Hoitaja, mitä jaloillesi kuuluu? Jyväskyläläinen jalkahoitajana ja lähihoitajana kotihoidossa työskentelevä Johanna Ahokas tietää, että hoitajien jalat ovat työssä kovilla.
– Minut innosti jalkojen hoidon pariin kuitenkin kotihoidon asiakkaiden jalkaterveys. Moni heistä oli käyttänyt sotien jälkeen liian pieniä kenkiä, kun muitakaan ei ollut saatavissa. Niistä seurasi myöhemmällä iällä vasaravarpaita.
Ahokas tekee jalkahoitajana käyntejä sekä yksityisille asiakkaille että ympärivuorokautiseen hoivaan. Hän toivoisi, että jalkahoitaja kutsuttaisiin hätiin mieluummin aiemmin kuin myöhemmin. Usein perushoito on jo ehtinyt pettää, kun jalkahoitajaan ollaan yhteydessä. Se näkyy leikkaamattomien kynsien paksuuntumisena.
Ahokas toivoo, että jos hoitajat muistaisivat jalkahoidosta vain yhden asian, se olisi, että jalkavoidetta ei koskaan laiteta varpaiden väliin, ei itselle eikä asiakkaalle.
Varpaiden välissä voide hautuu ja kosteus saattaa johtaa sieni-infektioihin.
– Mikäli asiakas ei kykene itse kuivaamaan varpaiden välejään peseytymisen jälkeen, varpaisiin voi laittaa esimerkiksi lampaanvillaa kosteutta imemään.
Reikä työkengässä
Nykyään Ahokas tekee jalkahoitoja myös lähihoitajille.
– Aloitettuani jalkahoidon opinnot heräsin siihen, että kotihoidon hoitajana olen jaloillani melkein koko päivän. Minulla oli takanani vuosikymmenen ura lähihoitajana, mutta en ollut tullut miettineeksi asiaa. Suutarin lapsella ei ollut kenkiä. Tuntuu, että meidän hoitajien jalkaterveydestä ei huolehdi oikein kukaan.
Ahokas toivoisi, että työnantaja kustantaisi lähihoitajille vuosittain uudet laadukkaat työkengät.
– Usein hoitaja ostaa uudet kengät vasta, kun pohjassa on reikä. Silloin moni muu asia kengässä on saattanut jo pettää.
Mitä hoitajan sitten kannattaa laittaa jalkaansa?
– Ei ainakaan crocseja, Ahokas voihkaisee.
– Minulla on näistä valitettavasti omaa kokemusta. Crocseissa ei ole pitoa ja ne ovat väärällä tavalla väljät.
Kenkäostoksilla kannattaa huomioida, että jalkaterä turpoaa pitkän jaloilla olon aikana.
– Sen vuoksi jalkaterällä tulisi olla puolitoista senttiä liikkumatilaa työkengässä. Samalla kantapään tulisi olla tukeva ja napakka, eikä lonksuva.
Kengän lestiin on hyvä kiinnittää erityistä huomiota. Koot vaihtelevat valmistajittain, joten kannattaa irrottaa pohjallinen ja mallata sitä jalkaa vasten.
– Ulkomaalaiset valmistajat eivät huomioi suomalaisten jalkojen erityispiirrettä eli leveämpää lestiä. Suomalaisissa kengissä lesti on yleensä leveä.
Trendeihin Ahokas kehottaa suhtautumaan varovasti. Varvas- ja akupupistekengät ovat usein hetken villityksiä, jotka jäävät helposti kaapin perälle.
Paljasjalkatrendin yleistyminen huolestuttaa hiukan jalkahoitajaa.
– Paljasjalkakengissä ei sinällään ole mitään vikaa, mutta jos kehossa on asentovirheitä, paljasjalkakengät voivat korostaa niitä. Ylipäätään ne kannattaa myös ottaa hyvin varovasti käyttöön ja totuttaa jalat vähitellen uuteen kuormitukseen.
Keinukengillä voidaan hoitaa nilkan jäykkyyttä ja nivelrikkoa, mutta niitäkään ei kannata lähteä suin päin kokeilemaan.
– Jos alaraajoissa on jo vaivoja, kannattaa ensin jutella uusista kengistä jalkaterapeutin kanssa.
Hankalat asennot
Vuosikymmeniä sitten lattajalka saattoi jopa estää pääsyn hoitoalalle.
– Nykyään rakenteellisia vaivoja voidaan hoitaa esimerkiksi pohjallisilla. Toisaalta työnantajalla on vastuu siitä, että jalkojen kuormitus ei kasva liian suureksi. Nivelrikosta kärsivä hoitaja voidaan siirtää raskaammista töistä päivätoiminnan pariin.
Kotihoidossa Ahokas kohtaa säännöllisesti tilanteita, joissa asiakasta on mahdotonta nostaa ergonomisesti.
– Sen lisäksi, että kotihoidossa portaita noustaan säännöllisesti, jalkani ovat myös kovilla hankalissa asennoissa. Monesti jalkoihin saattaa myös säteillä vaiva, joka on lähtöisin selästä.
Yleisin hoitajien jalkojen oire on väsymys. Harva ymmärtää, että väsyneet jalat vaikuttavat koko kehoon ja myös mieleen.
– Siksi jalkoja kannattaa aktivoida ja hoitaa läpi koko työpäivän, Ahokas toteaa.
Hän käy itse vapaa-ajalla säännöllisesti alaraajojen hieronnassa ja kokeilee mielellään myös uusia hoitoja.
