Lähihoitajaopiskelijat ovat valmistuttuaan alan tuoreimman tiedon ja uusien käytäntöjen asiantuntijoita. Toivoisin, että tämä ymmärrettäisiin paremmin työpaikoilla. Samalla, kun opiskelijat opettelevat työpaikan käytäntöjä, he ovat ne ihmiset, jotka uudistavat alaa. Jos opiskelijoiden ääni ei kuulu työyhteisöissä, työpaikat jämähtävät eivätkä kehity.
Kaksi vuotta sitten minussa heräsi halu auttaa ihmisiä. Muutama ystäväni työskentelee lähihoitajana ja olin seurannut heidän arkeaan. Keskeytin parturi-kampaajan opintoni ja hakeuduin lähihoitajan töihin oppisopimuksella. Kävin heti kysymässä kotiseudultani Ylistarosta Västinkartanon palvelukeskuksesta töitä. Minut otettiin töihin saman tien ja pääsin työskentelemään monilla erilaisilla osastoilla. Oppisopimusopiskelussa opetusta on neljänä päivänä kuukaudessa, muuten olen töissä. Oppisopimuksen voisi suorittaa vain yhdessä paikassa, mutta mielestäni opintojen aikana kannattaa käydä katsomassa monia erilaisia työpaikkoja ja tekemisen tapoja. Tähän mennessä olen tehnyt töitä kahdessa ympärivuorokautisen hoivan palvelutalossa ja kotihoidossa. Haluan päästä tekemään vielä monenlaisia asioita.
Mielestäni hoitajamitoitusta ei voi enää laskea ja päättäjien tulisi ymmärtää se. Vuorovaikutusta ihmisten kanssa ei voi myöskään korvata roboteilla tai tekoälyllä. Nuoret lähihoitajat tavoittaa varmasti parhaiten somen kautta, kaikenikäiset lähihoitajat taas liittojen kautta. En ole itse ollut aktiivinen somessa, mutta koulutuksen jälkeen olen ajatellut paljon enemmän niitä mahdollisuuksia, joita some vaikuttamiseen tarjoaa. Kuka tahansa meistä voi vaikuttaa yhteiskuntaan, ymmärrän sen nyt.
Toivoisin, että vastavalmistuneiden lähihoitajien ääni pääsisi Suomessa paremmin kuuluviin. Moni lähihoitaja on nyt yhtäkkiä valmistuttuaan tilanteessa, jossa hän ei saakaan töitä. Ensimmäinen työpaikka on erityisesti nuorille tärkeä ja ilmassa on paljon stressiä ja pelkoja tulevaisuuteen liittyen. On raskasta elää nuorena arkea, jossa melkein joka alalla on heikko työllisyystilanne ja maailmallakin menee huonosti.
Lähihoitajaopintoja tulisi kehittää niin, että kaikki pääsisivät harjoittelemaan hoitotyötä opetustilanteissa. Yleensä vain muutama opiskelijajoukosta valitaan tekemään ja muut opiskelijat seuraavat tilannetta sivusta. On hyvin eri asia nähdä kuin tehdä itse. Toisaalta työpaikoilla pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, ettei perehtymässä olevia opiskelijoita laitettaisi yksin vastuuseen asioista, joita he ovat vasta opettelemassa. Perehdytyksiin ja rajoihin olisikin satsattava paljon nykyistä enemmän työpaikoilla. Ei voi olla niin, että perehtymässä olevaa opiskelijaa kohdellaan heti paljon kaivattuna työparina. Olisiko mahdollista, että opiskelijoita kuunneltaisiin työpaikoilla paremmin, samalla kun pidettäisiin huolta, ettei heille anneta vastuuta, joka ei vielä heille kuulu?
Osallistuin STTK:n vaikuttajavalmennukseen, koska haluan muuttaa asioita yhteiskunnassamme. Valmennuksessa oli innostavaa kuulla vaikuttajatarinoita hyvin monenlaisilta ihmisiltä. Hyväksi vaikuttajaksi voi päästä monenlaisia polkuja pitkin. Lähihoitajavaikuttajia tarvitaan.
Kun loppuvuodesta valmistun, haluan olla vieläkin enemmän mukana SuPer-liiton toiminnassa. Olen käynyt Seinäjoella opiskelijatapahtumissa, mutta jatkossa haluaisin tehdä vaikuttajatyötä liitossa. Ajattelen, että liittojen ansiosta lähihoitajien ääni kuuluu yhteiskunnassa ja haluan olla varmistamassa, että niin on tulevaisuudessakin.
Supertyyppi Emma Kallio
- 20-vuotias oppisopimusopiskelija Seinäjoelta.
- Osallistui STTK:n vaikuttajakoulutukseen.
- Supervoimat: Kyky olla oma itsensä ja antaa työpaikalla niin positiivista kuin kehittävääkin palautetta.
Lue myös:
Kiertävän oppisopimusohjaajan matkassa – Hoitoalan osaajat syntyvät kentällä
Oppisopimusopiskelija ei saa työskennellä yksin
Lähihoitajaopiskelijat pelastavat tajuttoman potilaan – simuloitu harjoitus opettaa monia taitoja
