Vammaistyössä lähihoitaja on seksuaalisuuden mahdollistaja

Seksuaalisuus kuuluu ihmisen perusoikeuksiin myös silloin kun hän tarvitsee apua sen toteuttamiseen. Päivätoiminnan ohjaaja Eeva Virkorinteelle seksuaalisuudesta puhuminen asiakkaiden kanssa on arkinen osa työtä.

Eeva Virkorinteen mukaan asiakkaan seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen ei tarvita mitään erityistä koulutusta vaan lähioitajan ammattitaidolla päästään pitkälle. Kuva: Laura Vesa

Teksti Saija Kivimäki

Seksistä puhutaan mediassa ja populaarikulttuurissa enemmän ja monipuolisemmin kuin ehkä koskaan. Seksuaalisuudella ja ihmissuhteilla on monia muotoja, ja niiden toteuttamisesta puhutaan tavallisimmin seksin harrastamisena.

Parhaimmillaan se onkin mielihyvää tuottavaa vapaa-ajan puuhaa, mutta avun ja tuen varassa elävälle ihmiselle seksuaalisuuden toteuttaminen voi olla kiinni vaikkapa siitä, kuka hoitaja sattuu olemaan työvuorossa.

Mainos

Päivätoiminnan ohjaaja, lähihoitaja Eeva Virkorinne Tampereen Validia-talosta on huomannut, että monelle vammaistyön ammattilaiselle jo seksuaalisuudesta puhuminen on vaikeaa.

– Ajatellaan, että ei voida ottaa puheeksi, kun ei tiedetä aiheesta riittävästi tai että puhuminen pitäisi jättää esimerkiksi koulutettujen seksuaalineuvojien tehtäväksi. Seksuaalisuus on yksi niistä asioista, jotka yhdistävät meitä kaikkia. Ei siitä puhumiseen tarvita mitään erityistä osaamista vaan sensitiivinen ja kuunteleva lähestymistapa riittää.

Seksuaalisuutta käsitteleviä keskusteluryhmiä ohjatessaan Eeva on nähnyt, kuinka asiakkailla on tarve paitsi päästä puhumaan myös saada tietoa.

– Asiakkaita kiinnostavat muiden muassa ihmissuhteet, tunteet, mistä löytää kumppani, miten saada seksiä ja millaisia apuvälineitä on olemassa.

Kipinä keskusteluryhmien ohjaamiseen syttyi työkierrossa asumispalveluissa, jossa Eeva huomasi, kuinka vaihtelevasti asiakkaiden seksuaalisuus otettiin huomioon.

– On hyvin loukkaavaa asiakasta kohtaan, jos hänen seksuaalisuuttaan ei tunnusteta tai siihen suhtaudutaan jonain ylimääräisenä, joka voidaan sivuttaa esimerkiksi silloin kun työssä on kiire. Vielä pahempaa on, jos asiakkaalle syntyy kokemus, että hänen seksuaalisuudessaan on jotain vastemielistä tai väärää.

 

Puhumalla pois marginaalista

Ihmisen seksuaalisuus on laaja käsite, se pitää sisällään paljon muutakin kuin vain seksin harrastamisen, muistuttaa Voimaa seksuaalisuudesta -hankkeen hankepäällikkö Maija Borén Aspa-säätiöstä.

– Seksuaalisuus tarkoittaa myös esimerkiksi tunteita ja ihmissuhteita, sukupuolta ja seksuaalista suuntautumista. Kaikesta tästä tulisi puhua vammaisten ihmisen kanssa enemmän. Jokaisella on oikeus saada tietoa seksuaalisuudesta itselle sopivalla ja ymmärrettävällä tavalla.

Aspa-säätiön hankkeen tavoitteena on varmistaa, että asumispalveluita käyttävien ihmisten seksuaaliset tarpeet tulevat kuulluiksi. Painopiste on vammaisissa ihmisissä, sillä heidän seksuaalioikeutensa ovat kaikkein huonoimmalla tolalla.

On hyvin loukkaavaa asiakasta kohtaan,
jos hänen seksuaalisuuttaan ei tunnusteta.

