Kotihoidossa työskennellyt lähihoitaja oli alkuvuodesta 2022 matkalla asiakkaan luo, kun hän huomasi iäkkään miehen hoipertelevan jalkakäytävällä.
– Kiinnitin huomiota hänen epävarmaan kävelyynsä jo kauempaa. Vanhus pysähtyi nojaamaan pihaporttiin, ja minä sekä toinen paikalle sattunut sivullinen henkilö lähdimme auttamaan häntä.
Kaksikko sai vanhuksen talutettua kerrostalon sisäpihalle, mutta tämän voimat loppuivat kesken matkan.
– Hän valahti maahan ja samalla tunsin oikeassa polvessani voimakkaan vihlaisun.
Vanhus saatiin penkille odottamaan ambulanssia. Sen jälkeen lähihoitaja soitti esihenkilölleen, joka kehotti ottamaan yhteyttä työterveyshuoltoon. Lähihoitaja hoiti kuitenkin työvuoronsa loppuun ja hakeutui vasta sen jälkeen lääkäriin.
Polven magneettitutkimuksessa paljastui kierukan repeämä. Edessä olivat tähystysleikkaus ja kuukausien sairausloma.
Lähihoitaja piti selvänä, että tapaturman kustannukset korvattaisiin. Vakuutusyhtiö kuitenkin näki asian toisin. Sen mukaan kyse ei ollut korvattavasta työmatkatapaturmasta.
– Jos olisin liukastunut ja kaatunut samassa pihassa, se olisi ollut työtapaturma. Kun pysähdyin auttamaan hädässä olevaa vanhusta, tilanne ei ollutkaan yhtä selvä, lähihoitaja kertoo.
Liitto päätti ottaa riskin
Vakuutusyhtiön perustelut tuntuivat lähihoitajasta absurdeilta. Kun asian käsittely myös eteni hitaasti, hän otti yhteyttä SuPeriin.
Ammattiliitossa työtapaturma-asioiden viemistä oikeuteen harkitaan tarkkaan. Toisin kuin monissa työsuhderiidoissa, oikeudenkäyntikuluja ei yleensä voida kattaa oikeusturvavakuutuksesta, jolloin mahdolliset kulut jäävät liiton maksettaviksi.
Tässä tapauksessa SuPer katsoi, että asia ansaitsi oikeuden kannanoton. Keskeinen kysymys oli, oliko lähihoitajan vamma työtapaturma- ja ammattitautilain tarkoittama korvattava työtapaturma.
Asia eteni vakuutusyhtiöstä tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan ja edelleen vakuutusoikeuteen. Molemmat pitivät vakuutusyhtiön ratkaisun voimassa, mutta päätökset syntyivät äänestyksen jälkeen. Osa ratkaisijoista olisi päätynyt päinvastaiseen lopputulokseen, mikä kuvaa tapauksen tulkinnanvaraisuutta.
SuPer ei tyytynyt ratkaisuihin vaan päätti hakea valituslupaa korkeimmalta oikeudelta, joka ottikin asian käsiteltäväksi.
KKO: Hoitajalla oli velvollisuus auttaa huonovointista vanhusta.
Syyskuussa antamassa ratkaisussaan korkein oikeus katsoi, että hoitajalla oli tilanteessa velvollisuus pysähtyä auttamaan. Koska auttaminen oli välttämätön syy keskeyttää työmatka, sen aikana sattunut tapaturma kuului työtapaturmavakuutuksen korvattavaksi.
”En olisi voinut toimia toisin”
Korkeimman oikeuden ratkaisu päätti yli neljä vuotta kestäneen kiistan. Lähihoitaja kertoo, ettei missään vaiheessa katunut sitä, että pysähtyi auttamaan.
– Se oli täysin automaattinen reaktio. En usko, että kukaan olisi kävellyt tilanteen ohi auttamatta, oli hoitaja tai ei.
Korkeimman oikeuden ratkaistua periaatekysymyksen jäljellä on enää korvausten määrän arviointi. Lähihoitajalle on kertynyt kuluja muun muassa polven magneettitutkimuksesta, sairaalamatkoista ja pitkästä sairauslomasta. Korvauksia hän pitää tärkeinä, mutta niiden rinnalla painaa toinenkin asia.
– Korvaukset ovat tietenkin tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää oli saada asialle ratkaisu. Toivon, että seuraavan vastaavaan tilanteeseen joutuvan ihmisen ei tarvitse käydä läpi tällaista prosessia.
Toive voi toteutua. Korkeimman oikeuden ratkaisu ohjaa vastaisuudessa sitä, miten vastaavia auttamistilanteissa sattuneita tapaturmia arvioidaan.
Lue myös:
Hoitajalla oli oikeus palkkaansa – vakuutusyhtiön kielteisestä päätöksestä huolimatta
