Vuosi sitten koronapandemian laajuus yllätti kaikki, vaikka tietoja Kiinasta levinneestä keuhkokuumeen kaltaisesta virustaudista oltiin seurattu tiivisti myös Kaunialan sairaalassa.
– Keväällä korona pääsi leviämään osastolla, sillä asianmukaisia välineitä eikä suojavarusteita ollut, muutoin olisimme käyttäneet maskeja jo ennen kuin pandemia puhkesi. Kun osastolla varmistui ensimmäinen positiivinen tartunta, suojavarusteita alettiin saada, Kaunialan sairaalan hygieniahoitaja Taina Hämäläinen kertoo.
Siitä alkoi kiire, jota ei ennen ollut nähty. Ensin oli selvitettävä, ketkä ovat sairastuneet ja ketkä altistuneet. Yhteydenpito kunnan tartuntatautivirastoon oli tiivistä.
– Paperityöt ja soittelu veivät hirveästi aikaa koska altistuneita oli useita, ja tilannetta pahensi tietotekniset ongelmat. Onneksi oli apujoukkoja ja osastoilla osattiin ottaa eristyskäytännöt käyttöön.
Sotaveteraanien hoito- ja kuntoutuslaitoksena tunnetussa Kaunialan sairaalassa oli jo ennestään tehty kohortointia eli erottelua MRSA-sairaalabakteeria kantavien potilaiden osalta, mutta korona pani käytännöt uusiksi. Tiimityön tärkeys ja yhteen hiileen puhaltaminen korostui. Hämäläinen kertoo tehneensä keväällä pitkiä päiviä ja vapaa aika jäi vähiin.
– Keväällä ei jäänyt aikaa kouluttamiseen, mutta kesälomien jälkeen pidimme koulutuksia henkilökunnalle. Kädestä pitäen puettiin ja riisuttiin suojavarusteita, mikä syksyllä kantoi hedelmää, kun koronatartunnat jäivät yhdelle osastolle eikä henkilökunnan altistumisia tullut kuten keväällä.
Hygieniahoitajan on osattava ennakoida tilanteita, esimerkiksi miten jokin toimenpide kannattaa tehdä, etteivät haitalliset tartunnat lähde leviämään.
Hygienia on asennekysymys
Pesitkö kädet, kun viimeksi tulit ulkoa sisälle? Entä ennen ruokailua? Teetkö niin aina? Vastauksista riippumatta – eikö olekin vähän ärsyttävää, kun tällaisia kysellään?
Taina Hämäläinen on tottunut kriittiseen palautteeseen. Vaikka ei hänen työnsä aivan näin suoraviivaista ole, paksua nahkaa tarvitaan, sillä arvostelijoita riittää, hän sanoo.
Hygieniahoitajan tehtävä on vähän kuin ennen vanhaan kirkon unilukkarilla: siinä missä unilukkari herätteli kirkon penkkeihin nukahtaneita seurakuntalaisia, hygieniahoitajan yksi tehtävistä on muistuttaa työpaikallaan infektioiden riskeistä ja niiden torjumisesta.
Muistutuksia tarvitaan, sillä vaikka jokaisella sosiaali- ja terveydenhuoltoalan koulutuksen saaneella on hyvät perustiedot aseptiikasta, käytännössä sen noudattaminen unohtuu helposti tai jää muusta syystä usein tekemättä.
– Enemmän se on asennekysymys kuin se, etteikö tiedettäisi miten esimerkiksi käsidesiä tulisi käyttää. Tietoa on, mutta aina ei haluta toimia tiedon mukaan, vedotaan kiireeseen tai unohdetaan. Se on huolestuttavaa.
Itsenäistä työtä
Annettujen ohjeiden noudattamisen seurannan ja tarkkailun tarkoitus ei suinkaan ole käräyttää hajamielisiä tai huolimattomia työkavereita, vaan kyse on paljon laajemmasta kuvasta, Taina Hämäläinen kertoo.
”Jos hygienia ei ole kunnossa,
sairaalajaksot ovat pidempiä
ja myös henkilökunta sairastaa.”
– Hygienia vaikuttaa siihen, miten potilaat sairastuvat ja miten infektiot leviävät. Jos hygienia-asiat eivät ei ole kunnossa, sairaudet ja sairaalajaksot ovat pidempiä ja myös henkilökunta saattaa sairastua.
Suuri osa hygieniahoitajan työstä on henkilökunnan kouluttamista.
– Työtä tehdään itsenäisesti ja itseohjautuvasti. Pitää olla ulospäinsuuntautunut ja oma näkemys siitä, mihin pyritään ja mitä pitää tehdä tavoitteen saavuttamiseksi. Kukaan ei seiso vieressä neuvomassa, mitä pitäisi tehdä.
Maalaisjärki kantaa pitkälle
Lähihoitajataustaisena Taina Hämäläinen on hygieniahoitajien vähemmistöä. Valtaosalla on sairaanhoitajan koulutus. Pohjakoulutuksesta riippumatta pätevyyden saa vuoden mittaisella täydennyskoulutuksella.
Hämäläinen kertoo ajatelleensa, että sairaanhoitajan tutkinto toisi työntekoon varmuutta. Toisaalta lähihoitajalla on hyvät valmiudet ihmisten kohtaamiseen.
