Tarvitsevatko lapset tietoa seksuaalisuudesta, asiantuntijalääkäri Raisa Cacciatore?

Lapset tarvitsevat pienestä pitäen tietoa kehonsa toiminnoista, sopivuussäännöistä ja taitoa käsitellä erilaisia tunteita. Varhaiskasvattajat ja vanhemmat puolestaan tarvitsevat tukea tässä tehtävässä. Väestöliiton asiantuntijalääkäri Raisa Cacciatoren mukaan pelkän mututuntuman varassa toimiminen johtaa helposti väärinkäsityksiin ja hyvin kirjaviin toimintatapoihin.

Kuva: Jussi Helttunen

Teksti Saija Kivimäki

Miksi lasten seksuaali- ja turvataitokasvatusta kutsutaan kehotunnetaitokasvatukseksi?

Kehotunnekasvatus tuo esiin lapsinäkökulman. Maailman terveysjärjestö WHO:n määritelmän mukaan seksuaalikasvatuksessa on kahdeksan osa-aluetta, joista lapset ilmentävät eniten kehoa ja tunnetta. Ne tulevat esiin esimerkiksi lasten leikeissä. Väestöliitossa tekemissämme tutkimuksissa kävi ilmi, että lasten seksuaalikasvatus terminä herättää helposti hämmennystä, ahdistusta ja epäluuloa aikuisissa. Kehotunnekasvatus kertoo, missä on toiminnan painopiste. Onhan meillä eri nimet lasten ja aikuisten sukuelimillekin, koska ne ovat eri näköiset ja niitä käytetään eri tavoin. Sama pätee seksuaalikasvatukseen.

Ovatko lasten kehotunnetaidot aikaisempaa tärkeämpiä?

Tietoisuus lasten seksuaalisesta turvallisuudesta on lisääntynyt huimasti. Vielä 1980-luvulla ei puhuttukaan lasten seksuaalisesta väkivallasta, eikä kukaan voi tietää, kuinka moni on vaiennut synkän salaisuuden kanssa. Nykyisin digimaailma tuo aikuisille paljon hyödyllistä tietoa ja asioihin osataan varautua paremmin. Toisaalta useinkaan ei tajuta, kuinka varhain lapset kohtaavat digimaailman. Ennen saatettiin ajatella, että koti kasvattaa ja päättää, miten lasten kehotunnekasvatus toteutuu. Nykypäivänä päiväkotiryhmät ovat isoja ja pienet lapset puhuvat toisilleen paljon. Kouluikäisillä on älypuhelimet, ja kun he kohtaavat ahdistavaa sisältöä, he näyttävät sitä helpommin toisille lapsille, eivät suinkaan aikuisille.

Mainos

Kuinka hyvin varhaiskasvattajat hallitsevat kehotunnekasvatuksen?

Suurin osa aikuisista ajattelee, että he osaavat kehotunnekasvatuksen ilman koulutusta, ohjausta ja sääntöjä. Se johtaa siihen, että asioita tehdään mututuntumalla. Samalla voi käydä niin, että siirretään häpeämentaliteettia eteenpäin sukupolvelta toiselle, ei tunnisteta lapsen huolestuttavaa käyttäytymistä vaan rangaistaan ja kielletään häntä, tai huolestutaan ihan tavallisista kehoylpeystilanteista. Esimerkiksi vessasanat-termin käyttäminen tekee lapsen alapääasioista tabun, eivätkä lapset silloin varmasti kerro, jos kohtaavat hyväksikäyttöä, häirintää tai kiusaamista, koska näistä asioista ei aikuisten kanssa saa puhua.

Miten kehotunnekasvatuksen osaamista voitaisiin edistää?

Kehotunnetaidot ovat puuttuneet varhaiskasvatuksen peruskoulutuksesta. Kehitystä on tapahtunut, ja yli kaksikymmentä kuntaa on ottanut kehotunne- tai seksuaalikasvatuksen omaan alueelliseen varhaiskasvatussuunnitelmaansa. Se ei vielä tarkoita, että ammattilaisilla olisi ollut aikaa ja mahdollisuutta perehtyä aiheeseen tai saada koulutusta, koska sen pitäisi tapahtua työajalla. Esimerkiksi Väestöliitto tarjoaa koulutusta ja ilmaisia materiaaleja verkkosivuillaan. Myös terveydenhuolto on isossa roolissa antamassa vanhemmille mallia siitä, miten lasten kehoa kosketetaan ja miten siihen suhtaudutaan, esimerkiksi kysytäänkö lapselta lupa ennen kuin hänet riisutaan.

Mikä estää kehotunnekasvatuksen toteutumista?

Lasten seksuaalisuuteen liittyy paljon tietämättömyyttä. Pelätään, että tieto rikkoo lapsen viattomuuden tai muuttaa hänet pikkuaikuiseksi, joka alkaa toteuttamaan tai haluamaan samoja asioita kuin aikuiset. Tiedon ajatellaan jopa altistavan hyväksikäytölle, vaikka asia on päinvastoin, kun lapset oppivat turvataitoja ja voimaantuvat. Toistuva väärinkäsitys on esimerkiksi se, että lapselle pitää vastata vain, jos hän kysyy, ja vain siihen, mitä hän kysyy.

Kuinka sukupuolisensitiivistä kehotunnekasvatus on?

Varhaiskasvatussuunnitelmassa on selkeästi määritelty, että kasvatuksen tulee olla sukupuolisensitiivistä eli otetaan huomion, etteivät kaikki ole äärinaisellisia tai -miehekkäitä tai että on vain kaksi karsinaa, johon pitäisi koko ajan jakautua. Nykytiedon mukaan kasvatuksella ei voi vaikuttaa siihen, miten lapsi kehittyy seksuaalisuudessa, seksuaalisessa suuntautumisessa ja sukupuolen identiteetissään. Lasten on helppo ymmärtää, että ei ole vain tyttöjä tai poikia vaan voi olla myös mitä tahansa siltä väliltä. Meille aikuisille se on helposti vaikeampaa.

Miten huomioidaan lasten erilaiset kulttuuriset ja uskonnolliset taustat?

Kehotunnekasvatus herättää suuria tunteita lähes kaikissa aikuisissa. Se nostaa esiin omia tunnemuistoja ja erilaisia uskomuksia. Meidän aikuisten tulisi olla tässä yhdessä toistemme rinnalla, keskustellaan, kuunnellaan ja kunnioitetaan toinen toisiamme. Samaan aikaan muistetaan, että varhaiskasvatus- ja esiopetussuunnitelmat velvoittavat varhaiskasvattajia. Kehotunnekasvatus ei ole poliittista tai uskonnollista vaan se liittyy lapsen terveyteen ja hyvinvointiin.

Raisa Cacciatore

  • Lastenpsykiatri, nuorisolääkäri, asiantuntijalääkäri
  • Tietokirjailija ja kouluttaja
  • Kehittää Väestöliitossa lasten kehotunnekasvatukseen liittyviä hankkeita, joissa myös SuPer on ollut yhteistyökumppanina.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Vanhusneuvola tarjoaisi tukea kaikille yli 65-vuotiaille

Suojaimet lisäävät helteen aiheuttamaa kuormitusta hoitotyössä – huomioi nämä asiat!

Onko työpaikalla kuuma? Helle huolettaa hoitajia