Lähihoitajat maailmalla: Kahden maan kansalainen Minna March on kehitysvammatyössä Australiassa

Minna March on asunut suuren osan elämästään Australiassa. Tämän talven hän työskentelee syvästi kehitysvammaisen nuoren ohjaajana.

Minna Marchille meri merkitsee paljon. Hän on asunut vuosia Tyynen valtameren rannalla. Työpäivän jälkeen hän käy usein uimassa. Kuva: Minna Marchin kotialbumi

Teksti Minna Lyhty

Minna March pulahtaa työpäivän jälkeen Tyyneen valtamereen. Se kuuluu hänen arkirutiineihinsa. Elämän iloina ovat myös snorklaus ja surffaus. Minna on palannut täksi talveksi Australiaan, Batemans Bayhin.

–  Asuin perheeni kanssa tällä seudulla kahdeksan vuotta. Viimeiset kymmenisen vuotta olen asunut Suomessa. Tulin tänne lokakuussa työlomalle ja aion olla toukokuun loppuun saakka.

Australiaan palaaminen oli helppoa, koska hänellä on kaksoiskansalaisuus.

– Olen käynyt täällä vuosittain aina muutaman viikon kerrallaan. Sitten päätin, että haluan olla vähän pidemmän aikaa. Etsin työpaikan ja lapseni hankkivat minulle asunnon. Kaikki järjestyi helposti.

Mainos

Minna tietää, ettei Australiaan muuttaminen ilman kansalaisuutta ole helppoa, vaikka maassa on työvoimapula hoitoalalla. Nuorten on helpompi saada työlupia kuin iäkkäämpien. Minna sai aikanaan kansalaisuuden, koska oli naimisissa australialaisen miehen kanssa.

–  Tapasin mieheni lukioikäisenä mansikkatilalla Laukaassa, jonne me molemmat olimme päätyneet kesätöihin. Nuori, hölmö sydämeni, seikkailunhaluni ja suuri rakkautemme veivät minut maapallon toiselle puolelle.

Aikaa työhön on riittävästi

Minna työskentelee yksityisen yrityksen kautta kehitysvammaisen nuoren kotona. Hänen mukaansa työ on hyvin samanlaista kuin Suomessa, jossa hän on työskennellyt viimeiset kolme vuotta kehitysvammaisten hoitokodissa Jyväskylässä.

–  Erona on, että täällä työvuorossa on aina kaksi hoitajaa, vaikka hoidamme vain yhtä lasta. Toisaalta koko työvuoroksi riittää tekemistä. Perushoidon lisäksi työhön kuuluu kotikoulun pitämistä, fysioterapian ohjaamista, aistihetkiä ja kodinhoidollisia töitä.

Minnan mielestä kummassakin maassa kehitysvammaisten palvelut ovat erinomaiset. Hän uskoo sen olevan aktiivisten omaisjärjestöjen vaikutustyön tulosta. Australiassa kehitysvammaiset saavat palvelut kotiin tai he asuvat ryhmäkodeissa. Laitoshoito on purettu kokonaan.

–  Täällä satsataan koulunkäymiseen riippumatta kehitysvammaisuuden tasosta. Saamme koulusta tarkat ohjeet tehtävistä. Vaikka nuori ei kommunikoi sanoin, hän voi osallistua tehtävien tekemiseen eri aisteilla. Tehtävät palautetaan opettajalle esimerkiksi taidetöinä tai pidämme päiväkirjaa tehdyistä asioista.

Perehdytys työhön on ollut perusteellinen.

–  Suoritin useita online-kursseja ennen kuin sain aloittaa työt. Kurssien aiheena olivat muun muassa vammaisten oikeudet, epilepsia, peg-ruokinta, lääkitys ja käsihygienia.

Elämää eri vinkkeleistä

Minna kertoo, että Australiassa on kolmiportainen terveydenhoitoalan koulutus. Hoitoapulaiseksi pääsee lyhyen kurssin jälkeen. Lähihoitajatutkintoa vastaa enrolled nurse -koulutus. Sairaanhoitajaksi opiskellaan yliopistossa.

Kun Minna muutti Australiaan vuonna 1988, hän oli opiskellut Suomessa puolitoista vuotta kestäneen mielisairaanhoitajatutkinnon ja oli ehtinyt työskennellä pari vuotta mielisairaalassa.

–  Täällä tutkintoani ei tunneta. Mielenterveystyötä tekevät psykiatriset sairaanhoitajat. Olin aluksi kotiäitinä. Sitten asuimme Suomessa muutaman vuoden, jolloin työskentelin taas hoitajana. Kun palasimme Australiaan, opiskelin psykologian kandidaatiksi. Tein aluksi kriisityötä naisten turvakodissa ja valmistumisen jälkeen työskentelin lastensuojelussa.

Kun Minnan lapset kasvoivat aikuisiksi, häntä alkoi vaivata ikävä Suomeen. Hän päätti vuonna 2012 tulla kotimaahansa vähäksi aikaa, mutta aika venyikin vuosiksi. Hän teki sosiaalityöntekijän ja koulukuraattorin sijaisuuksia, mutta psykologian kandidaatin papereilla oli mahdotonta saada vakituista työpaikkaa.

– Päädyin Suomessa kehitysvamma-alalle ja opiskelin kehitysvamma-alan ammattitutkinnon. Olen aina halunnut olla työn ytimessä, lähellä ihmistä. En ole kovin urasuuntautunut. Haaveenani on vielä päästä tutustumaan vanhustyöhön. Sitten olen nähnyt ihmisen elämää eri vinkkeleistä.

Mainos

Lue myös:

Lähihoitajat maailmalla: Lähihoitaja Kirsi-Marja Pulkkinen työskentelee tämän talven Falklandinsaarilla

Lähihoitajat maailmalla: Ulkomailla työskentely vaatii valmistautumista

Lähihoitaja Kirsi-Marja Pulkkinen: Kansainväliseen työyhteisöön Falklandinsaarilla oli helppoa sopeutua

Sinua voisi kiinnostaa myös

Osaatko auttaa oikein? Autistinen ihminen kertoo asiat toisin

SuPerin työhyvinvointiselvitys 2024: ”Työtä asiakkaiden kanssa rakastan, mutta kaikki sälä tekee työn raskaaksi”

Pelottaako suoraan puhuminen? – Oikeanlainen rehellisyys kannattaa