Hoitajan työtehtäviin oli kuulunut liikuntavammaisen ihmisen avustaminen tämän jokapäiväisessä elämässä. Työsuhteen alkaessa työtunteja tehtiin päivisin kahdessa vuorossa, ja yöaikaan avustettavan puoliso toimi tarvittaessa hänen apunaan.
Loppuvuodesta 2015 avustettava erosi puolisostaan ja henkilökohtaisten avustajien määrä nousi kolmeen. Avustajien palkan maksanut kunta ei suostunut nostamaan myönnettyjen avustajatuntien määrää eikä siihen, että yöaikaan tehdystä työstä maksettaisiin yötyöhön liittyviä lisiä.
Kunnan tarjoamat kotihoidon yöpartion käynnit eivät avustettavalle sopineet.
Samoihin aikoihin avustettava alkoi harrastaa pyörätuolitanssia, johon liittyviin matkoihin hän tarvitsi niin ikään henkilökohtaista apua.
Kun työnantajana toiminut avustettava kesällä 2016 päätti superilaisen hoitajan työsuhteen, hän ilmoitti perusteluiksi henkilökohtaiset syyt.
Myöhemmin, kun tapaus siirtyi käräjäoikeuden ratkaistavaksi, hän antoi irtisanomisen perusteiksi muun muassa sen, että työntekijä oli kieltäytynyt tekemästä sekä yötyötä että harrastusmatkoihin liittyvää avustamista.
Käräjäoikeus piti työntekijän kertomusta uskottavampana
Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, että työnantajan ja työntekijän kertomukset ovat keskenään ristiriitaiset. Työntekijän kertomusta tukivat muiden muassa tapauksessa kuultujen muiden avustajien kertomukset.
Käräjäoikeus katsoi, että hoitaja ei ollut kieltäytynyt mistään yksilöidystä työtehtävästä tai käyttäytynyt sopimattomasti työnantajaa tai hänen läheisiään kohtaan. Hän ei myöskään kielenkäytöltään tai muullakaan suhtautumisellaan ollut ylittänyt ammatillisen käytöksen rajoja.
Yötyöstä kieltäytyminen ei ollut moitittavaa, sillä avustajilla ei ollut päivystysvelvollisuutta eikä heille myöskään maksettu päivityksestä tai hälytyksestä.
Uskottavana käräjäoikeus ei pitänyt myöskään sitä, että työntekijää olisi varoitettu ennen työsopimuksen irtisanomista.
Käräjäoikeus katsoi, että sopiva korvauksen määrä oli viiden kuukauden palkkaa vastaava määrä eli noin 12 500 euroa. Korvaussummasta vähennettiin tuhat euroa, jotka työnantaja velvoitettiin maksamaan Työttömyysvakuutusrahastolle työntekijän saamista työttömyyskorvauksista.
Työnantaja velvoitettiin korvaamaan myös työntekijän oikeudenkäyntikulut.
Työnantajana toiminut avustettava valitti päätöksestä hovioikeuteen, jossa ratkaisuun ei tullut muutosta. Hän haki vielä valituslupaa korkeimpaan oikeuteen, mutta sitä ei myönnetty.
Käräjäoikeuden päätös jäi voimaan, ja avustettavan maksettavaksi tuli lisäksi työntekijän oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.
Lue myös: Työsopimus päätettiin perusteetta – lähihoitajalle lähes 15 000 euroa korvauksia
Lähihoitajalle lähes 30 000 euroa työsuhteen aiheettomasta päättämisestä