Hankkeen alkukartoituksessa selvisi, että lähes puolet asumispalveluiden vammaisista asukkaista ei ollut saanut lainkaan tietoa seksuaalisuudesta lapsuudenkodissa eikä koulussa. Joka kolmas vastaaja ei tiennyt, mitä itsetyydytys tai ehkäisy tarkoittavat.

Joka neljäs kertoi, ettei ollut kuullut puhuttavan seksuaalisuudesta nykyisessä asuinpaikassaan.

Borénin mukaan yhteiskunnassa on vielä liian paljon ajattelua, jossa vammaiset ihmiset nähdään ”näkymättöminä ja seksuaalisten tarpeiden osalta marginaalissa olevina puutarhatonttuina”.

– Seksuaalisuuden teemoista puhuminen ja keskustelu ovat yksi konkreettinen tapa tehdä näkyväksi, että seksuaalisuus kuuluu myös vammaisille ihmisille.

 

Oikeus kehon koskemattomuuteen

Voimaa seksuaalisuudesta -hankkeen työpajoihin osallistuneista lähes jokaisella on kokemuksia seksuaalisesta rajojen ylittämisestä. Varsinkin vammaiset naiset ovat erityisen alttiita seksuaaliselle häirinnälle ja väkivallalle, ja puhumattomuus altistaa hyväksikäytölle.

– Vammaiset naiset kohtaavat paljon tytöttelyä ja päähän silittelyä aivan ventovieraiden toimesta.

Työpajoissa seksuaalioikeuksia on harjoiteltu käytännön esimerkkien kautta: miten toimia, kun ventovieras ihminen tulee koskettamaan ilman lupaa, tai kun oman sukupuolen ilmaiseminen herättää asiattomia kommentteja.

– Hankkeen lähestymistapa on voimavarakeskeinen. Kun ihminen tietää, että hänellä on lupa ilmaista omaa seksuaalisuuttaan ja sukupuoltaan vaikkapa pukeutumisellaan, hänen on helpompi tunnistaa, milloin omat rajat on ylitetty ja sanoa ”ei”.

Rajojen tunnistaminen on tärkeää varsinkin liikuntavammaisilla ihmisillä, jotka tarvitsevat fyysistä avustamista arjessaan.

– Ihmisen, joka elää fyysisen avun ja tuen varassa, pitää hyväksyä se, että joissain tilanteissa hänen lähellään ollaan, vaikka se ei tuntuisi hyvältä.

Asia ei kosketa ainoastaan syntymästään vammaisia vaan avustettavan asemaan voi ajautua kuka tahansa sairauden, vammautumisen tai ikääntymisen myötä.

 

Olennainen osa hyvinvointia

Asiakkaan seksuaalisuudesta puhuminen pitäisi Eeva Virkorinteen mukaan olla asumispalveluissa yhtä luontevaa kuin muidenkin toistuvien ja tavanomaisten tarpeiden, joissa ihminen tarvitsee avustamista. Siis sellaisten, kuten syöminen, vessakäynnit ja peseytyminen.

– Se pitäisi ottaa asiakkaan kanssa puheeksi alkukartoituksessa ja tarjota mahdollisuus keskusteluun myös silloin, asiakassuunnitelmia päivitetään, koska ihmisen halut ja tarpeet vaihtelevat iän, kokemuksen ja elämäntilanteiden mukaan.

SuPerin sopimusasiantuntija Niina Laitinen on Eevan kanssa samaa mieltä: seksuaalisuuden toteuttamisen mahdollistaminen on yksi arkinen työtehtävä muiden ohella. Ennen nykyistä tehtäväänsä Laitinen työskenteli pitkään vammaispalveluissa ja näki, millainen merkitys asialla oli ihmisen hyvinvoinnille.

– Muistan, kuinka haastavasti käyttäytyvää asiakasta opetettiin itsetyydyttämisen saloihin, jonka jälkeen hän muuttui huomattavasti helpompihoitoiseksi.

Hoitajan tehtävänä saattoi esimerkiksi liukuvoiteen lisääminen ja käden asettamien oikeaan paikkaan, jonka jälkeen asiakas jäi omaan rauhaansa.

