vaikuttaa koko hoitoketjuun. Paitsi, että yhteisistä hetkistä tulee ikäviä, hoitajat kantavat huolta asukkaiden huonosta syömisestä ja näkevät vajaaravitsemuksen seuraukset heidän kunnossaan. Ruoka on elämän suola, Inberg toteaa, sen merkitystä ei pidä väheksyä.
– Esimerkiksi pullan leipominen yksikössä on jo valtavan virikkeellistä toimintaa. Tuoksut ja tekeminen herättävät ihmiset tähän hetkeen, muistelemaan ruokia ja niihin liittyviä tunteita.
Joka päivä ravintovalmisteita?
Johanna Jantunen toivoisi, että päättäjät yrittäisivät itse elää loppuvuoden sillä ruoalla, mitä Varhan ikäihmisille nyt tarjotaan.
– Nämä meidän ruoat eivät todellakaan ole ruokahalua herättäviä. Suoraan sanottuna tarjottu ruoka on oksettavaa. Vaikuttaa myös siltä, ettei annoksia ole mietitty ravitsemuksen näkökulmasta.
Johannan mielestä on vastenmielinen ajatus, että asukkaiden ruokavaliota olisi jatkuvasti täydennettävä ravintovalmisteilla.
– Jokainen niitä maistanut tietää, ettei sellaisia maun vuoksi nautita. Niistä aiheutuu myös lisäkustannuksia asukkaille.
Hoitajan työkuorma kasvaa
Kun ensimmäiset mauttomat mössöt saapuivat asukkaille, hoitajat puuttuivat heti asiaan, Jaana Dalén kertoo.
– Hoitajat ovat tehneet koko vuoden asiasta valituksia esihenkilöilleen ja ottaneet yhteyttä suoraan ruoanjakeluun. Mikään ei ole muuttunut.
Tasaisen huonolaatuista ruokaa saapuu asukkaille päivästä toiseen. Osa hoitajista kertoo, että aneemisia annoksia on usein vaikea tunnistaa lukematta ruokalistaa tai laatikon kylkeä.
Myös lähihoitajien työkuorma on lisääntynyt. Mikäli yksikössä ei ole tukipalvelutyöntekijää tai tämä on poissa, lähihoitajat purkavat ja lämmittävät aterioita ja keittävät riisiä. Kaikki se on pois hoitajien perustehtävistä eli asukkaiden hoidosta.
Ihminen kaipaa hyvää ruokaa
Johannaa kauhistuttaa kuukausihinta, jonka asukkaat maksavat saamastaan ruoasta, se on lähes 600 euroa.
– Sellaisella rahalla voisi ostaa kaupasta monta kunnon pihviä ja ruokaa, joka oikeasti maistuu hyvältä.
Hoitajat ovat huomanneet, että tukusta tilatut ruoat maistuvat ruokajakelun ruokia paremmin asukkaille.
– Olemme tilanneet pitsaa, lihapiirakoita, rahkoja, viilejä, jogurtteja ja kinkkupiirakkaa. Näillä yritämme korjata ihmisten vajaaravitsemusta ja ruokahaluttomuutta.
Hoitajat palauttavat myös koko vuoden omia ja asukkaiden pulloja kauppaan ja ostavat rahoilla asukkaille joulun aikaan joulukinkun.
– Viime jouluna koko kinkku oli syöty kahdessa päivässä. Kyllä ihmisillä on ruokahalua, kun ruoka on hyvää.
Samaan aikaan ruokajakelusta tulleet harmaat keittokinkun palaset jäivät asukkailta syömättä.
