Miksi halusit kirjoittaa hoivan arvosta?
Joitakin vuosia sitten minulla todettiin autoimmuunisairaus. Sairaalassa kohtasin todella moninaisen ja tehokkaan naisten hallitseman työympäristön. Siellä hoiva näyttäytyi hyvin arvokkaana. Seuraavana vuonna Tanskan talousministeriö lausui, että naiset tuottavat enemmän menoja kuin miehet ja ovat siksi yhteiskunnalle kuluerä. Käsitin, että talouden kielessä naisten tekemän työn arvo on jäänyt näkymättömäksi. Kirjoitin tarjotakseni hoivatyön tekijöille tietoa, jotta he voisivat esittää päättäjille asiaankuuluvaa kritiikkiä.
Julkinen talouskeskustelu esittää hoitajat usein laiskoina ja ahneina. Heitä syytetään vallitsevasta tilanteesta, kun he samaan aikaan kamppailevat ollakseen entistäkin tehokkaampia työssään. Halusin näyttää, että hoivatyön tekijät ovat poliittisen päätöksenteon uhreja. Jos tuntuu siltä, että aikaa, autonomiaa ja resursseja on vähemmän, niin todella on. Olen todella tyytyväinen, että kirjaani käytetään osana Tanskan hoiva-alojen opetusohjelmaa.
Miten hoiva-alan työntekijöillä menee?
Sama tarina toistuu kaikkialla Euroopassa: hoiva-alan työntekijät kertovat kyllä rakastavansa työtään, mutta sen jatkaminen vallitsevissa olosuhteissa tuntuu mahdottomalta. Eikä kysymys ole vain palkasta. Alan työntekijät kokevat syvää surua siitä, että he eivät voi tarjota työssään tarpeeksi hyvää hoivaa. Suurin osa kertoo, että työ olisi kyllä paras maailmassa, jos vain resursseja olisi tarpeeksi.
Miten talousvaikuttajat ottivat kirjasi vastaan?
Alkuun kirjani raivostutti monia ekonomisteja. He eivät olleet tottuneet tällaiseen kritiikkiin. Minulta kyseltiin, miten saatoin kirjoittaa niin vaikeasta asiasta kuin talous. Kukaan ei kysynyt, miten saatoin kirjoittaa hoivasta. Kirjani suosio osoitti, että arvoa halutaan ajatella muillakin tavoin kuin vain talouden kielellä. Sen sijaan, että ihmiset tavoittelisivat uutta autoa tai keittiöremonttia, he haluavat, että heidän lapsensa voi käydä mukavaa koulua, että vanha äiti saa hoivakodissa hyvää hoivaa ja että varhaiskasvatuksessa työskentelee tarpeeksi hoitajia. Hoiva on ihmisille arvokasta. Ongelmia tulee, kun byrokraatit yrittävät pakottaa hoivan puhumaan numeroiden kieltä. Taloudessa ei ole sanoja hyvälle hoivalle. Taulukot eivät koskaan onnistu kertomaan, miten arvokasta on istua ihmisen kanssa, joka on kuolemassa syöpään.
Mitkä ovat hoiva-alan suurimmat ongelmat?
Hoiva-alojen resurssipula kertoo riistosta. Suomalaiset yritykset saavat hoivaa hyvin halvalla verrattuna siihen, miten arvokasta hoiva todellisuudessa on. On kyse taloudellisesta strategiasta, kun hoitajien kokemuksia vähätellään. Jatkuvasti puhutaan siitä, että rahat ovat lopussa, mutta mitä tapahtuu sitten, jos meiltä loppuukin hoiva?
Toivoisin, että hoiva nähtäisiin taitona ja älykkyytenä. Toimitusjohtaja, jonka vuorovaikutustaitoja ylistetään, ei pärjäisi hoitajan 12-tuntisessa työvuorossa. Silti kulttuurissamme toimitusjohtajan taitoja arvostetaan enemmän kuin hoitajan.
Tällä hetkellä hoiva-ala on saatu muistuttamaan tehdasta. Koska hoivan ydintehtävää on mahdotonta taulukoida, siitä on tullut näkymätön ja merkityksetön poliittisessa päätöksenteossa. Hoivatyön todellisuuden ja papereille kirjatun hoivan välillä on suuri ero. Hoitajat joutuvat rakentamaan siltaa tehdashoivan ja todellisen hoivan välille, minkä vuoksi he tekevät jatkuvasti enemmän kuin pitäisi. On selvää, että hyvää hoivaa tehdäkseen hoitaja tarvitsee joustavuutta ja enemmän kuin minimiresurssit.
Mitä muuttaisit ensimmäiseksi hoivatyössä?
Tällä hetkellä hoitajat tuntevat olonsa valvotuiksi. Tarvitaan enemmän joustoa ja luottamusta. Uskoa siihen, että hoitaja ja potilas haluavat toisilleen hyvää. Ajan ja resurssien puutteessa olemme nykyään tilanteessa, jossa hoitaja joutuu asettumaan potilasta vastaan. Itsemääräämisoikeus toisi alalle parempia hoitajia. Heillä olisi mahdollisuus oppia tuntemaan hoidettavat ihmiset. Nuo lisäminuutit voivat säästää hoivakuluissa useita tunteja, ja ne tekisivät hoiva-alasta hauskan ja innostavan työpaikan.
Emma Holten
Tanskalainen kirjailija, tutkija ja aktivisti
Holtenin kirjaa Kuluerä (Gummerus 2025) on myyty Tanskassa yli 55 000 kappaletta, ja sitä käytetään hoitoalan opetusohjelmissa oppikirjana.
Lue myös:
Miksi hoivaa ei suomalaisessa yhteiskunnassa osata arvostaa?
Hoiva-ala vaatii ammattitaitoa: ”emme ole vain pyllynpesijöitä”
Saynur Soramies: ”Puhumme naisten oikeuksista, mutta hyväksikäytämme filippiiniläisiä hoitajia”
