– Ota keuhkot täyteen ilmaa ja sitten rauhallinen puhallus pulloon, lähihoitaja Johanna Rahkola opastaa potilasta Turun yliopistollisen sairaalan teho-osastolla.
Sairaanhoitaja Anniina Österlund istuu tietokoneen ääressä ja katsoo potilaan tietoja. Päivän tehtävälistassa on muun muassa asentohoito, hengitysharjoitukset, käsien jumppa, kivun arviointi ja nestevuorokauden vaihto. Potilaana on nuori mies, joka on loukkaantunut onnettomuudessa vakavasti.
– Otatko jo aamupalaa? Olisi puuroa, leipää ja kahvia. Tänään voidaan mennä pyörätuolilla ulos ottamaan aurinkoa. Siellä saattaa olla vilkasta. Yksi kerta tuli just viisi ambulanssia ja helikopteri, Johanna juttelee.
Aamuvuoro on alkanut klo 7.15. Johanna on saanut silloin tietää työparinsa ja hoidettavan potilaan. Teho-osastolla on yhteensä 24 potilaspaikkaa, joista osa on valvontapaikkoja. Teho-osastolla yhtä potilasta hoitaa yksi tai kaksi hoitajaa, joista ainakin toinen on sairaanhoitaja. Valvonnassa yksi hoitaja vastaa yhdestä tai kahdesta potilaasta.
Potilaspaikat erottaa verho. Niiden läpi kuuluu tasainen laitteiden piippaus, kyselyjä aamupalasta ja keskusteluja päivän hoidoista. Tunnelma on rauhallinen.
– Monella on mielikuva teho-osastosta, että potilaat ovat kuolemassa käsiin ja jatkuvasti elvytetään. Toki työ on välillä hektistä, mutta pääsääntöisesti tämä on perushoitoa ja kuntouttavaa työtä.
Teho-osaston jännä kupla
Johanna on työskennellyt teho-osastolla vuodesta 2017 lähtien. Hänellä on työvuoroja hoitajana ja lääkintävahtimestarina.
– Meitä lähihoitajia on yhdeksän ja sairaanhoitajia 140. Kun olen hoitovuorossa, työskentelen sairaanhoitajan työparina. Yleensä lähihoitaja laitetaan hoitamaan potilasta, jolla on paljon perushoitoa ja kuntoutusta. Esimerkiksi massiivisen haavan hoito saattaa viedä työvuorosta neljäkin tuntia.
Lääkintävahtimestarin työtehtäviin kuuluu muun muassa koneiden ja laitteiden huolto sekä ongelmatilanteiden selvittäminen, potilaskuljetukset, potilaspaikkojen ja huoneiden varustelu sekä tarviketilaukset. Lääkintävahtimestari hälytetään myös mukaan elvytystilanteisiin, kun sellainen on sairaalassa.
– Kun aloitin työt teholla, osasin perushoidon hyvin, mutta en ymmärtänyt laitteista mitään. Meni reilu kaksi vuotta, kun tuli tunne, että suurin piirtein pärjään. Täällä saa aina kysyä, eikä kukaan ajattele, ettenkö vieläkään osaa.
Työ on moniammatillista yhteistyötä. Osastolla työskentelevät lääkärit, osastonhoitajat, sairaanhoitajat, fysioterapeutit, farmaseutit, lääketyöntekijät, lähihoitajat, laitoshuoltajat ja logistikot.
– Puhallamme yhteen hiileen. Huolehdimme siitä, että kaikki pääsevät tauoille, vaikka hoidettavana olisi huonokuntoinen potilas. Työvuorossa on jännässä kuplassa, kun tietää vain sen, mitä omassa huoneessa tapahtuu.
Hyvä tuuri
Johanna Rahkola hakee potilaalle aamupalaa.
– Oliko sinulla eilen paksuvartinen lusikka? Käykö tämä suora malli, Johanna kyselee.
Potilas alkaa syödä puuroa, jonka hän tilasi kaikilla mausteilla: sokerilla, kanelilla ja voilla.
