Vanhusten vajaaravitsemus on yleistä ja se on hoidettavissa

Ravitsemuksella on suuri merkitys iäkkäiden terveyden, toimintakyvyn ja elämänlaadun ylläpitämisessä. Vajaaravitsemuksen ennaltaehkäisy on helpompaa kuin sen hoitaminen.

Leipää lounaaksi? Myös kotona asuvien ikääntyneiden ravitsemukseen liittyy riskejä. Jos ruoanlaitosta vastannut puoliso ei enää kokkaile entiseen malliin, molempien puolisojen ravitsemus heikentyy. Kuva: Mostphotos

Teksti Mari Frisk

Ikääntyneiden vajaaravitsemus on yleistä Suomessa. Vanhukset eivät näe nälkää, vaan kyse on pikemminkin ruoan laadusta kuin määrästä.

Sairaudet, matala-asteinen tulehdus ja lääkitykset voivat vaikuttaa ruoansulatukseen, ravinnon imeytymiseen ja kehon kykyyn hyväksikäyttää ravintoa. Mahan hapottomuus vaikeuttaa ruoan pilkkomista ja esimerkiksi B12-vitamiinin imeytymistä. Lääkitykset aiheuttavat toisinaan pahoinvointia ja ripulia, eivätkä ravintoaineet ehdi imeytyä.

Syöminen voi vähentyä huomaamatta

Jo muutaman sadan kilokalorin päivittäinen vaje energiansaannissa voi aiheuttaa pidemmällä aikavälillä merkittävää painonlaskua sekä toimintakyvyn ja lihasten heikkenemistä.

Ravitsemusriskit pitäisi tunnistaa varhaisessa vaiheessa. On helpompaa tehdä korjausliike ruokavalioon kuin hoitaa vajaaravitsemusta.

Muistisairas ei aina muista, onko hän syönyt ja juonut riittävästi. Sairauden edetessä nälän ja janon tunne vaimenevat.

– Toiminnanohjauskin heikentyy, eli vaikka muistisairaalla oli nälän tunne, hän ei välttämättä osaa reagoida siihen eli esimerkiksi mennä jääkaapille, Taysin geriatriakeskuksen ylilääkäri Esa Jämsen sanoo.

Kotona asuvien vanhojen pariskuntien ravitsemukseen liittyy omanlaisiaan haasteita. Jos ruoanlaitosta vastannut puoliso ei enää jaksa tehdä ruokaa entiseen malliin, molempien ravitsemus heikentyy.

– Olen kuullut tapauksista, että ateriapalvelusta on tilattu ateriat vain toiselle, mutta puolisot jakavat ne, eikä näin ollen kumpikaan ei saa tarpeeksi ravintoa Jämsen kertoo.

Laihtuminen on hälytysmerkki

Painon putoaminen voi vihjata vajaaravitsemuksesta tai muusta vakavasta sairaudesta. Vajaaravitsemus ei kuitenkaan aina näy päällepäin. Jos herkuttelee paljon sokerilla ja rasvalla, ei laihdu, vaikka tärkeät ravintoaineet jäisivätkin saamatta. Myös ylipainoisen vanhuksen ravitsemustila voi olla heikko.

Ravitsemustilan arviointiin on kehitetty validoituja seurantamenetelmiä, kuten MNA (Mini Nutritional Assesment) ja NRS 2002 (Nutrition Risk Sceening 2002). Ne eivät korvaa arkipäiväistä tarkkailua ja säännöllistä punnitsemista.

Syömättömyys pitää aina selvittää

Monesti lähihoitaja huomaa ensimmäisenä, että hoidettavalle ei ruoka maistu.

– Ateriaan voi lisätä esimerkiksi suolaa tai nokareen voita, jos maku ei miellytä tai tarjota jotain muuta. Keskimäärin ihmiset syövät mielellään, joten jos tilanne toistuu, pitää pysähtyä miettimään, miksi ruoka ei maistu. Siihen voi olla terveydellisiä syitä, Jämsen sanoo.

