Tuntuuko seksuaalisuudesta puhuminen vaikealta? Näillä vinkeillä pääset alkuun

Seksuaalisuus on osa ihmisyyttä ja kulkee mukana läpi elämän. Mutta miten seksuaalisuudesta kannattaa puhua lapselle, sairastuneelle tai vanhukselle?

Tanja Lähteenmäki

Oman seksuaalihistorian läpi käyminen sekä omien arvojen ja asenteiden tutkiminen luovat pohjaa seksuaalisuuden puheeksi ottamiselle, toteaa Tanja Lähteenmäki. Kuva: Sonja Kähkönen

Teksti Sonja Kähkönen

Seksuaalisuus on yksi ihmisen perustarpeista ja kuuluu kaikille. Se on kuitenkin intiimi asia, josta niin potilaan kuin hoitajan on toisinaan vaikea puhua.

Seksuaalisuuden puheeksi ottaminen on hoitajalle helpompaa, kun on sinut oman seksuaalisuutensa kanssa. Hyvän pohjan luo se, että käy läpi oman seksuaalihistoriansa.

– Hoitajan kannattaa esimerkiksi pohtia, onko lapsuudenkodissa puhuttu seksuaalisuudesta, onko tapana ollut halata, onko ympäristö ollut turvallinen, miten vanhemmat ovat suhtautuneet seksuaalisuuteen ja millaista kasvatusta on saanut koulussa. Läpi voi käydä myös ensimmäiset seksuaalikokemukset ja mahdolliset traumat, toteaa seksuaalineuvoja ja Kouvolan seudun ammattiopiston opettaja Tanja Lähteenmäki.

Oman historian kautta on helpompi ymmärtää, mistä omat seksuaalisuuteen liittyvät ajatukset, arvot ja asenteet juontavat juurensa.

Seksuaalisuudesta kannattaa puhua hienovaraisesti

Vakavasti sairastunut potilas voi miettiä, miten hänen seksuaalisuudelleen käy ja miten se vaikuttaa esimerkiksi parisuhteeseen. Kun hoitaja ottaa asian puheeksi, voi potilas tuntea suurta helpotusta.

Seksuaalisuuden puheeksi ottamisen kynnystä madaltaa se, että potilaalle kerrotaan sen olevan normaali asia, joka kyseisessä tilanteessa käydään aina läpi.

– Potilaalle tai asiakkaalle voi sanoa, että meillä on tapana keskustella seksuaalisuudesta kaikkien kanssa sairauden tässä vaiheessa. Hoitajan ammatillinen ja varma lähestymistapa auttaa potilasta puhumaan avoimesti asiasta, Lähteenmäki toteaa.

Aluksi kannattaa myös tunnustella, onko potilas valmis ottamaan vastaan tietoa sairautensa vaikutuksesta seksuaalisuuteen. Esimerkiksi sydäninfarktin saaneelta potilaalta voi hienovaraisesti kysyä, onko hänellä puolisoa tai kaipaako hän tietoa siitä, miten hänen lääkkeensä vaikuttavat seksuaalisuuteen.

Aina potilas ei ole halukas puhumaan asiasta, vaikka siihen olisi tarvetta.

– Silloin olisi hyvä, jos aiheesta olisi kirjallista materiaalia. Potilas voi tutustua siihen silloin, kun on valmis vastaanottamaan tietoa. Tarvittaessa potilaan voi myös ohjata eteenpäin seksuaaliterapeutin tai -neuvojan vastaanotolle.

Työkaluja seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen

Seksuaalisuuden puheeksi ottamisen tueksi on kehitetty erilaisia malleja. Ne antavat raamit sille, miten seksuaalisuuden voi ottaa puheeksi ja mitä asioita potilaan tai asiakkaan kanssa olisi hyvä käydä läpi.

Tanja Lähteenmäki on itse käyttänyt BETTER-mallia, joka on alun perin kehitetty syöpäpotilaita hoitavien avuksi. Hänen mielestään se sopii hyvin myös muihin hoitotilanteisiin lähihoitajien työhön.

– Malli sisältää kuusi kohtaa, joiden aikana seksuaalisuus otetaan puheeksi, kerrotaan että hoitajan työnkuvaan kuuluu puhua myös seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ja arvioidaan keskustelun ajankohta ja kerrotaan potilaalle sairauden ja hoitojen vaikutuksista seksuaalisuuteen. Lopuksi kirjataan arviointi ja toiminta potilasasiakirjaan.

Lähteenmäki toteaa, että työyhteisöissä kannattaa huomioida myös seksuaalisuuteen liittyvä täydennyskoulutus. Työntekijöillä on usein tiimeissä erilaisia vastuualueita – joku esimerkiksi vastaa aseptiikasta ja toinen sydän- ja verisuonisairauksista.

– Yhtä hyvin voisi olla seksuaalisuuden asiantuntija, joka saisi enemmän koulutusta aiheesta ja toisi sitä kautta tarpeellista tietoa työyhteisöön.