– Jos ajatus asiakkaan sperman siivoamisesta tuntuu hankalalta, voi miettiä, että ei muidenkaan eritteiden siivoaminen niin mukavaa ole, mutta niin vain se kuuluu työhön, Laitinen toteaa.

Hän muistuttaa, että lähihoitaja on kaikissa tilanteissa läsnä ammattilaisena.

– Samaan tapaan voin käsitellä asiakkaan kanssa hänen mielenterveysongelmiaan tai vatsan toimintaansa käymättä samalla läpi omia ongelmiani tai ennakkoluulojani.

 

Seksissä avustaminen vaatii luottamusta

Vaikka asumispalveluissa jokaisen hoitajan tulisi olla valmis avustamaan kaikissa tehtävissä, käytännössä avustaminen seksissä on pitkälle kiinni asiakkaan ja ohjaajan välisestä luottamuksesta, Eeva Virkorinne kertoo.

Ongelma on ennemminkin se,
että seksuaalisuudesta ei puhuta riittävästi.

– Olen kuullut asiakkailta, kuinka joiltain hoitajilta ei tulisi mieleenkään pyytää apua, ja jotkut taas ovat luottohenkilöitä, joilta apua on helpompi pyytää.

Päivätoiminnan ohjaajan työhön seksissä avustaminen ei kuulu, mutta jos se kuuluisi työhön, ei siinä hänen mielestään olisi mitään ihmeellistä. Vaikeampaa työssä on hänen mukaansa ollut nähdä se, mitä yksinäisyys ja seksuaalisuuden toteutumatta jäämineen tekee ihmiselle.

– Ongelma on ennemminkin se, että mitään ei tapahdu eikä seksuaalisuudesta puhuta riittävästi. Kun tietää, miten paljon asiakkaat kaipaavat kosketusta ja läheisyyttä ja erityistä ihmissuhdetta. Jos se jää kokematta, perusihmisyyteen tulee iso lovi.

 

Leikkimieli mukaan ja muita vinkkejä puheeksi ottamiseen

  • Selvitä itsellesi, millainen on oma suhteesi seksuaalisuuteen. Omat ennakkoluulot ja asenteet on hyvä tunnistaa, jotta osaa työntää ne sivuun avustustilanteessa.
  • Ammattilaisen roolissa saat muutoinkin tarvittavaa etäisyyttä intiimiasioista puhumiseen ja niissä avustamiseen.
  • Asiakkaan voi olla vaikea aloittaa keskustelua. Puheeksi ottamalla osoitat, että asiakkaalla on oikeus omaan seksuaalisuuteensa ja sen toteuttamiseen. Asiakas päättää, miten ja minkä verran hän haluaa asiaa käsitellä.
  • Elämäntilanteiden muuttuessa ja ikääntyessä keho ja mieli muuttuvat, mikä vaikuttaa myös seksuaalisuuteen. Seksuaalisuus on hyvä ottaa puheeksi suurissa muutoksissa mutta säännöllisesti esimerkiksi silloin, kun asiakas- tai palvelusuunnitelmaa päivitetään.
  • Muista, että oman seksuaalisuuden toteuttaminen tuottaa ihmiselle hyvää oloa ja edistää hänen terveyttään. Pieni huumori ja leikkimielisyys voi joskus keventää keskustelua ja hoitotilanteita.
  • Voit tarvittaessa pyytää apua seksuaalineuvojalta tai -terapeutilta.

Vinkit antoi päivätoiminnan ohjaaja Eeva Virkorinne.

 

Lue myös: Tuntuuko seksuaalisuudesta puhuminen vaikealta? Näillä vinkeillä pääset alkuun

Tanja Lähteenmäki suunnitteli lähihoitajille seksuaaliterveyden opetusmateriaalin: ”Seksuaalisuus ei katoa ihmisestä iän tai vamman myötä”

Sinua voisi kiinnostaa myös

”Kinestetiikka on nostanut luovuuteni esille”

”Helvin enkelit” toteuttavat toiveita Ikaalisten kotihoidossa

”Asiakas ei ole meidän työpaikallamme, vaan me olemme hänen kotonaan”