Sairaudet ja lääkitykset voivat vähentää ruokahalua. Muita tavallisia syitä syömättömyydelle ovat kipu suussa tai muualla kehossa, kuiva suu, nielemisvaikeudet ja ummetus.

– Myös yksinäisyys tai masennus voivat olla taustalla, Jämsen muistuttaa.

Haju- ja makuaistit heikkenevät ikääntymisen myötä. Kun ruoka ei maistu, syöminen itsessään ei välttämättä enää ole yhtä suuri nautinto kuin aiemmin.

Kun vanhuksen ruokahalu muuttuu kannattaa kelata hieman taaksepäin ja miettiä, onko lähiaikoina tapahtunut muutoksia esimerkiksi sairauden kulussa, lääkityksissä tai ihmissuhteissa.

Lihasmassan väheneminen lisää vajaaravitsemusriskiä

Ikääntyessä energian tarve pienenee monestakin syystä. Yksi niistä on vähentynyt liikkuminen. Toisaalta taas muistisairaan energiankulutus voi jopa lisääntyä, jos hän vaeltelee paljon tai käyttäytyy levottomasti.

Kylläisyyden tunne tulee nopeammin ja kestää pidempään, sillä vatsan tyhjeneminen hidastuu.

Kehonkoostumuksen muutokset kuuluvat normaaliin vanhenemiseen. Lihasmassan osuus pienenee ja rasvan osuus kasvaa, mikä vähentää energiankulutusta. Vähemmän ruokaa tarkoittaa usein myös vähemmän ravintoaineita, kuten proteiinia, vitamiineja ja kivennäisaineita. Laadun pitäisi korvata määrä, mutta niin ei aina tapahdu.

Jos ravinnosta ei saa riittävästi proteiinia, keho alkaa ottaa aminohappoja lihaksista. Proteiinilisästä on hyötyä vain, jos ihminen saa riittävästi energiaa. Jos kokonaisenergia jää vähäiseksi, keho käyttää proteiinia polttoaineena, ei kudosten rakennukseen.

Vajaaravitsemus altistaa sarkopenialle

Lihaskato puolestaan lisää vajaaravitsemuksen riskiä, etenkin, jos vanhus kaatuilee ja joutuu sänkypotilaaksi.

Vähäinen fyysinen aktiivisuus, ravitsemustilan heikkeneminen ja tahaton laihtuminen ovat myös merkittäviä gerastenian eli hauraus-raihnaus-oireyhtymä riskitekijöitä.

Kun lihasmassa pienenee, niin myös sokerinsieto ja immuunivaste heikkenevät. Seurauksina voi olla muun muassa insuliiniresistenssiä ja tulehduksia, ja sairaudet ja haavat paranevat hitaammin. Vajaaravitsemuksen noidankehä on siis monella kierteellä.

Moniammatillinen yhteistyö on tärkeää

Vajaaravitsemuksen ehkäisy ja hoito edellyttävät tiivistä yhteistyötä hoitohenkilökunnan kesken.

– Jos lähihoitaja huomaa muutoksia, se on ehdottomasti sanomisen arvoista. Viestiä voi viedä eteenpäin sairaanhoitajalle, terveydenhoitajalle tai lääkärille oman työpaikan käytäntöjen mukaan. On tärkeää, että huoli kantautuu lääkärin korviin, Jämsen painottaa.

MNA- ja NRS 2002 -seulontoja tekevät pääasiassa sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat.

– Suositusten mukaa seulonnat pitäisi tehdä säännöllisesti. Niistä on hyötyä sekä ennalta ehkäisevästi että ravitsemusongelmien toteamisessa ja tilanteen vaikeuden arvioinnissa, Jämsen selvittää.

Ei ole olemassa laboratoriokoetta, jolla nopeasti ja näppärästi voisi todeta vajaaravitsemuksen.

Sairaalassa voidaan mitata albumiini ja prealbumiini verikokeilla.

– Niitä käytetään täydentävinä tutkimuksina selvittämään, kuinka vaikea tilanne on ja hoidon seurantaan.

