”Lapseni kuravaatteet unohtuivat tänään, niin voitte varmaan olla kaikki sisällä?”
Syksyn sadekeleissä moni varhaiskasvatuksen ammattilainen tuskailee, miksi lapselta puuttuu päiväkodissa asianmukainen sadevaatetus.
– Kenellekään ei pitäisi tulla yllätyksenä, että päiväkodissa ulkoillaan säässä kuin säässä. Silti joka vuosi on tilanteita, joissa kuravaatteet unohtanut vanhempi raivoaa päiväkodin henkilökunnalle siitä, ettei hänen lapsellaan ole säänmukaista vaatetusta, SuPerin asiantuntija Johanna Perez toteaa.
Kun lapsi aloittaa päiväkodin, arjen käytännöt ja yhteisöllisyys voivat yllättää vanhemmat. Ongelmat vanhempien kanssa liittyvät usein kohtuuttomiin odotuksiin ja vaatimuksiin. Vaikka perheet ovat tutustuneet ja sitoutuneet päiväkodin sääntöihin, moni kokee olevansa ensisijaisesti päiväkodin asiakas, ei yhteisön jäsen.
Hoitaja maalitauluna
Tilanteet vanhempien kanssa kärjistyvät herkemmin kuin ennen.
– Jos lapsi kastuu päivän ulkoiluissa huonojen varusteiden vuoksi, olisi suotavaa, että vanhempi olisi itse pahoillaan unohduksestaan, Johanna Perez toteaa.
Yhä useammin vanhemmat syyttävät kuitenkin päiväkotia. Vanhempi saattaa vielä hakutilanteessa olla rauhallinen, mutta soittaakin myöhemmin päiväkotiin raivostuneen puhelun tai arvostelee päiväkotia sosiaalisessa mediassa.
– Ja kun tunne sitten saadaan päälle, höykyttämistä halutaan jatkaa tapaamisissa päiväkodin johtajan ja hoitajan kanssa.
Hän muistuttaa, että lasten kanssa työskenteleminen vaatii herkkyyttä ja empatiataitoja. Näiden taitojen vuoksi työhyvinvointi on heti uhattu, jos lapsen vanhempi ryöpyttää päiväkodin työntekijää työpäivän päätteeksi.
– Päiväkodin työntekijät ovat helppoja maalitauluja, sillä he ovat yleensä aina ystävällisiä ja rauhallisia ammattilaisia. Törkeä käytös vaikuttaa tietysti suoraan työntekijän hyvinvointiin.
Onko some paras asiantuntija?
Kenen tehtävä sitten on sadepäivän aamuna saada kuravaatteet päiväkotiin lähtevän lapsen ylle?
– Vanhempi saattaa aamulla todeta meille, että lapseni ei halunnut ottaa mukaan tai pukea kuravaatteita, Haukkamäen päiväkodin varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Saija Kataja-aho toteaa.
Vanhemmat ovat alkaneet antaa lapsille sellaista vastuuta, jota lapsen ei kuulu kantaa. Samalla suhde varhaiskasvatuksen ammattilaisiin on muuttunut. Ennen henkilökunnalta pyydettiin neuvoja kasvatukseen.
– Nykyään päiväkotiin tullaan lapsen käyttöohjeet mukana kertomaan, miten juuri tätä minun lastani tulee kasvattaa, Saija kertoo.
Hän on työskennellyt varhaiskasvatuksessa lähes 45 vuotta.
– Tuntuu, että keskustelun tilalle on tullut kulttuuri, jossa korostetaan enemmän yksilöllisiä, juuri meidän lapsellemme suunnattuja palveluita. Tänä päivänä myös some ohjaa perheiden arkea, Saija sanoo.
Hän on aiemmin työssään yrittänyt herätellä vanhempia ajattelemaan kasvatusta lapsen näkökulmasta.
– Vanhempainillan esityksessäni nostin esille lapsen tuntemuksia: älä anna minulle periksi, kun itken, vaan auta minua ymmärtämään tunteitani. Anna minulle valinnan mahdollisuuksia, mutta kanna sinä valinnoista vastuu.
Etäkokous päiväkodin porteilla
Varhaiskasvatus on ennen kaikkea ryhmämuotoista toimintaa. Päiväkodissa eletään ryhmän yhteistä päivää.
Saija arvelee, että osa vanhemmista ei saa kiinni päiväkodin ryhmäajattelusta.
– Saatetaan sanoa, että meidän lapsemme pissaa sitten vain lattiakaivoon. Selvästi vanhempi tarvitsee silloin myös neuvoja ja tukea kasvatuskumppanuudessa.
Saija toteaa, että valtaosa perheistä varmasti arvostaa turvallista hoitoa ja henkilökunnan ammattitaitoa. Vaatimustaso on kuitenkin kasvanut samalla, kun resursseja on leikattu ja osalla vanhemmista kunnioitus ammattilaisten työtä kohtaan on vähentynyt.
Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten päiväkodin aukioloajat ja työntekijöiden työajat otetaan huomioon. Hoitoaikoja varataan lapsille varmuuden vuoksi ja peruutukset jätetään tekemättä. Lomien aikaan jopa yli puolet paikan varanneista saattaa jättää tulematta, Saija kertoo.