– Pystyitkö eilen syömään näin hyvin? Johanna kyselee.
– Eilen se oli sellaista heilumista, nuori mies vastaa.
Potilas on tullut viikko sitten sairaalaan vakavasti loukkaantuneena. Hän kertoo olleensa ambulanssissa tajuissaan.
– Huusin, etten pysty liikkumaan. Säikähdin, miksi raajat eivät liiku. Se oli kova paikka. Ajattelin aluksi, etten koskaan enää kävele. Täällä on hyvä porukka, joka on tsempannut minua.
Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Kari Isotalo saapuu katsomaan potilasta.
– Mitäs äijä? Isotalo tervehtii.
– Pystytkö nostamaan kädet ylös? hän jatkaa.
Isotalo kertoo selkärangan nikaman menneen rikki onnettomuudessa ja sääriluusta on siirretty pala selkään. Potilas saa kädet otsan yläpuolelle.
– Aikamoista. Sinulla on mennyt toipuminen nopeasti. Edistyminen vaatii usein viikkoja ja jopa kuukausia. Veikkaan, että kävelet vielä, mutta jotain oireita voi jäädä.
– En odota täydellisyyttä. Olen kiitollinen sinulle, potilas vastaa puristaen samalla pientä ristiä kädessään.
– Sinulla kävi hyvä tuuri. Olisi voinut käydä vielä pahemmin, Isotalo sanoo.
Lääkäri jatkaa kiertoa. Potilas haluaa tv:n päälle. Iltapäivällä on tulossa tyttöystävä vierailulle.
Yllättävä elämä
Johanna menee taukotilaan, jossa on yhtä aikaa muutama muukin hoitaja. Hän pohtii potilaan tilaa.
– Ennuste on hyvä, mutta kuntoutuminen vaatii häneltä paljon työtä. Sanoin hänelle, ettei pidä säikähtää sitä, että kuntoutumisessa tulee välillä myös takapakkia.
Kun ihminen sairastuu vakavasti yhtäkkiä, se aiheuttaa kriisin. Hoitajan työhön kuuluu potilaan henkinen tukeminen.
– Täällä itketään ja nauretaan ja välillä ollaan ihan hiljaa. Mukaudun siihen, mitä potilas toivoo.
Johanna kertoo, että potilas pääsee tarvittaessa keskustelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan tai sairaalapastorin kanssa.
– Kriisityö alkaa usein vasta jatkohoitopaikassa, mutta myös täällä, jos hoitojakso pitkittyy. Tukea tarjotaan myös omaisille.
Teho-osastolla joutuu tottumaan siihen, ettei kaikille käy hyvin.
– Olen kohdannut omassa elämässäni paljon kuolemaa. Se on muuttanut suhtautumistapaani. Ymmärrän, ettei elämän päättyminen ole aina meidän käsissämme, vaikka yrittäisimme parhaamme. Kuolema kuuluu elämään.
”Täällä itketään ja nauretaan ja välillä ollaan ihan hiljaa.”
TYKSin työntekijöillä on mahdollisuus saada kriisiapua tarvittaessa. Eniten tukea tarvitaan yllättävien tilanteiden jälkeen, esimerkiksi kun potilas kuolee yhtäkkiä vastoin ennakko-odotuksia tai kun potilas on lapsi tai nuori.
– Potilaan vointi voi romahtaa äkillisesti. Yritämme parhaamme, mutta lopputulos on silti huono.
Joskus tulee myös yllättäviä käänteitä parempaan.
– Erästä potilasta epäiltiin aivokuolleeksi. Häntä valmisteltiin jo elinluovuttajaksi. Muutama päivä tästä potilas istui ja söi kaurapuuroa. Hän lähti teholta hyväkuntoisena. Olen kuullut, että hän on tänä päivänä työelämässä. Nuori ikä auttoi toipumisessa.