Ravitsemusterapeutti on tärkeä linkki hoitoketjussa.

– Etenkin, jos tarvitaan letkuravintovalmisteita tai potilaalla on ravitsemukseen vaikuttava pitkäaikaissairaus, kuten vaikea munuaisten vajaatoiminta, Jämsen sanoo.

Täydennysravintona proteiinia

Joillekin saattaa riittää normaalin ruokavalion rikastaminen lisäämällä aterioihin proteiinia tai energiaa. Monesti rinnalla käytetään täydennysravintovalmisteita. Kliinisiä täydennysravintovalmisteita saa apteekeista muun muassa juomina, vanukkaina ja keittoina. Annoskoot ovat sopivan pieniä, jotta koko ateria tulee syötyä.

– Täydennysravinto vaatii monesti hieman säätämistä ja kekseliäisyyttä. Jos ensimmäinen valmiste ei maistu, ei kannata heittää pyyhettä kehään. Juoman sijaan voi kokeilla vanukasta tai toisinpäin. Usein nämä valmisteet ovat todella makeita, tilkka maitoa leikkaa pois suurimman makeuden. Moni kokee, että jääkaappikylmänä ne maistuvat paremmilta kuin huoneenlämpöisinä. Koko annosta ei tarvitse syödä kerralla, voi vaikka tarjota puolet jälkiruoaksi ja puolet välipalaksi, Jämsen antaa käytännön vinkkejä.

–Ruokakauppojen proteiinituotteet ovat ihan käypiä, niissä riittää valinnanvaraa. Ero apteekkivalmisteisiin on siinä, että ruokakaupan proteiinituotteissa on vähemmän energiaa, proteiinilisänä ne kyllä toimivat.

Yli 75-vuotiaille suositellaan D-vitamiinivalmisteen käyttöä 20 mikrogrammaa päivässä ympäri vuoden. Jos päivittäin tulee käytettyä paljon D-vitaminoituja maitotuotteita, rasvalevitteitä ja kalaa, 10 mikrogramman annostus voi riittää.

Letkuruokintaa ei suositella muistisairaille

Nenä-mahaletkun, vatsanpeitteiden läpi viedyn syöttöletkun eli PEGin (perkutaaninen endoskooppinen gastrostooma) ja suonensisäisten ravitsemusliuosten käyttö vaatii aina vakavaa harkintaa.

– Letkuruokinta ei ole muistisairaalle pysyvänä ratkaisuna mielekäs. Jos muistisairas ei syö tai juo, se on merkki siitä, että sairaus on edennyt jo pitkälle ja elämä on loppuvaiheessa. Tällöin siirrytään loppuvaiheen hoitoon. Hyväkuntoiselle ikääntyneellä nenä-mahaletkua voi käyttää tilapäisesti esimerkiksi aivoinfarktien jälkeen, Jämsen sanoo ja jatkaa:

– Keuhkokuumeen yhteydessä voidaan ravitsemus hoitaa muutaman päivän suonensisäisellä tipalla ravitsemusliuosten avulla. PEGiä käytetään hyvin harvoin vanhuksilla.

Ravitsemusseulat

  • Ravitsemustilan arviointiin on kehitetty validoituja seurantamenetelmiä, kuten MNA (Mini Nutritional Assesment) ja NRS 2002 (Nutrition Risk Sceening 2002).
  • Ravitsemustilan seurantaan kehitetyt seulat eivät ole herkkiä tunnistamaan varhaista virheravitsemusta. Syömisen seuranta antaa paremman kuvan ravitsemustilan kehittymisestä.
  • Myös RAI (Resident Assessment Instrument) huomioi laajasti ravitsemukseen liittyviä perusasioita.

