Koira on ihmisen, myös monen valtaapitävän, paras ystävä. Lemmikkikoirat ovat muokanneet ihmisten mielikuvia niin Valkoisen talon, Buckinghamin palatsin kuin Mäntyniemen (ja aikaisemmin Tamminiemen) johtajista.
Toki täällä meillä Suomessa lemmikit on nähty ensisijaisesti presidenttiperheiden jäseninä, ei vallan tai imagon pönkittäjinä.
SuPerin puheenjohtajaehdokkaita yhdistää se, että jokaisella heistä on koira. Jokainen ehdokas myös esitteli lemmikkinsä SuPer-lehden haastattelussa nimenomaan perheenjäsenenä. Harrastuksista kysyttäessä heistä jokainen kertoi viettävänsä aikaa koiran kanssa ulkoillen.
Persoonallisia perheenjäseniä
Puheenjohtajaehdokkaiden lemmikeistä virkaiältään vanhin Harri Järvelinin 9-vuotias labradorinnoutaja Nasse. Järvelin kuvailee häntä 50-kiloiseksi sylikoiraksi.
– Nasse on kaikkien kaveri, sekä koirien että ihmisten. Aika painava kaveri sohvalla.
Päivi Inberg luonnehtii 6-vuotiasta suomenlapinkoira Leoa äänivaltaiseksi perheenjäseksi, joka nauttii huomioista.
– Jos aikataulut eivät mene hänen mukaisesti, hän kertoo sen kyllä. Esimerkiksi iltaherkku ja hammastikku pitää ehdottomasti saada kahdeksalta joka ilta.
Inbergin mukaan Leo viihtyy parhaiten sillä missä muukin perhe eli mökillä.
Nuorin puheenjohtajaehdokkaiden lemmikeistä on Anne Heiskasen kaksivuotias pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira Wendy. Heiskanen kertoo, että paimenkoirien tapaan perhe on Wendylle tärkeä ja kiintyminen perheeseen vahvaa.
– Wendy kulkee perässä aina sinne missä tapahtuu. Hän haluaa osallistua kaikkeen mitä kotona teenkin, oli kyseessä sitten mattojen pesu tai kukkapenkkien kitkeminen. Hän on hyvin seurallinen, tottelevainen ja aktiivinen, ystävällinen ihmisille ja tulee hyvin toimeen toisten koirien kanssa.
Lajien välinen yhteistyö sujuu
Koiraihmisten joukkoon kontrastia tuo SuPerin varapuheenjohtajaksi ehdolla oleva Hanna Jokinen, jonka kotoa löytyy pian 13-vuotias maatiaiskissa Pulu.
– Nimi johtaa pentuaikoihin, jolloin hän ei juuri naukunut vaan kuulosti pululta kujertaessaan, Jokinen kertoo.
Pulu-kissa on Jokisen mukaan kokenut etäkokousosallistuja. Rutiinit syntyivät koronapandemian aikaan.
– Hän tykkää kävellä näppäimistön yli tai maata papereiden päällä silloin kun minä tai puolisoni teemme hommia tietokoneen ääressä.
Jokinen vakuuttaa, että yhteistyö koiraihmisen kanssa tulee sujumaan, jos hänet valitaan varapuheenjohtajaksi.
– Kissojen sanotaan aina putoavan jaloilleen. Uskon, että kissaihmisenä minussa on vähän samaa vikaa. Voisin tuoda tätä ”kaikesta aina selvitään ja tämäkin tilanne menee ohi”-kissamaista ajattelua puheenjohtajistoon. Lupaan myös olla kynsimättä ja sähisemättä.
SuPerin väistyvällä puheenjohtajalla Silja Paavolalla ei ole lemmikkieläintä.
– Kissa oli, mutta siitä piti luopua pahan allergian takia jo monta vuotta sitten, Paavola kertoo.
SuPerin uusi puheenjohtaja valitaan liittokokouksessa Helsingissä 29.–30. toukokuuta.
Tutustu puheenjohtaja- ja varapuheenjohtajahdokkaisiin:
Anne Heiskanen: ”Minulla on paljon annettavaa tässä hetkessä”
Päivi Inberg: ”Työni SuPerissa on vasta puolivälissä”
Harri Järvelin: ”Yhteistyön luominen on äärimmäisen tärkeä neuvotteluasenne”
Hanna Jokinen: ”Liiton pitää olla vahva ja sen pitää näkyä”