– Perushoidossa sairaanhoitajien potilas- ja asiakaskontaktit jäävät toisinaan raporttien ja kirjausten varaan. Lähihoitajilla on enemmän kasvokkaista kontaktia, he tuntevat potilaat ehkä paremmin.
Aikuisiällä hankittu uusi ammatti tuntui heti omalta, mutta ei siksi, että hygienia olisi itsetarkoitus. Hämäläinen muistuttaa, että maalaisjärki vie pitkälle.
– Pitää ymmärtää, mitä tekee ja mikä menee liiallisuuksiin. En ole mikään siivousintoilija. Sitä paitsi jos desinfioi liikaa, tappaa hyödyllistä ja välttämätöntä bakteeristoa. Näkisitpä työhuoneeni, siellä on paperit levällään, täysi kaaos.
Väärinkäytetyistä suojaimista enemmän haittaa
Leuan alla roikkuvia maskeja näkee tämän tästä kaupungilla. Jos niihin kiinnittää huomiota maskinkäyttöön tottunut tavan tallaajakin, voi vain kuvitella, kuinka pahalta suojainten väärinkäyttö näyttää hygieniahoitajasta.
Monesti tekisi mieli mennä huomauttamaan asiasta, myöntää Taina Hämäläinen.
– Kyllä siinä saa muistuttaa itseään, että pidä suusi supussa, et ole töissä.
Hämäläinen kertoo ihmetelleensä myös kertakäyttökäsineiden turhaa käyttöä kahviloissa ja ruokakaupoissa.
– Äskettäin katselin, kun tarjoilija desinfioi kahvilassa ensin pöydät ja sen jälkeen hanskat. Käsien desinfiointi olisi paljon suositeltavampaa.
Suojavälineet voivat luoda petollisen turvallisuuden tunteen, mutta jos välineitä ei käytetä oikein, ne voivat olla paitsi tehottomia myös vaarallisia.
– Usein suojavälineitä käytetään turhaan, ei mietitä miksi ja miltä suojaudutaan. Hanskat ovat paikallaan silloin kun on kyse verestä tai eritteistä. Kahvilan työntekijälle tai kaupan kassalle ne voivat aiheuttaa enemmän haittaa, kun iho on muutenkin kovilla ja hikoilee hanskojen alla. Huonokuntoisen ihon kautta bakteerit pääsevät helpommin elimistöön.
Ongelmallisia Hämäläisen mukaan ovat myös noutopöytien päähän ilmestyneet kertakäyttökäsineiden pinot. Jos koskee päällimmäisiin käsineisiin desinfioimattomin käsin, seuraava pari kontaminoituu ja voi näin tahtomattaan siirtää bakteereja paikasta toiseen.
Suurin haaste lienee kuitenkin ihmisten asenteet ja välinpitämättömyys.
”Ei korona mikään hyppykuppa ole.
Se tarvitsee lähikontaktin
tai pisaratartunnan tarttuakseen.”
– Ei korona mikään hyppykuppa ole. Se tarvitsee lähikontaktin tai pisaratartunnan tarttuakseen, tai ainakaan ei ole vahvaa näyttöä, että se tarttuisi helposti ilman välityksellä. Sillä on iso vaikutus, miten annettuja ohjeita noudatetaan, pestäänkö käsiä ja käytetäänkö maskia oikein.
Hygieniahoitajan osaamista kannattaa hyödyntää
Koronapandemia on lisännyt hygieniahoitajien työmäärää mutta myös nostanut työn arvostusta, sanoo Suomen Hygieniahoitajat ry:n puheenjohtaja Maire Matsinen. Niin ovat hänen mukaansa tehneet tautiryppäät ennenkin.
– Vuosituhannen vaihteessa monissa sairaaloissa jyllännyt MRSA havahdutti ja hygieniahoitajien määrää lisättiin. Näyttää siltä, että sama on tapahtunut myös nyt. Epidemiat ovat tehneet näkyväksi, mikä merkitys vastustuskykyisten mikrobien ja infektoiden torjunnalla on potilasturvallisuudelle.
Ammatin arvonnousuista huolimatta hygieniahoitajien määrä vaihtelee sairaaloissa suuresti. Myös suositukset vaihtelevat. Asiantuntijoiden mukaan akuuttisairaaloissa tulisi olla hygieniahoitaja sataa potilaspaikkaa kohden ja pitkäaikaishoidossa hoitaja 150–250 vuodepaikkaa kohden.
Sairaaloiden ja sairaanhoitopiirien lisäksi hygieniahoitajan asiantuntemusta tarvitaan myös muualla sosiaali- ja terveydenhuollossa, niin avohoidossa, hoivakodeissa ja asumisyksiköissä kuin varhaiskasvatuksessa. Maire Matsinen kannustaa ottamaan yhteyttä oman alueen hygieniahoitajaan matalalla kynnyksellä.
– Parasta varautumista haasteisiin on päivittää infektioidentorjunnan käytänteet ajan tasalle jo ennalta. Kun epidemia tulee, oli se sitten korona, ripuli tai vaikka syyhy, kannattaa konsultoida herkästi oman alueen hygieniahoitajaa, sieltä tulee apu ihan varmasti. Hoitaja tulee paikan päälle, ja mietitään yhdessä henkilökunnan kanssa, miten epidemiat pysäytetään.
Lue myös: Huono hygienia hoitotyössä aiheuttaa jopa kuolemia
