Sateenkaarevan seniorityön asiantuntija: ”Hetero-oletuksesta voi opetella pois”

Suomessa on kymmeniätuhansia sateenkaarisenioreita. Moni heistä salaa identiteettinsä ja suhtautuu varauksella sote-palveluihin. Vanhustyön keskusliiton asiantuntija Suvi Kehälinnan mukaan asiakkaan turvallisuuden tunnetta voidaan vahvistaa pienillä teoilla.

Kuva: Anna Autio

Teksti Saija Kivimäki

Mainos

Kuinka suuri ja moninainen joukko sateenkaariseniorit ovat?

Sateenkaarisenioreilla tarkoitetaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia iäkkäitä. Osa kuuluu jompaankumpaan vähemmistöön, osa molempiin. Arvioiden mukaan yli 65-vuotiaista noin 4–5 prosenttia kuuluu sateenkaari­vähemmistöön. Suomessa tämä tarkoittaa noin 65 000 ihmistä. Heitä on kaikkialla, myös asiakkaina iäkkäiden palveluissa. Vaikka puhumme vähemmistöstä ryhmänä, on tärkeää muistaa, että kyse on moninaisesta joukosta. Elämäntilanteet, kokemukset ja tarpeet vaihtelevat suuresti, kuten ikääntyneillä ylipäätään.

Miten kokemukset syrjinnästä vaikuttavat käyttäytymiseen palveluissa?

Sateenkaariseniorit ovat eläneet aikana, jolloin heidät on leimattu rikollisiksi ja sairaiksi. Monella on pitkä kokemus siitä, ettei omana itsenä ole ollut turvallista elää. Tämä saattaa nostaa esiin vähemmistöstressin kokemusta, joka voi näyttäytyä palveluissa esimerkiksi varovaisuutena ja epäluottamuksena. Asiakas voi jännittää, miten häntä kohdellaan ja tarkkailla tilannetta herkästi. Kaikkea ei kerrota suoraan ja omaa elämää saatetaan kuvata kiertäen. Selvityksistä tiedetään, että sateenkaariseniorit välttelevät palveluita syrjinnän ja epäasiallisen kohtelun pelossa, millä voi olla vakaviakin seurauksia yksilön terveydelle ja hyvinvoinnille.

Kuinka moni sateenkaariseniori salaa identiteettinsä?

EU:n perusoikeusviraston kyselytutkimuksen mukaan lähes 60 prosenttia sateenkaarisenioreista on salannut identiteettinsä sote-ammattilaisilta. Noin joka kolmas ei ole kertonut siitä perheelleen tai ystävilleen. Kotihoidossa huolta voi aiheuttaa se, että kotiin tulee vieras ihminen. Oma koti on voinut olla ainoa paikka, jossa ihminen on saanut olla avoimesti oma itsensä. Kun ulkopuolinen tulee tilaan, osa alkaa varoa. Nuoruudenkuvia tai sateenkaarilippu saatetaan piilottaa. Asumispalveluissa ilmapiiri on ratkaiseva. Jos muut asukkaat puhuvat vähemmistöistä kielteisesti, se voi lisätä pelkoa ja vahvistaa tarvetta salata oma identiteetti. Siksi epäasialliseen puheeseen on aina puututtava.

Mitä kannattaa välttää?

Oletusten tekemistä ylipäätään, esimerkiksi hetero-oletusta ja väärinsukupuolittamista. Sukupuoli-identiteettiä eli ihmisen sisäistä kokemusta omasta sukupuolestaan ei voi mitenkään nähdä päällepäin. Sitä ei tunnista henkilötunnuksesta, ei nimestä eikä pukeutumisesta.

Mainos

Jatkuva kaapista ulos tuleminen on raskasta. Vaikka olisi elänyt vuosikymmeniä avoimesti, saattaa silti jatkuvasti joutua korjaamaan oletuksia esimerkiksi puolison sukupuolesta. Jos asiakkaalta kysytään vaimosta tai miehestä, se pakottaa hänet miettimään, kerronko asian jälleen kerran. Sukupuolittuneiden sanojen sijaan on parempi puhua vaikkapa puolisosta tai kysyä, keitä tärkeitä ihmisiä asiakkaan elämään kuuluu.