Ureaa ja yrttejä
Kovettumia hoidetaan nykyään ureaa sisältävillä jalkavoiteilla. Se on laboratoriossa valmistettua synteettistä ainetta, ei virtsaa. Jaloille, joissa ei ole kovettumia, riittää perusvoide.
– Itse luotan niin kutsuttuun heppavoiteeseen, jota löytyy monien asiakkaideni hyllystä, Ahokas viittaa Botaniksen urheiluvoiteeseen, jota käytetään myös hevosten hoidossa. Voide sisältää esimerkiksi piparminttuöljyä, mentolia ja kamferia.
– Käytän voidetta lihasten rentouttamiseen ja helpottamaan kireiden pohkeiden yöllisiä suonenvetoja. Tykkään myös kokeilla erilaisia uusia ihoa rentouttavia voiteita. Tällä hetkellä suosikkirasvojani ovat Footlogikin vaahtovoiteet, sillä pullo on superhelppo, eikä vaahtomainen voide jätä lähmäistä tunnetta iholle.
On tavallista, että jalkojen hyvinvointi on mielessä kesäisin.
– Kun jalat ovat paljon esillä, niitä tulee ajateltuakin enemmän. Tekee mieli lakata varpaankynnet ja pitää jalat kauniina. Toivoisin kuitenkin, että jalkoja hoidettaisiin myös talviaikaan.
Kuormituksen kasvu sattuu jalkaan
Ahokas sanoo, että jalkaraspia käytetään aivan liikaa. Nykyään raspin käyttöä kotona ei enää suositella, sillä kantapäistä irtoaa raspin mukana usein myös tervettä ihosolukkoa.
– Raspaamisen sijaan jalkoja tulisi rasvata säännöllisesti, ettei kovettumia pääsisi muodostumaan. Ammattilaisella voi sitten käydä poistamassa sitkeät kovettumat.
Hoitajien jalkoja vaivaavat esimerkiksi jalkapohjan kipua aiheuttavat känsät ja jalkapohjan jännekalvon tulehdus plantaarifaskiitti.
– Molemmat vaivat kertovat kuormituksesta, joka on kasvanut nopeasti poikkeuksellisen paljon. Jalka kertoo, että se tarvitsee lepoa.
Plantaarifaskiitin paraneminen voi kestää viikkoja. Mikäli kipu on voimakasta tai jalkoja vaivaa esimerkiksi nivelreuma, jalkahoitaja ohjaa hoitajan jalkaterapeutin vastaanotolle, joka antaa ohjeet lihasvenytyksiin.
– On myös tärkeää, että väri- ja lämmönmuutokset jaloissa otetaan vakavasti ja niiden kanssa hakeudutaan nopeasti lääkärin vastaanotolle, Ahokas toteaa.
Pumppaa ja nosta ylös
Miltä hyvä jalkapäivä sitten voisi näyttää lähihoitajalle? Ahokas kehottaa hyödyntämään työpäivän mikrotauot pieniin liikkeisiin. Nilkkoja voi pyöritellä ja taivutella.
– Kun asiakas on vessassa, kannattaa oven ulkopuolella odottaessa nousta varpaille monta kertaa ja pumpata jalkoihin verta.
Päivän tärkein jalkatavoite on saada jähmeys pois jaloista pumppaamalla, hyppimällä ja pyörittelemällä.
– Jos kotiin tullessa tekee mieli vain heittäytyä sohvalle, kannattaa jalat nostaa sohvalla hetkeksi ylös ja antaa nestekierron aktivoitua. Istuessa kannattaa aina välillä pumppailla jaloilla ja aktivoida verenkiertoa.
Näin hoidat jalkojasi
- Rasvaa jalat päivittäin.
- Kylvetä suolassa (huomaa, että pitkiä kylpyjä ei suositella diabeetikoille).
- Käy hieronnassa.
- Jumppaa.
- Nosta ylös.
Kun ostat uudet työkengät, tarkista…
- Istuuko kantapää?
- Onko lesti sopivan tilava? Voitko kävellä niin, etteivät varpaat ota kengänkärkeen kiinni?
- Miltä kävely tuntuu?
Tutki ja tunnustele
- Onko kovettumia? Kovettumien omatoimista raspaamista ei nykyään enää suositella.
- Miltä jaloissa tuntuu, onko jokin kohta arka tai kipeä?
- Katso kenkiäsi, pohjien kulumat kertovat kehon asennosta.
- Kuumaa vai kylmää? Valitse jalkavoide sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Sekä kuuma että kylmä auttavat rentouttamaan lihaksia ja joissakin voiteissa on molemmat vaikutukset.
- Onko perheessänne yhteinen kynsileikkuri vai jokaisella oma? Yhteinen leikkuri kannattaa desinfioida ennen käyttöä.
Jalat ovat yhteydessä koko kehoon
Ahokas aloitti itämaisen tanssin teini-ikäisenä ja esiintyy nykyään tanssitapahtumissa myös yksin.
– Tanssiminen on kasvattanut minut ymmärtämään omaa kehoani ja sen ainutlaatuisuutta. Minulla on yliliikkuvat nivelet, minkä otan tanssiessa huomioon. Toivoisinkin, että kaikille lähihoitajille järjestettäisiin koulutusta myös omasta kehosta. Jo ergonomian kannalta on tärkeää ymmärtää, mihin oma keho pystyy ja missä menevät sen rajat.
Lue myös:
