Hoitotyössä tarvitaan seksologian osaajia – Lähihoitajilla on nyt mahdollisuus hankkia siihen pätevyys

Kouluttaja Sari Mäen mukaan jokaisessa hoitoyhteisössä pitäisi olla seksologian osaaja, sillä asiakkaat kaipaavat tukea seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa koko elämänkaaren ajan. Uusi seksuaaliohjaajan auktorisointi kannustaa lähihoitajia syventämään osaamistaan ja ottamaan aiheen rohkeasti esiin.

Teksti Jenna Parmala

Mitä seksologia on ja missä sitä voi opiskella?

Seksologia on tieteenala, joka tutkii ihmisen seksuaalisuutta. Koulutusta aiheesta tarjotaan ammattikorkeakouluissa ja kesäyliopistoissa. Koulutuksiin on osallistunut paljon lähihoitajia. Seksuaalineuvojan auktorisointi vaatii ammattikorkeakoulupohjaisen koulutuksen. Kuluneen vuoden aikana asia on kuitenkin muuttunut. Nyt lähihoitajat voivat hakea seksuaaliohjaajan auktorisointia eli pätevyyttä käytyään seksologian ensimmäisen koulutuskokonaisuuden.  

Miksi lähihoitajien kannattaa hakea seksuaaliohjaajan auktorisointia?

Lähihoitajia on aina käynyt koulutuksissamme paljon. He ovat aiheesta kiinnostuneita ja he tekevät tärkeää työtä hyvin erilaisten ihmisryhmien parissa. Tammikuusta lähtien lähihoitajat ovat voineet hakea seksuaaliohjaajan SSS-auktorisoinnin Suomen Seksologisen Seuran kautta. Näin hekin saavat nimikkeen, joka kertoo heidän asiantuntemuksestaan. Ajattelen, että jokainen työyhteisö tarvitsisi ainakin yhden auktorisoidun seksuaaliohjaajan tai seksuaalineuvojan, joka voi sitten jakaa tietoa muille työntekijöille.

Miltä aloilta seksologian koulutuksiin osallistutaan?

Suurin osa koulutuksiimme osallistuvista lähihoitajista työskentelee kehitysvammaisten tai ikäihmisten kanssa. Kehitysvammaiset tarvitsevat tukea seksuaalisuudesta puhumiseen, sen toteuttamiseen ja rajojen asettamiseen. Ikäihmiset kaipaavat tilaa keskustella seksuaalisuudesta ja parisuhteesta sekä esimerkiksi lääkitysten vaikutuksesta seksuaalisuuteen.

Koulutus on lähihoitajille tärkeä, sillä se auttaa kohtaamaan seksuaalisuuden läpi koko ihmisen elämänkaaren.  Toivoisin, että koulutuksiin osallistuisi lähihoitajia kaikilta aloilta. Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa hoitajan on hyvä osata opettaa turvataitoja lapselle ja toisaalta auttaa vanhempia lapsen seksuaalisuuden ymmärtämisessä. Päihdetyössä lähihoitaja tarvitsee ymmärrystä erityisesti siitä, miten riippuvuus ja seksuaalisuus vaikuttavat toisiinsa.

Pääasiallinen kouluttautuva ryhmä sote-alalta ovat sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja sosionomit. Toivoisin, että koulutuksissamme kävisi enemmän myös lääkäreitä, sillä kaikilla sote-aloilla kaivataan osaamista seksuaalisuudesta.

Vaikuttavatko kulttuuritausta ja uskonto seksuaalisuuden kohtaamiseen?

Koulutan lähihoitajia myös perusopinnoissa. Monesti ryhmät voivat olla kokonaan vieraskielisiä. Silloin kulttuurieroja on lähestyttävä reippaasti. Toistaiseksi kukaan ei ole kiihtynyt tai suuttunut, vaikka kulttuurieroja voi olla paljon. Usein tunnit ovat ensimmäinen kerta, kun puhutaan seksuaalisuuteen liittyvistä asioita. Suomalaisten rento suhtautuminen alastomuuteen herättää paljon kysymyksiä. Tunneilta poistutaan yleensä hymyssä suin.

Mainos

Lähihoitajia rohkaistaan sekä perusopetuksessa että seksologian opintokokonaisuuksissa käsittelemään myös omaa seksuaalisuuttaan. Ensin on ymmärrettävä itseään, että voi kohdata muut. Omien rajojen ja oman suhteen seksuaalisuuteen tulee olla kunnossa. On tyypillistä, että koulutusten alussa punastellaan ja jännitetään. Osa osallistujista voi kokea, ettei puhe seksistä onnistu työpaikalla lainkaan. On palkitsevaa nähdä nämä samat opiskelijat vuoden kuluttua, kun seksologian koulutuskokonaisuus päättyy. Seksologisen ammattitaidon karttuminen näkyy jo ihmisten ryhdissä.

Voiko hoitaja kieltäytyä seksuaalisuuden kohtaamisesta työssä?

Liian usein hoitaja kokee aiheen vaikeaksi eikä ota sitä esille. Ammattilaisen tehtävä on ottaa seksuaalisuus puheeksi eikä jättää sitä asiakkaan vastuulle. Jos et osaa vastata asiakkaalle mitään, ota tuumaustauko ja kysy joltakulta, joka osaa. On myös tärkeää, että hoitaja antaa asiakkaalle luvan seksuaalisuudesta puhumiseen. Hoitajalta hyvin neutraali kysymys olisi esimerkiksi se, onko jotakin, mitä haluaisit puhua liittyen seksuaalisuuteen tai parisuhteeseen. Jos asiakas ei halua puhua, hoitaja voi jättää oven auki sanomalla, että aiheeseen voidaan palata, jos asiakas haluaa. Hoitajan tulee rohkaistua kysymään ja kertomaan. Usein asiakas olettaa, että hoitaja ottaa nämä asiat esille ja tarjoaa tietoa.

Kuka on Sari Mäki?

  • Suomen Seksologisen Seuran puheenjohtaja.
  • Kouluttaa Hyrialla lähihoitajia sekä seksologian koulutuskokonaisuuksia.
  • Lähihoitaja, Terveydenhoitaja (AMK), sairaanhoitaja (YAMK), ammatillinen opettaja; Voimavarakeskeinen työnohjaaja STOry , Seksuaalineuvoja, Specialist in Sexological Counselling (NACS), NACS Authorized Clinical Sexologist, NACS Authorized Educational Sexologist 

Lue myös: Vammaistyössä lähihoitaja on seksuaalisuuden mahdollistaja

Lähihoitajaopiskelija, seksologi Tarja Pölkki: ”Palvelutalossakin voi olla romantiikkaa”

Seksuaaliterapeutti Mari Huistinoja: ”Turvallinen, turvattu olo on ihmisoikeus”

Tarvitsevatko lapset tietoa seksuaalisuudesta, asiantuntijalääkäri Raisa Cacciatore?

Sinua voisi kiinnostaa myös

Työ lastenkodissa on lähihoitaja Sari Ojalalle sydämen asia – Nuorten parissa on oltava aito, oma itsensä

Viittomakielinen lastenhoitaja Avram Leinonen: ”Lapsen omaa kieltä ei voi korvata tulkkauksella”

“Menneisyys rauhoittaa muistisairasta” – Lähihoitaja Karoliina Tiura oivalsi muistelun merkityksen