Lapsi liikehtii levottomasti, koska pusero tuntuu karhealta. Kun äänten voimakkuus nousee, hän laittaa kädet korvilleen tai alkaa itse tuottaa ääntä pyrkien peittämään ympäristön melua.
Aistiyliherkät lapset havaitsevat herkemmin vaimeitakin ärsykkeitä eivätkä totu niihin kuten ihmiset keskimäärin.
– Yleensä esimerkiksi voimakkaaseen tuoksuun totutaan pian, mutta tuoksuyliherkillä tätä tottumista ei välttämättä tapahdu, kuvaa psykologian yliopistonlehtori Katja Jussila Oulun yliopistosta.
Jussilan vetämässä SenSo-tutkimushankkeessa tarkastellaan aistikuormituksen ja ympäristön vaikutuksia lasten hyvinvointiin.
Aistiyliherkkyys uuvuttaa
Päiväkodin arjessa aistiyliherkkyys voi vaikeuttaa monia tavallisia tilanteita kuten pukeutumista, peseytymistä, nukkumista, syömistä ja leikkimistä.
Päiväkoti- ja koulupäivät voivat olla erityisen raskaita silloin, kun lapsi reagoi yliherkästi yhden tai useamman aistikanavan kautta tuleviin ärsykkeisiin.
Lapsen voi olla vaikea hallita tunteitaan ja käyttäytymistään. Kuormituksen kasvaessa stressikynnyksen ylittyminen voi näkyä ärtyisyytenä, vetäytymisenä, jumiutumisena tai voimakkaina tunnepurkauksina.
Myös koulussa aistiyliherkkä joutuu pinnistelemään. Aina häiritsevän ärsykkeen ei tarvitse olla voimakas.
– Oppilas saattaa sanoa, että hän ei pysty keskittymään kokeeseen, koska vierustoverin kirjoittamisesta lähtevä ääni häiritsee häntä, Jussila kuvaa tilanteita.
Tavallisesti kuulo-, näkö- ja tuntoaistit oppivat sivuuttamaan arkipäiväisiä ärsykkeitä, kuten kellon tikityksen tai pölyimurin hurinan, joihin ei tarvitse kiinnittää huomiota. Aina näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan herkkyys kaikenlaisille aistimuksille säilyy. Tutkijat eivät varmuudella tiedä, mistä tämä johtuu.
– Herkkyys aistimuksille voi liittyä synnynnäiseen temperamenttiin ja esiintyä ilman mitään diagnosoitavaa häiriötä. Toisaalta tiedetään, että aistiyliherkkyys liittyy esimerkiksi autismikirjon häiriöön ja ADHD:hen, Jussila sanoo.
Liikunta edistää lapsen kehitystä
Tutkijat ovat pohtineet, voiko aistiyliherkkyys liittyä ruutuajan ja liikunnan määrään.
Anna Korkiakoski, joka tekee aiheesta väitöskirjaa Oulun yliopistossa, painottaa liikkumisen merkitystä varhaislapsuudessa.
Aistitiedon käsittelytaidot ja kehonhallinnan taidot kulkevat käsi kädessä. Kehityksen kannalta on tärkeää, että monipuolista liikuntaa tulee paljon.
– Olemme pohtineet, onko lasten vapaamuotoinen liikkuminen vähentynyt älylaitteiden yleistymisen myötä.
Näkösuojat ja väliseinät vähentävät aistikuormaa
Katja Jussilan vetämän tutkimusryhmän yksi tavoite on selvittää muun muassa sitä, millaisessa ympäristössä lapset voivat hyvin. Millainen on ympäristö, joka ei uuvuta, vaan auttaa jaksamaan?
Jussila on kiertänyt kouluja ja ihmettelee avotilojen yleistymistä.
– Onhan se aikamoista kun 150 alakouluikäistä on suuressa salissa eikä kukaan oikein tiedä missä on oma paikka eikä opettajallakaan välttämättä olen omaa pöytää ja tukikohtaa.
Verho tai lasinen liukuseinä eivät välttämättä riitä rauhoittamaan avotilaa.
Rauhaa saataisiin yksinkertaisilla ratkaisuilla: kiinteillä väliseinillä, näkösuojilla ja hälyä vaimentavilla rakenteilla.
– Kaipaan kouluihin ja päiväkoteihin lisää jakotiloja ihan kiinteillä seinillä. Päiväkodeista tuntuu nykyisin puuttuvan myös sellaiset kolot, portaikkojen alustat, nurkat ja kulmat, joihin lapsi voi vetäytyä rauhoittumaan.
Yli 20 vuotta psykologina työskennellyt Jussila on huomannut, että yhä useampi päiväkodin tai koulun aistikuormitukseen herkästi reagoiva lapsi ohjautuu tutkimuksiin.
– Vastaanotolleni tulee paljon lapsia, joilla ei ole mitään erityistä häiriötä, mutta he kuormittuvat päiväkoti- ja kouluympäristön ärsyketulvassa. Ylikuormitus voi sitten näkyä voimakkaina tunnepurkauksina tai pyrkimyksenä vetäytyä pois ryhmätilanteista. Kun hälyä on liikaa, keskittyminen ei onnistu, mikä voi näkyä oppimistuloksissa.
Jussilan mukaan aikuisilla on keskeinen rooli kuormituksen tunnistamisessa ja ennaltaehkäisyssä, sillä lapset eivät läheskään aina itse tunnista ylikuormitustilaansa.
– Totuttelua aistiärsykkeisiin tarvitaan, mutta liian voimakkaat kokemukset voivat vain lisätä herkistymistä.
*****
Pieniä vinkkejä aistiyliherkän lapsen arkeen
Hajut. Käytä hajusteettomia pesuaineita. Vältä parfyymeja tai voimakkaasti tuoksuvaa kosmetiikkaa.
Maku. Jos lapsi ei kestä eri ruokia samalla lautasella, laita viereen maistelulautanen. Metalliset ruokailuvälineet voivat olla aistiyliherkälle liian kylmiä ja kovia, kokeile muovisia. Uusiin makuihin ja koostumuksiin tottuminen vaatii aikaa, älä koskaan pakota.
Vaatteet. Pue vaate väärinpäin, jolloin saumat eivät hankaa ihoa. Leikkaa pesulaput irti. Hieronta, käsien ja jalkojen painelu, lattialla kieriskely tai halaus ennen pukemista voi helpottaa lasta ja valmistella häntä pukemiseen.
Uni. Makuupussi tai unipussi voi olla lapselle mukavampi nukkumapaikka. Sänkyyn voi laittaa myös vartalotyynyjä tai muita isoja tyynyjä, joiden keskellä lapsella on turvallisempi olo.
Lähde: Keski-Suomen hyvinvointialue: Opas aistiyliherkän lapsen toiminnan tukemiseksi