– Vanhemmat myös olettavat usein, että automaattisesti joustamme työajoissamme. Joskus lapsen vanhempi saattaa seistä sulkemisajan jälkeen päiväkodin portilla vaikkapa etäkokouksessa ja olettaa, että hoitaja jatkaa työpäiväänsä yli työajan.
Unilistat nukkarissa
Yksi päiväkotipäivän kiireisimmistä ja kuormittavimmista hetkistä hoitajille on lepohetki.
– Näin ei ollut ennen, vaan kaikki pitivät yhteistä lepohetkeä arvossa, Saija kertoo.
Nykyään nukkarin seinällä on listoja vanhempien vaatimista uniajoista. Yhä useamman vanhemman toive on, että lapsi jättäisi levon kokonaan välistä tai että hänet herätettäisiin vartin tai puolen tunnin unien jälkeen. Saijan kokemuksen mukaan tällainen luontaisen unen häirintä näkyy monien lasten käytöksessä iltapäivisin levottomuutena ja jopa aggressiivisuutena.
– Olemme ihmetelleet, mistä tämä uusi suuntaus on saanut alkunsa, kun pitäisi kuitenkin huomioida lapsen etu.
Yhä yksilöllisemmät uniajat vaikuttavat myös siihen, ettei hoitajilla ole enää mahdollisuutta lukea ääneen lapsille lepohetkellä.
Suorituskeskeinen arki näkyy päiväkodissa
Saija korostaa, etteivät vanhemmat varmasti tarkoita vaatimuksillaan pahaa. Hänestä yksilölliset toiveet seuraavat kuitenkin usein sometrendejä, eikä varhaiskasvatuksen perusperiaatteita aina tunneta.
– En halua syyllistää vanhempia. Yhteiskunta vaatii nykyään heiltä aivan erilaisia asioita kuin ennen. Nykyinen suorituskeskeinen arkemme haastaa heitä selviytymään eri tavalla.
Saija kehottaa kuitenkin pohtimaan, sopiiko suorittaminen lasten ja päiväkodin arkeen.
– Yhä useammin muistuttelemme vanhempia, että voimme toteuttaa yksilöllisiä toiveita, jos ryhmän yhteinen toiminta ja turvallisuus eivät kärsi siitä. Ja jos on resursseja.
Saija kaipaa menneisyyden varhaiskasvatuksesta sitä asemaa, joka hoitajilla oli alan ammattilaisina. Suoraa vuorovaikutusta oli enemmän ilman sosiaalista mediaa. Vanhemmat muodostivat herkemmin vanhempaintoimikuntia, jotka vaikuttivat positiivisella tavalla päiväkodin toimintaan.
– Kaipaan myös pieniä päiväkoteja, joissa oli omat keittiöt ja kodinomaisempi päiväkotipäivä. Pienissä yksiköissä oli helpompi huomioida yksilöllisyys ja muuttaa päivän toimintaa. Pidin myös enemmän kolmen hoitajan tiimeistä nykyisen parityöskentelyn sijaan.
Saija jää eläkkeelle noin vuoden kuluttua. Hän aloitti uransa päiväkotiapulaisena ja toimi lopulta muun muassa varhaiskasvatuspäällikkönä.
– Olen nähnyt siirtymän pienistä päiväkodeista suuriin päiväkotikouluihin. Vanhempien vaatimusten lisäksi lasten haasteet ja erityistuen tarpeet ovat kasvussa. Vastavalmistuneella ja työuraansa aloittavalla varhaiskasvatuksen ammattilaisella on nyt edessään täysin erilainen ura kuin minulla on ollut.
Niukkuus on arkipäivää
Johanna Perez pohtii, suojellaanko hoitajia päiväkodin arjessa tarpeeksi.
– Vanhemmat eivät tunnu nykyään käsittävän, että päiväkodin hoitajan tehtävä on varmistaa, että päiväkodin toiminnot sujuvat, jotta yhdessä sovitut asiat voivat jatkua. Resurssit on vedetty niin tiukalle, ettei tästä ole mahdollista poiketa sen enempää kuin lapsen omassa varhaiskasvatussuunnitelmassa on sovittu. Päiväkodissa toimitaan ensisijaisesti ryhmänä.
Perez korostaa, että hankalissa tilanteissa tarvitaan johtamistaitoja esihenkilöiltä. Johtajan on kyettävä ottamaan vastaan vanhemman kiukku ja kuitenkin seisottava työyhteisönsä jäsenen tukena.
– Hoitajalla tulee olla työkavereiden, varajohtajan ja johtajan turva. Työyhteisö voi hyvin ja työntekeminen sujuu, kun olosuhteet ovat turvalliset.
Johanna Perez toivoisi, että lasten vanhemmat ymmärtäisivät varhaiskasvatuksessa vallitsevan niukkuuden.
– Päiväkodeissa tehdään jo nyt ihmeitä. Miettisin kahteen kertaan, ennen kuin lähtisin vaatimaan niitä lisää.