Miten muistisairaus vaikuttaa tilanteeseen?

Sateenkaarisenioreilla on valtaväestöä enemmän muistisairauksien riskitekijöitä, esimerkiksi vähemmistöstressi ja yksinäisyys voivat lisätä sairastumisriskiä. Selvitysten mukaan yksinäisyys on valtaväestöä yleisempää ja se myös huolettaa monia. Vanhustyön keskusliiton Pohjois-Pohjanmaalla tekemässä selvityksessä 90 prosenttia vastaajista kertoi kaipaavansa vertaisten seuraa vähintäänkin joskus. Moni kantaa huolta siitä, mitä tapahtuu, kun ei enää pysty pitämään puoliaan. Puhutellaanko transihmistä edelleen hänen valitsemallaan nimellään? Saako pukeutua omannäköisesti? Muistisairaus voi palauttaa mieleen ajan, jolloin sateenkaari-ihmisten asema oli heikko. Pintaan voi nousta voimakkaita häpeän ja pelon kokemuksia. Muistot syrjinnästä tai väkivallasta voivat aktivoitua uudelleen ja joskus hyvin traumaattisella tavalla.

Miten asiakkaan luottamusta voi vahvistaa?

Sateenkaari-identiteetillä ei aina ole palvelun tai hoidon kannalta keskeistä roolia, mutta sen kunnioittaminen ja huomioiminen osana yksilöllistä kohtaamista on aina tärkeää sekä osa hyvää ja yhdenvertaista palvelua. Meidän kaikkien kuuluu saada vanheta omannäköisesti, pukeutua haluamallamme tavalla, juhlia itsellemme merkityksellisiä juhlia ja muistella avoimesti omaa menneisyyttämme. Identiteetistä kertomisen on kuitenkin oltava ihmisen oma valinta. Jotkut saattavat kertoa asiasta joissain tilanteissa ja jättää toisissa kertomatta. Ihmisellä on myös oikeus muuttaa mieltään ja sitäkin on kunnioitettava. Jos asiakas kertoo kuuluvansa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön, tietoa ei saa kertoa luvatta kollegoille eikä asiakkaan omaisille. Se rikkoo asiakkaan itsemääräämisoikeutta. Asiakasta voi kiittää luottamuksesta ja kysyä, miten tieto huomioidaan. Jos hän haluaa, sen voi esimerkiksi kirjata palvelusuunnitelmaan. Arjessa hoitajat voivat rakentaa turvan tunnetta pienillä teoilla. Avoin ja kunnioittava kohtaaminen, sukupuolittamattomien sanojen käyttäminen sekä vaikkapa sateenkaarisymbolit viestivät, että täällä on lupa olla oma itsensä.

Kuka on Suvi Kehälinna?

  • Ikääntymisen moninaisuuden ja sateenkaarevan seniorityön asiantuntija.
  • Master of Science (sosiaalityö ja ihmisoikeudet) Göteborgin yliopisto, sosionomi (AMK).
  • Työskentelee vastaavana projektikoordinaattorina Vanhustyön keskusliiton Sateenkaariseniorit näkyviksi -hankkeessa. Työskennellyt aikaisemmin mm. Seta ry:n seniorityön asiantuntija sekä Helsingin kaupungin ikääntyneiden palveluissa.
  •  Yksi Sateenkaariseniorit ry:n perustajajäsenistä.

Lue myös:

Hoitajilla yhä vähän tietoa sukupuolten moninaisuudesta: ”Kohdatkaa ihminen ihmisenä”

Ninjapoikia ja prinsessatyttöjä? – Stereotyyppiset käsitykset sukupuolesta ohjaavat yhä varhaiskasvatusta

Sinua voisi kiinnostaa myös

Lähihoitaja Erdal Aslan haluaa puolustaa oikeudenmukaisuutta 

Lähihoitajat Hanna Kauppinen ja Heikki Rahikainen vaikuttavat Attendon päätöksiin yritysneuvostossa

Emma Holten wants to show us how economics has failed care work: ”The lack of resources in care work is a form of exploitation”