MNA (Mini Nutritional Assessment)

  • Suunniteltu yli 65-vuotiaille kotona asuville ja pitkäaikaishoidossa oleville.
  • Koostuu kahdesta osiosta, seulontaosioista sekä arviointiosiosta.
  • Kirjataan tiedot muun muassa ravinnonsaannin ja painon kehityksestä, ruokailutottumuksista sekä lääkityksistä. Mitataan pohkeen ja olkavarren ympärys.
  • Säännöllisten palvelujen, kuten kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon, piirissä oleville riskitesti toistetaan puolen vuoden välein ja perusterveydenhuollossa
  • seurannassa oleville kerran vuodessa.
  • MNA-pisteet ja paino kirjataan sähköiseen potilastietojärjestelmään.
  • Vajaaravitsemuksen arvioinnissa MNA huomioi matalan painoindeksin paremmin kuin NRS 2002.

NRS 2002 (Nutrition Risk Sceening 2002)

  • NRS 2002 -menetelmää käytetään sairaaloissa ja terveyskeskuksissa.
  • Arvio tulisi tehdä kaikille sairaalapotilaille kahden vuorokauden kuluessa hoitoon tulosta.

RAI-järjestelmä (Resident Assessment Instrument)

  • RAI on standardoitu tiedonkeruun ja havainnoinnin välineistö. Se on tarkoitettu vanhus- tai vammaispalvelun asiakkaan palvelutarpeen arviointiin sekä hoito-, kuntoutus- ja palvelusuunnitelman laatimiseen.
  • RAI-arviointi auttaa hoitajia huomioimaan oleelliset asiat ja muutokset asiakkaan voinnissa ja toimintakyvyssä.
  • Laitoshoidolle ja kotihoidolle ovat omat lomakkeensa: Laitoshoidon RAI, RAI-LTC (Long Term Care) ja Kotihoidon RAI, RAI-HC (Home Care).

Ylipaino voi suojata vanhuksia

  • Finterveys 2017 -tutkimuksen mukaan vyötärölihavuus on yleistä suomalaisilla eläkeikäisillä.
  • Painoindeksin perusteella joka neljäs 65 vuotta täyttänyt mies ja joka kolmas nainen on lihava.
  • Lihavuusparadoksi tarkoittaa, että ylipaino voi olla vanhuksilla terveyden kannalta pikemminkin suojaava tekijä kuin haitta.
  • Suurimmassa ennenaikaisen kuoleman riskissä ovat alipainoiset ja hyvin lihavat. Elinajanennuste on pisin lievästi ylipainoisilla vanhuksilla.
  • Yli 65-vuotiaille suositellaan hieman suurempaa painoindeksiä (24–29 kg/m2) kuin nuoremmille aikuisille.
  • Painoindeksi ei erottele niitä, jotka ovat aina olleet hoikkia ja laihduttaneet ja niitä, joilla tapahtuu tahatonta, yleensä sairauksiin ja toimintakyvyn heikkenemiseen liittyvää laihtumista.
  • Ravitsemustila arvioidaan myös ylipainoisilla, koska heilläkin ravitsemustila voi olla huono.

Lähteet: Vajaaravitsemus on sekä yksilön että yhteiskunnan ongelma, Lääkärilehti, Tiede­pääkirjoitus, 20/2019, Katsaus ikääntyneiden ravinnonsaantiin ja ravitsemustilaan Suomessa, Gerontologinen ravitsemus Gery ry, 2018, Vajaaravitsemusriski eri potilasryhmissä, verkkokoulutus Oppiportti, Duodecim, 2020, Vireyttä seniorivuosiin – ikääntyneiden ruokasuositus, Valtion ravitsemusneuvottelukunta & THL, 2020

Sinua voisi kiinnostaa myös

Tiina Auvinen: ”Olen huomannut, että nuoremmatkin hoitajat ovat nykyään aktiivisia ja valveutuneita edunvalvonnan asioissa”

Taina Viinikainen: ”Hyvä luottamusmies ei pyllistä kumpaankaan suuntaan, hän on reilu sekä jäsenille että työnantajalle”

Sanna Ängeslevä: ”Jäsenen helpottunut itku raskaan kuulemisen jälkeen tai onnellinen hymy oikeudenmukaisen onnistumisen keskellä säilyvät mielessäni pitkään”