Pieniä voittoja
Johanna palaa osastolle. Hän ottaa potilaalta verikaasunäytteen, jolla mitataan veren happi- ja hiilidioksidipitoisuuksia ja elimistön happo-emästasapainoa. Hän vie näytteen teho-osaston ABL-laitteeseen. Tulokset kirjautuvat automaattisesti saman tien potilaan tietoihin.
Lääkäriltä on tullut hyviä uutisia. Potilas pääsee siirtymään iltapäivällä traumatologian osastolle.
– Sitä ennen pestään hiukset, Johanna tuumaa ja laittaa potilaalle pesumyssyn päähän.
Vettä ei tarvita lainkaan, sillä myssy sisältää pesuliuoksen. Palvelu on täydellinen: päähieronta, kampaaminen ja hiusten pörrötys potilaan toivomalla tavalla.
Pesun jälkeen potilasta tulee tervehtimään sairaanhoitaja Jaakko Kuhalainen, joka on ollut ottamassa hänet vastaan ja hoitanut häntä ensimmäiset päivät.
– Näytät jo ihan eri ihmiseltä. Katos, olet syönyt viinirypäleitäkin. Hienomotoriikka on tullut takaisin. Olet edistynyt valtavasti.
Johanna katsoo tehtävälistaa. Puolenpäivän aikaan tulee fysioterapeutti ja tarkoituksena on kokeilla istumista sängyn laidalla. Samaan aikaan vaihtuu myös nestevuorokausi, jolloin hoitajat lopettavat perusnesteet ja mittaavat eritteet ennen järjestelmän automaattista nestetaselaskentaa.
Teho-osastolla ollaan aina valmiina uuteen
Johannan ja Anniinan työvuoro jatkuu iltaan asti. He eivät tiedä, kuinka iltavuoro menee. On mahdollista, että heidän hoidettavakseen tulee uusi potilas.
– Se on parasta, kun ei tiedä, mitä ilta tuo tullessaan. Tämä työ vaatii joustavuutta, Anniina Österlund sanoo.
Jos potilasta ei tule, aikaa jää sähköpostien lukemiseen, omien vastuutehtävien hoitamiseen ja potilaspaikan järjestämiseen. Tarvittaessa hoitajat menevät auttamaan toisen potilaan hoidossa.
– Jos on rauhallisempi hetki, pidämme osastolla nonstop-koulutuksia. Kun joku osaa jonkin asian paremmin, hän jakaa tietoa muille.
Kun tämän päivän potilas siirtyy toiselle osastolle, vastuu hoidosta siirtyy muille. Johanna kertoo, että toisinaan tehohoidossa olleet potilaat tulevat jälkiseurantakäynnille, jolloin heidän kanssaan käydään läpi tehohoitojaksolla tapahtuneita asioita.
– Kun on nähnyt ihmisen vain vuodepotilaana, välillä on vaikeaa tunnistaa häntä jalkeilla. On aina hienoa kuulla, miten potilas on toipunut ja päässyt elämään kiinni. Sanoin jo tämän päivän potilaallekin, että haluan nähdä sinun kävelevän teho-osaston ovesta sisään.
Millaisia ominaisuuksia työ teho-osastolla vaatii?
- kiinnostusta tehohoitoon
- vankkaa perushoidon osaamista
- halua oppia jatkuvasti uutta
- hyvää paineen- ja kiireensietokykyä
- kykyä toimia nopeasti muuttuvissa tilanteissa.
TYKSin teho-osasto vuonna 2025
- 1782 potilasta.
- Hoitoaika oli yhdestä vuorokaudesta viikkoihin.
- 57 prosenttia potilaista tuli teho-osastolle päivystyksen kautta ja 43 prosenttia tuli suunnitellun leikkauksen jälkihoitoon.
- 57 prosenttia potilaista oli hengityskonehoidossa.
- Kuolleisuus teho-osastolla oli noin viisi prosenttia.
Lue myös:
Lähihoitaja Susanna Kumpulainen viihtyy teho-osaston sykkeessä
