Kinestetiikan kouluttaja Milla Lavikainen: Kinestetiikan opeilla selätettiin kiire

Laiska hoitaja on paras hoitaja. Sellainen, joka ei tee avustettavan puolesta, vaan kannustaa häntä käyttämään omia voimavarojaan, lähihoitaja ja kinestetiikan kouluttaja Milla Lavikainen sanoo.

Vanhus ja hoitaja.

Kinestetiikka perustuu ihmisen luonnollisten liikemallien ja aistitoimintojen ymmärtämiseen sekä ihmisen kunnioittavaan kohtaamiseen. Kuva: Mostphotos

Teksti Minna Lyhty

Hirveä hässäkkä. Ennen yhdeksää pitää saada kaikki vanhukset aamupalalle. Käytävällä juostaan ristiin rastiin, kuljetetaan nostureita ja työnnetään pyörätuoleja. Hiki valuu. Huh… onpa hoitotyö raskasta. Tältä tuntui lähihoitaja Milla Lavikaisesta aamuvuoroissa Anninpirtissä Sastamalassa ennen kuin hän tutustui kinestetiikkaan.

– Anninpirtissä hoitajilla oli tahtotila tehdä työtä eri tavalla. Halusimme muuttaa toimintakulttuuria ja kinestetiikka antoi siihen välineet. Kun suurin osa oli käynyt kinestetiikan kurssin, kiire töissä oli mennyttä aikaa.

Aamuvuoroihin tuli rauhallinen tunnelma. Kukaan ei juossut enää pitkin käytäviä hiki valuen pitkin selkää. Lavikainen kertoo, että Anninpirtissä luovuttiin ajatuksesta, että kaikkien pitää olla tiettyyn aikaan aamupalalla.

–  Kurkkaan huoneeseen ja katson, onko asukas jo herännyt. Jos hän nukkuu, suljen oven hiljaa kiinni. Kun kuulostaa siltä, että asukas on jo hereillä, menen vuoteen viereen toivottamaan hyvää huomenta. Jos hän haluaa nousta, sytytän valoja pikku hiljaa.

Kinestetiikan myötä tuli ymmärrys siitä, että keho pitää herätellä vähitellen. Vanhoista, tehokkaiksi mielletyistä tavoista luovuttiin. Kaikkia valoja ei sytytetä saman tien, eikä peittoa heitetä syrjään. Sellainen on shokkiherätys kenelle tahansa.

– Liikkeelle lähdetään asukkaan tahtiin. Saatan ohjata pienellä kosketuksella kääntymään kyljellään, sitten ohjaan jalat vuoteen reunan yli ja sen jälkeen ylävartaloa istuma-asentoon. Tällaisella rauhallisella työskentelytavalla muistisairaskin ymmärtää, mitä tehdään ja pääsee mukaan liikkeeseen. Silloin vähenee turha vastustelu, joka yleensä johtuu siitä, ettei vanhus ymmärrä, mitä ollaan tekemässä.

Voimavarat käyttöön

Anninpirtissä myös iltavuorojen kiire loppui kinestetiikan oppien myötä. Iltaisin ehditään jopa istuskella asukkaiden kanssa yhdessä televisiota katsellen. Rauhallisiksi muuttuneet työvuorot kuulostavat jokaisen hoitajan unelmalta. Miten ihmeessä tällaiseen kiireettömään työskentelyyn on aikaa? Asukkaita yksikössä oli 28 ja hoitajia saattoi olla vuorossa vain viisi.

–  Aiemmin teimme työtä pareittain. Kun opimme hyödyntämään kinestetiikkaa, työtä pystyi tekemään yksin. Työ tuntui silti kevyemmältä kuin aiemmin. Emme enää liikutelleet asukkaita kuin elottomia pökkelöitä, vaan he saivat ottaa omat voimavaransa käyttöön ja kannustimme niiden käyttämiseen, Lavikainen kertoo.

Nykyisin vanhukset pääsevät ympärivuorokautiseen hoitopaikkaan yleensä vasta hyvin huonokuntoisina. Voisi ajatella, ettei voimavaroja ole juurikaan enää jäljellä. Lavikainen on tästä toista mieltä.

Mainos

– Jos asukkaalla liikkuu vain toinen käsi, siitäkin on paljon hyötyä. Voin sanoa, että ojenna käsi ja ota vuoteen laidasta kiinni. Hän voi olla mukana sängystä ylös nousemisessa.

Kinestetiikalla on sellainen vaikutus, että asukkaat saattavat jopa kuntoutua tai ainakin liikuntakyky säilyy ennallaan mahdollisimman pitkään. Myös hoitajan työskentelystä tulee ergonomista, kun jokainen siirtyminen on ennalta harkittu.

Keinutuoli kuntouttaa

Kinestetiikkaa opiskellaan ensin peruskurssilla. Tavoitteena on oppia ymmärtämään ihmisen luonnollisia liikemalleja ja aistitoimintaa. Kinestiikassa korostetaan myös ihmisen kunnioittavaa kohtaamista. Syventävällä kurssilla työskennellään avustettavien parissa.

–  Syventävällä kurssilla selvitetään asukkaiden omia voimavaroja ja mietitään yhdessä avustamistapoja. Ei ole olemassa vain yhtä tapaa avustaa liikkumisessa. Jokainen asukas on yksilö. Myös me hoitajat olemme erilaisia. Joku saattaa kokea jonkin tavan toimivaksi ja joku toinen tekee saman asian eri tavalla, Milla Lavikainen korostaa.

Siirtymisissä voidaan käyttää erilaisia apuvälineitä, kuten palloja ja liukulevyjä. Nostolaitettakin käytetään tarpeen vaatiessa.

–  Nosturia voi käyttää monella tapaa. Jos asukasta pyöritellään ja asetellaan liinat selän ja jalkojen alle ja sitten nostetaan suoraan ylös, hän ei saa minkäänlaista kokemusta liikkumisesta. Jos hänellä on voimavaroja, parempi tapa voi olla se, että asukas nousee istumaan hoitajan avustuksella. Liinat voidaan asetella myös istuma-asennossa.

Anninpirtissä oivallettiin myös se, että monet pyörätuolia tarvitsevat voivat istua myös muunlaisissa tuoleissa. Erilaiset tuolit vaikuttavat kehon hahmottamiseen ja hallintaan.

– Keinutuoleista tuli suosittuja istuskelupaikkoja. Moni ei ollut päässyt sellaiseen istumaan pitkään aikaan.

Lähihoitaja, kinestetiikan kouluttaja Milla Lavikainen opettaa tänään 1. syyskuuta kinestetiikan perusasioita opiskelijoille SuPerin järjestämässä Lähihoitaja 2023 -verkkotapahtumassa.

Lue myös:

”Kinestetiikka on nostanut luovuuteni esille”

Helvi Kissala on 109-vuotias – Suomen iäkkäimmän ihmisen hoitaminen on kunnia

Lähihoitaja pysyy hengityshalvauspotilaan rinnalla 24/7, vuodesta toiseen

Sinua voisi kiinnostaa myös

Kouluyhteisöohjaaja Mika Önkki: ”On tärkeä osata erottaa, milloin kyse on tavallisista teini-iän kuohuista ja milloin vakavammasta ongelmasta”

”Työpäivä voi alkaa avantouinnilla asukkaan kanssa” – Virikeohjaaja Kirsi Sauvala järjestää ohjelmaa palvelutalon asukkaiden arkeen

Lähihoitaja toteuttaa lääkehoitoa koulussa