Kolmena päivänä viikossa Sanna Ängeslevä lähtee töihin tietämättä aivan tarkkaan, minne päätyy. Hän työskentelee Touhulassa Pirkanmaalla kiertävänä lastenhoitajana, ja sijaisen tarve varmistuu usein vasta aamulla. Kotona odottaa valmiiksi pakattu laukku, jossa on loru- ja laulukortteja, liikuntaohjeita ja sopivaa sisä- ja ulkovaatetusta työpäivään.
– Olen miettinyt valmiiksi aktiviteettejä, jotka on helppo toteuttaa missä tahansa ryhmässä. Toiminta ei saa kaatua siihen, että en löydä tavaroita minulle vieraamman yksikön kaapeista, Sanna sanoo.
Jos akuutteja poissaoloja missään yksikössä ei ole, hän suuntaa päiväkoti Hermioniin Hervantaan. Se on hänen kotipesänsä. Joskus kutsu sijaistamaan tulee kesken työpäivän.
– Harvemmin tiedän, millaiseen tilanteeseen menen töihin, kuka on työkaverina tai keitä lapsia tapaan. Ulkopuolisen silmin se voi näyttää kaoottiselta, mutta itselleni työn merkitys on juuri vaihtelevuudessa.
Kotona odottaa toinen työ
Toisina päivinä Sanna jää töihin kotiin. Hän nostaa keittiön pöydälle läppärin ja sen ympärille luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun työvälineet: kalenteri, muistiinpanot ja erilaiset asiakirjat. Kaiken ytimessä on työehtosopimus.
– Työehtosopimusta tulee tavattua todella paljon, hän toteaa.
Vuoden alussa voimaan tullut yksityisen varhaiskasvatuksen uusi työehtosopimus ilahduttaa Sannaa. Hänen mukaansa se tuo merkittäviä parannuksia lastenhoitajien työehtoihin.
– Aikaisempi sopimus oli laadittu enemmän yksityisen sosiaalipalvelualan näkökulmasta. Se ei huomioinut riittävästi varhaiskasvatuksen arkea, esimerkiksi sitä, että päiväkodeissa tehdään pääosin säännöllistä päivätyötä eikä vuorotyötä, kuten sosiaalipalveluissa.
Monessa asiassa on silti takamatkaa.
– Esimerkiksi lastenhoitajien lääkehoito-osaaminen pitäisi tunnustaa myös yksityisellä puolella samalla tavalla kuin julkisella ja maksaa siitä tehtäväkohtaista lisää osana peruspalkkaa, Sanna sanoo.
Ilveksen logo rikkoo jään
Touhulan vaaleanpunainen t-paita, SuPerin sininen huppari ja Ilveksen vihreä avainkaulanauha. Siinä Sannan tavallinen työasu päiväkotipäivinä.
– Keskustelu lähtee helposti liikkeelle, kun joku huomaa, että kannatan Ilvestä. Lapsetkin esittelevät rohkeasti omat joukkuevärinsä. Toiset kannattavat Tapparaa, mutta suhtautuminen on puolin ja toisin hyväntahtoista.
Kuin vakuuttaakseen Sanna mainitsee, että välit omaan lähiesihenkilöön ovat välittömät ja lämpimät, vaikka tämä onkin kuopiolaisen Kalpan kannattaja.
Liikkumisen riemua
Hermionin liikuntasalissa Sanna nostaa esiin leikkivarjon.
– Tylsää, joku lapsista huudahtaa.
Hetken päästä varjon reunoihin tarttuu kuitenkin joukko innokkaita käsiä. Valtava, värikäs ympyrä kohoaa ja laskee, ensin rauhallisesti, sitten yhä nopeammin. Varjo kahisee ja aaltoilee. Lapset kikattavat ja menon yltyessä osa hyppii tasajalkaa innosta.
Liikunnalliset ja laululeikit ovat Sannalle mieluisimpia.
– Askartelu ei ole minun vahvuuteni, mutta pärjään senkin kanssa. Usein vakituiset työntekijät ovat suunnitelleet askartelun etukäteen ja huolehtineet mallin ja välineet valmiiksi, hän kertoo.
Kun varjo lopulta taitellaan takaisin kaappiin, alkuhetken ”tylsää” on jo poissa lasten mielestä.
– Huomaan herkästi, jos lapset ovat tottuneet käyttämään älylaitteita. Hiljaisia ja hitaita hetkiä siedetään huonommin kuin ennen, koska on totuttu nopeasti tulevaan dopamiiniin, Sanna toteaa.
”Jos jokin mietityttää, siitä pitää puhua”
Kiertävänä lastenhoitajana Sanna tuntee Pirkanmaan Touhulan päiväkodit ja niiden työntekijät. Paikan päällä näkee nopeasti, millainen ilmapiiri yksikössä on. Joskus huomaa myös sen, jos jokin ei toimi. Havainto on arvokas henkilöstön edustajalle.
– Luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun roolien yhdistäminen on luontevaa. Usein asiat koskettavat molempia, Sanna sanoo.
Koska Sanna on monille tuttu sijainen, häneen on helppo tarttua silloin, kun työsuhdeasiat, palkkaus tai työhyvinvointi mietityttävät. Osa asioista ratkeaa yhdellä puhelulla tai sähköpostilla. Toisten selvittely voi kestää kuukausia.
– Vaikeat keissit koettelevat kaikkien sinnikkyyttä. En halua avata yksittäisiä tapauksia, mutta usein taustalla on tilanne, jossa työntekijän oikeudet on yritetty ohittaa. Silloin tarvitaan taustojen selvittämistä ja lukuisia yhteydenottoja, jotta lopputulos olisi työntekijän kannalta myönteinen.
Hankalimpia hetkiä ovat ne, kun niin ei käy.
– Joskus lopputulos on se, että työnantajalla on työnjohdollinen oikeus päättää tietyllä tavalla. Siihen me henkilöstön edustajat emme voi vaikuttaa, Sanna sanoo.
Hän on huomannut, että omien oikeuksien puolustaminen tuntuu monista vaikealta.
– Ymmärrän hyvin, että työnantajaa vastaan ei haluta nousta. Moni pelkää saavansa hankalan ihmisen maineen.
Silloin hänen tehtävänsä on kuunnella ja myötäelää työntekijöiden huolia.
”Empaattisuutta ei saa käyttää hyväksi”
Sanna sanoo viihtyvänsä yksityisessä päiväkotiketjussa. Työsopimuksessa on sovittu kiertävän lastenhoitajan tehtäväkohtaisesta lisästä, ja työajan joustoista voi työnantajan kanssa sopia matalalla kynnyksellä. Oma auto ei ole välttämätön, mutta Sanna kokee sen auttavan siirtymissä ja työn ja vapaa-ajan yhdistämisessä.
– Kiertävä työ ei ole sen joustavampaa kuin muidenkaan lastenhoitajien työ, mutta sen luonne on erilainen. Omassa työssäni moni asia hoituu keskustelemalla. Aikoinaan julkisella puolella tuntui, että byrokratiaa oli enemmän.
Silti aina välillä hän vertailee työehtoja teollisuudessa työskentelevän miesystävänsä kanssa.
– Mies on välillä ihan huuli pyöreänä, kun kerron miten asiat meidän alalla ovat. Teollisuudessa on itsestään selvää, että työnantaja kustantaa työvaatteet. Meillä ei.
Myös palkkataso kertoo karua kieltään. Uusi yksityisen varhaiskasvatuksen työehtosopimus toi parannuksia, mutta neuvottelut olivat tiukat eikä teollisuuden ja muiden miesvaltaisten vientialojen palkankorotuksia saanut ylittää.
Näissä vertailuissa nousee esiin kysymys, jota Sanna miettii usein: arvostetaanko hoitotyötä todella niin kuin pitäisi?
– Hoitajat panevat hoidettavat ihmiset itsensä edelle. Emme halua olla esillä tai tehdä numeroa itsestämme. Empaattisuus on hieno piirre, mutta sen ei pitäisi olla syy siihen, ettei meitä kuulla.
Sannan toive on, että yhä useampi työntekijä uskaltaisi tuoda esiin epäkohtia.
– Hoitajien ääni ei saisi kuulua vain silloin, kun joku muu sen puolesta nostaa. Jos jokin asia työssä mietityttää, siitä kannattaa kysyä. Mitä useammin niin tehdään, sitä paremmaksi työelämä muuttuu.
Hän muistaa, kuinka itsekin oli joskus työuransa alussa sinisilmäinen eikä uskaltanut kyseenalaistaa virheellisesti maksettuja palkkoja.
– Se kokemus teki minusta luottamusmiehen. Nyt haluan olla se ihminen, jonka puoleen muut voivat kääntyä.
Jotta muiden ei tarvitsisi käydä samaa kamppailua.
Vaihtelevaa mutta vaativaa lastenhoitoa
- Kiertävä lastenhoitaja työskentelee tietyllä alueella eri päiväkodeissa tarpeen mukaan. Touhulalla on Pirkanmaalla 15 päiväkotia ja alueella työskentelee 8–9 kiertävää lastenhoitajaa.
- Kiertävä lastenhoitaja paikkaa äkillisiä poissaoloja ja työskentelee siellä missä häntä eniten tarvitaan.
- Työ tarjoaa mahdollisuuden tutustua erilaisiin työyhteisöihin ja lapsiryhmiin. Samalla se vaatii joustavuutta ja nopeaa sopeutumista vaihtuviin tilanteisiin. Koska kaikkea ei voi ennakoida, on työn perusosaamisen oltava vahvaa.
Reppari Sannan työpäivästä on tehty maaliskuussa. Sen jälkeen hänet on valittu SuPerin asiantuntijaksi. Sanna aloitti uudessa työssään huhtikuussa.
