Hyvinvointialue Pohde ilmoitti tiistaina vähentävänsä yt-neuvotteluiden seurauksena yhteensä 302 työntekijää, heistä 134 on potilas- ja asiakastyötä tekeviä. Hyvinvointialue on käynyt läpi jo viidetkymmenet yt-neuvottelut. Nyt päättyneet neuvottelut olivat superilaisille poikkeukselliset, SuPerin pääluottamusedustaja Ritva Kujansuu kertoo.
– Aikaisemmin jäsenillemme on tarjottu aina vaihtoehtoista työpaikkaa irtisanomisen sijaan. Tällä kertaa ei ole juuri mitään tarjolla. Takaisinottovelvoite ei juuri lohduta, kun eläköityneidenkin paikkoja on jätetty yli parisataa täyttämättä.
Kujansuu kertoo henkilöstön kärsineen jo pitkään korkeasta kuormituksesta. Kiire on jatkuvaa ja sijaisia on vaikeaa saada. Työvuorosuunnittelu tekee tällä hetkellä perhe- ja työelämän yhteensovittamisesta hyvin vaikeaa. Irtisanomisten määrällä vaarannetaan potilas- ja asiakasturvallisuus, mutta myös työntekijöiden työturvallisuus, Kujansuu toteaa.
– Moni on jo hyvin tiukassa tilanteessa ja nyt heidän on odotettava syyskuun viimeiselle viikolle saakka tietoa siitä, irtisanotaanko heidät.
Kun työkuorma kasvaa
SuPerin puheenjohtaja Päivi Inberg toivoo, että hyvinvointialueiden neuvottelutahti rauhoittuisi.
– Lähihoitajien arki menee kohtuuttomaksi, kun neuvotteluita on jatkuvasti. Pysähtykää ensin katsomaan, mitä olette saaneet säästettyä ja säästäkää vasta sitten lisää.
Inberg toteaa, että vaikka säästötoimenpiteitä tehdään hyvinvointialueilla nyt kovassa paineessa, ne eivät saisi mennä hoitajien työrauhan ja työhyvinvoinnin edelle.
– Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kaikki työhyvinvointia tukevat elementit on riisuttu lähihoitajien työelämästä pois.
Leikkuriin myös hoitotyö
Pohde käy neuvotteluja sektorikohtaisesti. Tällä kertaa vähennyksiä oli tarkoitus tehdä johdon ja asiantuntijatehtävien sektoreilla. Säästöjä haluttiin kuitenkin enemmän, joten säästötarve ulotettiin yllättäen myös hoitotyön puolelle.
– Työnantajallehan tämä näyttäytyy niin, että vain 2,2 prosenttia hoitohenkilökunnasta menettää työnsä. Menetys on kuitenkin valtava niille työyhteisöille, joille jää entistä kovempi henkilöstövaje ja työkuorma, Kujansuu toteaa.
Kujansuu on saanut paljon yhteydenottoja hoitajilta, jotka tekevät terveyssyistä osa-aikatyötä.
– Heitä uuden työpaikan löytäminen huolettaa tietysti aivan erityisesti. Toivon, että superilaiset ovat meihin pääluottamusedustajiin herkästi yhteydessä. Haluamme tukea heitä vaikeassa tilanteessa.
Kujansuu ihmettelee, minkälaista mielikuvaa hyvinvointialueet haluavat luoda hoitoalasta.
– Tämä on fyysisesti ja henkisesti raskasta työtä. Nyt kun olosuhteita jatkuvasti huononnetaan, mietin, miten alamme näyttäytyy opiskelijoille. Kuka enää haluaa opiskella lähihoitajaksi, kun työarki on näin tiukkaa?
Myös Päivi Inberg on huolissaan opiskelijoiden tilanteesta.
– Kaikki tarvitsevat lähihoitajia. Heillä on laaja-alainen osaaminen ja motivaatio työhön.
Urapolkuja kehitettäessä pitäisi kuitenkin ottaa huomioon myös lähihoitajien toiveet ja tarpeet. Alan uusille ammattilaisille ei välttämättä kelpaa työpaikka, jossa työelämän ja perheen yhteensovittaminen on tehty vaikeaksi tai työstä palautumista ei ole huomioitu laisinkaan.
– Toivon, että nuoret osaavat ottaa myös hyvin herkästi yhteyttä luottamusedustajiin, jos jokin tilanne töissä vaivaa tai häiritsee.
