Lähihoitajien työtehtävissä ei ollut eroa, eikä työnantaja ollut tehnyt erillisiä tehtävänkuvia määräaikaisessa työsuhteessa työskenteleville. Keskisuuressa kaupungissa asia koski useita kymmeniä työntekijöitä.
Työantaja oli myöhemmin nostanut määräaikaisten työntekijöiden palkat samalle tasolle kuin vakituisten mutta ei suostunut korvaamaan takautuvasti palkkasaatavia.
Kunnan superilainen pääluottamusmies neuvotteli asiasta paikallisesti, mutta työnantaja ei suostunut maksamaan takautuvia saatavia. Asia siirtyi SuPeriin, ja lopulta työnantajajärjestön kanssa käytyjen neuvotteluiden jälkeen kunta taipui korvauksiin.
Suostumuksensa riitauttamiseen oli antanut 12 kotihoidossa, vanhuspalveluissa ja varhaiskasvatuksessa työskentelevää superilaista lähihoitajaa, jotka saivat yhteensä yli 10 000 euroa.
Pienemmälle palkalle on oltava peruste
SuPeriin tulee lähes viikoittain epäilyjä siitä, että työnantaja maksaa perusteetta eri suuruisia palkkoja, kertoo liiton lakimies Sanna Rantala.
– Asiaa tulee selvittää ensin paikallisesti, ja usein jo siinä vaiheessa selviää, että erilaisille palkoille on asialliset perusteet. Eri työehtosopimuksissa on erilaiset palkkausmääräykset ja -järjestelmät. Muiden muassa henkilökohtainen lisä on sellainen, jota ei makseta kaikille ja sen suuruus vaihtelee työntekijöittäin.
Joskus tasapuolista palkkausta selvittäessä käy ilmi, ettei korkeampaa palkkaa saavan työntekijän työ ollutkaan täysin samaa, vaikka työntekijät ovat näin aluksi luulleet. Tällöin eri suuruiselle palkalle voi olla tehtävästä johtuvat perusteet.
– Jos työntekijä haluaa varmistua, että saa samaa palkkaa kuin muut samaa työtä tekevät, hän voi ottaa yhteyttä luottamusmieheen ja kysyä, millaista palkkausta työnantajalla noudatetaan.
Lue lisää SuPer-voittoja SuPerin verkkosivuilta!
