Millaista on ollut terveydenhuollon kehitys urasi aikana?
Kehitys on ollut suurta. Jos katson 50 vuotta taaksepäin ja vertaan sitä tähän hetkeen, ihmisiä pystytään nykyään parantamaan useammin. Vaikka ei paranisi pysyvästi, elämänlaatua voidaan kohentaa. Vanhuksia voidaan auttaa uusilla teknisillä ja lääketieteellisillä keinoilla. Myös ihmisten kohtaamisesta on tullut demokraattisempaa. Opiskeluaikana jotkut lääkärit opettivat asiallista arvokkuutta, joka käytännössä tarkoitti etäisyyden pitämistä potilaisiin. Nykyisin lääkärit ovat lähempänä potilasta hyvällä tavalla.
Huolestuttavatko jotkin asiat terveydenhuollossa?
Suurin huoli on epätasa-arvoisuus. Työssäkäyvät ihmiset saavat yleensä hyvää hoitoa työterveyshuollossa. Jos ei ole työsuhdetta, voi olla hankalampaa päästä hoitoon ja tutkimuksiin, ainakin joillakin alueilla. Tästä voi seurata yhteiskunnallisen luottamuksen rapautuminen, jos ihminen kokee, että vain toisten terveydestä välitetään. Olen huolissani myös terveydenhuollon työntekijöiden jaksamisesta, sillä se vaikuttaa hoidon laatuun. Tuntuu traagiselta, että työntekijät, jotka ovat yrittäneet tehdä parhaansa ja venyneet työnantajan tarpeiden mukaan, ovat irtisanomisuhan alla.
Miten terveydenhuoltoa pitäisi kehittää?
Julkista terveydenhuoltoa pitää rahoittaa riittävästi, jotta palveluja saa tasa-arvoisesti. Lääkärien ja hoitajien työssä pitäisi lisätä hoitosuhteiden jatkuvuutta. Ihmisellä on lähtökohtaisesti tarve luottamuksellisuuteen ja pitkäjänteisyyteen ihmissuhteissa. Jos on haavoittuvassa asemassa ja riippuvainen toisesta ihmisestä, työntekijän jatkuva vaihtuminen on hankalaa.
Millaisena näet teknologian ja tekoälyn roolin terveydenhuollossa?
Teknologiaa voidaan käyttää viisaasti, mutta nyt ajetaan liian nopealla vauhdilla digitaalisuuteen ja etäpalveluihin. Kaikilla ei ole kykyä käyttää tällaisia palveluja. Sen vuoksi monet iäkkäät ja sairaat jäävät syrjään yhteiskunnasta ja palveluista. Rakennamme vahvojen ihmisten yhteiskuntaa. Etäpalveluissa ihmiset eivät välttämättä saa kokemusta hyvästä hoidosta. Suurin osa hoidosta on sitä, että ihminen osataan kohdata.
Miten potilas tai asiakas pitäisi kohdata?
Ihmiset toivovat tulevansa kohdatuksi henkilökohtaisesti. Ammattiosaaminen on tärkeää, mutta terveydenhuollon työntekijän pitää myös osata olla läsnä, kulkea rinnalla ja tarvittaessa lohduttaa. Ei saisi syntyä tunnetta, että sairautta on hoidettu, mutta ihminen on jäänyt huomaamatta. Työkokemus voi auttaa kohtaamisessa, mutta kohtaamisen taito ei ole aina iästä kiinni. Nuori voi olla sensitiivinen, kun taas kokeneemmat työntekijät ovat saattaneet joutua kovettamaan itseään.
Saavatko syöpään sairastuneet Suomessa riittävän hyvää hoitoa?
Osaaminen on korkeatasoista ja käytössä on hyviä lääkkeitä. Urani aikana näin myönteisen kehityksen. Ihmisiä parani yhä enemmän. On tullut myös lääkkeitä, jotka eivät paranna, mutta pidentävät elinaikaa. Lääkkeiden avulla voi elää hyvää elämää. Puutteita on siinä, että tietyillä alueilla syöpälääkäreitä on liian vähän. Monet potilaat kaipaavat, että olisi enemmän kohtaamista. Lääkäreillä ja hoitajilla pitäisi olla aikaa kuunnella ja pitää potilas tietoisena sairaudesta ja sen hoidosta.
Miten terveydenhuollon ammattilainen voisi säilyttää työssään myötätunnon uupumatta itse?
Työnantaja on velvoitettu huolehtimaan työntekijöiden työturvallisuudesta, johon kuuluu työntekijän henkinen jaksaminen. Terveydenhuoltoalalle hakeutuu ihmisiä, jotka ovat tunnollisia ja haluavat sydämestään auttaa ihmisiä. Olemme armollisia potilaita kohtaan, mutta vaadimme itseltämme paljon. Meillä on samat tarpeet kuin potilailla. Pitää muistaa levätä riittävästi, liikkua ja syödä terveellisesti. Elämässä täytyy olla muutakin kuin työ. Olisi hyvä pysähtyä ja pohtia, mistä saa itse mielihyvää ja lisätä sitä elämäänsä.
Päivi Hietanen
- Suomen 13. arkkiatri. Presidentti myöntää arkkiatrin arvonimen, joka on korkein lääkärille myönnettävä arvonimi Suomessa.
- Lääketieteen ja kirurgian tohtori, dosentti, syöpätautien erikoislääkäri ja psykoterapeutti.
- Työskennellyt syöpätautien erikoislääkärinä Helsingin yliopistollisen keskussairaalan syöpätautien klinikalla.
- Perustanut psykososiaalisen tuen yksikön Hyksin syöpäklinikalle.
- Tutkinut rintasyövän lääkehoitoa, psykososiaalisia näkökulmia, elämänlaatua ja syöpään liittyviä itsemurhia.
- Toiminut lääketieteellisenä päätoimittajana Suomen Lääkärilehdessä vuosina 2003–2017 ja päätoimittajana Syöpä-Cancer-lehdessä vuosina 2005–2012.
Lue myös:
Muistisairaan kunnioittavaa kohtaaminen vähentää asiakkaiden ja työntekijöiden henkistä kuormitusta