Näin lähihoitaja voi huomioida seksuaalisuuden eri elämänvaiheissa ja -tilanteissa

Varhaiskasvatus

Kehontunnekasvatuksessa eli pienten lasten ikätasoisessa seksuaali- ja turvataitokasvatuksessa lapselle puhutaan kehon näkyvistä osista ja kehon toiminnasta. Kehontunnekasvatuksessa lapsi tutkii ja ihmettelee niin omaa kuin muiden kehoa. Ikätasoisesti voidaan esimerkiksi kertoa, miten lapset syntyvät. Kehontunnekasvatuksen avulla hoitaja voi tukea lapsen minäkuvan kehittymistä ja opettaa arvostamaan omaa kehoa. Lisäksi lapsi oppii vetämään rajat siihen, millainen kosketus on sallittua ja millainen ei, ja milloin jostakin tilanteesta on syytä lähteä pois.

Kouluikäiset

Sen sijaan, että nuoria pelotellaan seksin vaaroista, tulisi heitä kannustaa pitämään huolta omasta kehostaan ja käyttämään ehkäisyä. Yleinen harhaluulo on, ettei esimerkiksi seiskaluokkalaisille ei kannata puhua seksuaalisuudesta, koska se ei ole ajankohtaista vielä vuosiin. Seksistä puhumisen pelätään kannustavan nuoria seksikokeiluihin liian varhain. Asia on kuitenkin päinvastoin: kun seksuaalisuudesta puhutaan ja tietoa jaetaan ajoissa, voidaan ehkäistä nuorten riskikäyttäytymistä.

Peruskoulussa on hyvä tapa ennen seksuaalisuuskasvatustuntia pyytää nuoria kirjoittamaan lapulle, mitä he haluaisivat tietää seksuaalisuudesta. Siitä saa vinkkejä, millaisia sanoja nuoret käyttävät ja mistä asioista he ovat kiinnostuneita.

Sukupuolten moninaisuus

Jokaisella on oikeus omaan sukupuoli-identiteettiin ja siihen, miten hän sitä ilmaisee. Hoitajan tehtävänä on suhtautua asiaan neutraalisti, tuputtamatta omia asenteita ja mielipiteitä.

Vammaistyö

Vamma voi luoda haasteita ihmisen seksuaalisuuden toteuttamiselle. Hoitaja voi tukea vammaista henkilöä seksuaalisuuden toteuttamisessa joko aktiivisesti tai passiivisesti. Passiivinen avustaminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hoitaja etsii asiakkaan kanssa tietoa seksiin liittyvistä asioista, auttaa etsimään treffikumppania tai auttaa seksivälineiden käyttöönotossa. Aktiivisesta avustamisesta puhutaan, kun hoitaja auttaa vammaista esimerkiksi kondomin asettamisessa tai pariskunnan asentojen vaihtamisessa. On tärkeää, että hoitaja suhtautuu tilanteeseen ammatillisesti ja tietää omat rajansa. Seksissä avustaminen on intiimi asia ja on ymmärrettävää, ettei se sovi kaikille. Tilanne edellyttää myös vahvaa luottamusta avustettavan ja avustajan välillä.

Sairastuminen

Monilla sairauksilla ja niiden erilaisilla hoitomuodoilla voi olla haitallisia vaikutuksia potilaan seksuaalisuuteen. Oma tai puolison sairastuminen vaikuttaa myös parisuhteeseen. Vakavan sairastumisen seurauksena kumppanuus ja romanttinen suhde voi muuttua pysyvästi hoivasuhteeksi, vaikka rakkaus säilyisikin. On tärkeää, että hoitaja käsittelee seksuaalisuuteen liittyvät asiat potilaan tai asiakkaan kanssa ja jakaa hänelle kaiken tarvittavan tiedon.

Vanhustyö

Seksuaalisuus ei katoa iän myötä. Ikäihmisten seksuaalisuutta kannattaa tukea jo siksi, että seksuaalisella aktiivisuudella voi olla terveyttä edistäviä vaikutuksia. Muistisairauden myötä ikäihmisen seksuaalisuuteen liittyvät patoumat saattavat kasvaa, mikä voi ilmetä esimerkiksi hoitajien kosketteluna, itsetyydytyksenä tai vaippojen repimisenä irti. Hoitaja voi tukea ikäihmisen seksuaalisuutta esimerkiksi huomioimalla vanhuksen yksityisyyden ja antamalla hänelle omaa tilaa. Jos hoivakotiin tulee uusi pariskunta, kannattaa heidän seksuaalisuuteen liittyviä toiveitaan kuunnella.

Lähde: Tanja Lähteenmäki

Tanja Lähteenmäki puhui SuPerin Lähihoitaja2020-tapahtumassa 4. syyskuuta. Tapahtumaan ilmoittautui mukaan yli 4500 lähihoitajaopiskelijaa eri puolilta Suomea. Koronatilanteesta johtuen tapahtuma järjestettiin tällä kertaa verkossa.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Koko lapsuus soi – musiikkipäiväkodissa musiikki auttaa rytmittämään päivää ja luo yhteisöllisyyttä

Ensimmäinen Queen Silvia -palkinnon voittanut lähihoitaja Karoliina Tiura: ”Taide tuo hoitotyöhön läheisyyttä”

Lähihoitaja-kirjailija Rake Tähtinen: ”Jokaisella meistä on oma tarinamme”