Kun hoitajamitoitus on maksimi
Henkilöstö on äärimmäisen uupunut, toteaa Siun soten SuPerin pääluottamusedustaja Tarja Orbinski.
Hyvinvointialue käynnisti tänä syksynä kolmannet yt-neuvottelut, joiden tarkoituksena on haalia alueelta 15,6 miljoonan euron säästöt. Toisin kuin useilla muilla hyvinvointialueilla, Siun sotessa neuvottelut koskevat aina kaikkia alueen toimijoita. Tämä vaikuttaa sekä henkilöstön että luottamusedustajien jaksamiseen, Orbinski sanoo.
– On epäselvää, mistä meillä voidaan enää säästää. Hoitajamitoitus 0,6 on tällä hetkellä meillä minimin sijaan maksimi ja monin paikoin tehtiin nyt kesällä alle sen.
Kun henkilöstössä ei voida enää säästää pelkona on, että seuraavaksi on edessä palveluverkon purkaminen. Palveluverkkoon ei ole aiemmissa neuvotteluissa koskettu.
– Jos niin tehdään, ollaan käytännössä tyhjentämässä tiettyjä alueita ihmisistä, Orbinski toteaa.
Kun työt siirtyvät ja työmatkat pitenevät, moni perhe joutuu muuttamaan pois alueelta.
Vuosina 2027-2029 hyvinvointialueen kokonaissäästötavoitteet ovat 75 miljoonaa euroa. Neuvotteluja on vielä paljon edessä, Orbinski sanoo. Samaan aikaan monen lähihoitajan työnkuva on muutoksessa. Orbinski on itse tehnyt uransa terveyskeskuksen vastaanottotyössä.
– Kun hoidontarpeenarviointi ensi vuonna poistuu vastaanotoilta, koko vastaanottokulttuuri muuttuu. Se on iso asia ja monen lähihoitajan kannalta huolestuttava muutos. Miten käy heidän työtehtäviensä?
Myllerretäänkö elämä jälleen
Keski-Suomen hyvinvointialueella palveluverkon purku ja uudelleenjärjestely toteutettiin viime keväänä. Muutos oli suuri henkilöstölle ja asiakkaille, SuPerin pääluottamusedustaja Sari Puikkonen toteaa. Erityisesti leikkauksista kärsi Pohjoinen Keski-Suomi.
– Superilaisilla työmatkat pitenivät. Etäisyydet ovat pitkiä, eikä lähihoitajan vuoroihin sopivaa julkista liikennettä ole. Itsekin yövuorosta kotiin pitkää matkaa ajaneena tiedän, miten raskasta se on.
Tänä syksynä Keksi-Suomen hyvinvointialueella käydään yhdeksännet koko henkilöstöä koskevat yt-neuvottelut. Vähennystarve on enintään 570 henkilötyövuotta. Henkilöstön jaksaminen on venytetty äärimmilleen, Puikkonen toteaa.
Keski-Suomen neuvottelut loppuvat 5.10. Sitä ennen pöydässä vallitsee neuvottelurauha, eikä neuvottelupöytiin tuotuja sektoreita paljasteta.
– Olemme sopineet, että erilaisia vaihtoehtoja halutaan käsitellä kokouksissa luottamuksellisesti ja välttää mahdollisia väärinymmärryksiä keskeneräisistä suunnitelmista.
Puikkonen toivoo, ettei juuri uudelleenjärjesteltyyn palveluverkkoon enää puututtaisi.
– Moni keväällä uuden työn vastaanottanut superilainen on nyt huolissaan siitä, myllerretäänkö hänen elämänsä jälleen.
Paikallisesti superilaisten tukena
Älä lannistu, jos menetät työpaikkasi, Päivi Inberg sanoo.
– Pitkäaikaisen työyhteisön menettäminen on shokki ja kipeä asia. Monille superilaisille juuri työyhteisö on yksi työpaikan tärkeimmistä voimavaroista.
Luottamusedustajien lisäksi myös paikallistoimijat ovat jäsenen tukena irtisanomistilanteessa.
– Toivon, että superilaiset ovat rohkeasti yhteydessä myös ammattiosastojensa puheenjohtajiin. Olemme paikallisesti vahvoja ja pystymme tukemaan toisiamme vaikeissa tilanteissa.
Inberg kehottaa tarkastelemaan sote-alaa mahdollisuuksien kannalta.
– Muutaman vuoden sisällä alalta eläköityy huomattava määrä hoitajia. Mitoituksista kiinni pitävät työnantajat tulevat rekrytoimaan jälleen paljon lähihoitajia.
