Unettomuudesta puhutaan yleensä syiden, riskien ja hoitojen näkökulmasta. Kaikkia univaikeuksia ei kuitenkaan kyetä parantamaan – ja töissä pitäisi silti jaksaa.
Terveyspsykologi ja psykologian yliopisto-opettaja Marika Kontturi Itä-Suomen yliopistosta päätti selvittää, mikä huonosti nukkuvia ihmisiä kannattelee.
– En kiinnostunut niinkään siitä, miten uniongelmia hoidetaan, vaan siitä, miten niiden kanssa voi elää niin, että psyykkinen hyvinvointi säilyy, Kontturi kertoo.
Väitöstutkimustaan varten hän haastatteli 30 itäsuomalaista, joilla oli ollut työuransa aikana uniongelmia, mutta jotka olivat siitä huolimatta jaksaneet töissä eläkeikään asti.
Uniongelmien taustat vaihtelivat. Osalla vaikeudet olivat alkaneet jo lapsuudessa, toisilla vasta keski-iässä. Joillakin ongelmat olivat tulleet ja menneet eri elämänvaiheissa.
Yllättävää Kontturin mielestä oli se, että selviytymiskeinot olivat kaikissa ryhmissä hyvin samantapaisia.
– Ratkaisevaa oli ennen kaikkea se, miten uniongelmaan suhtauduttiin. Sinnittely ja ongelman sietäminen saattoivat toimia työkykyä tukevana voimavarana.
Haastatteluhetkellä 64-vuotias nainen selitti omaa asennettaan luterilaisella kotikasvatuksella:
”Että se minkä aloittaa, niin se pitää viedä päätökseen. Se on taottu kalloon siellä lapsuudessa jo, että periksi ei anneta. Se on varmaan se, mitä ehkä vielä meikäläisen ikäluokalla on, mutta ei nuorimmilla enää. Onneksi varmaan ei ole. Toivottavasti ei ole.”
Unettomuus osana minäkuvaa
Työn, stressin ja uniongelmien merkitykset eivät Kontturin mukaan ole kiveen hakattuja, vaan muuttuvat kulttuurin mukana.
Suomessa työnteko on perinteisesti arvostettu korkealle. Työ on nähty velvollisuutena ja kunnia-asiana, ja työhön liittyvät kärsimykset ovat kuuluneet asiaan.
– Tältä pohjalta uniongelmat voi hyväksyä osaksi hyvää elämää ja omaa identiteettiä. Nyt työiässä olevat sukupolvet saattavat nähdä asian toisin.
Kontturin tutkimat työurat sijoittuvat suunnilleen vuosien 1980–2020 välille. Edellä siteerattu kuusikymppinen nainen oli ehkä oikeassa arvellessaan, ja myös toivoessaan, etteivät nykyiset työntekijät jaa hänen kaiken sietävää työasennettaan.
Uniongelmia ei siedetty siksi, että ne olisivat olleet lieviä. Monessa tapauksessa unettomuus oli niin vakavaa, että siihen oli haettu lääkkeitä ja muuta hoitoa. Jotkut haastatelluista kertoivat toisinaan melkein nukahtaneensa rattiin työmatkalla.
Sairautena hekään eivät silti ongelmaa aina pitäneet.
– Ajateltiin, että huonomminkin voisi olla. Oikea sairaus, kuten sydänvika tai syöpä, olisi estänyt työnteon. Uniongelmaa ei pidetty sairautena, koska sen kanssa pystyttiin tekemään työtä.
Moni uskoi myös, ettei unettomuudesta pääse koskaan kokonaan eroon. Pitkään, joskus lapsuudesta asti, jatkunut ongelma oli sulautunut osaksi minäkuvaa.
Osalla oli huonoja kokemuksia terveydenhuollosta.
– Ammattiauttajien kerrottiin vähätelleen ongelmaa tai leimanneen sen osaksi avun hakijan persoonallisuutta: olet aktiivinen ihminen tai murehtija, et pääse koskaan ongelmasta eroon.
Samat voimavarat, jotka auttoivat jaksamaan työssä uniongelmien kanssa, saattoivat myös estää avun hakemisen. Hylätty päätös sairaslomaa hakiessa saattoi olla viimeinen pisara.
– Yksi haastateltava kertoi päättäneensä lääkärikäynnin jälkeen, että viimeiset työvuodet vedetään vaikka hampaat irvessä, mutta sairaslomaa ei enää anella.
Univaje on kuin alkoholi
Uniongelmien kanssa jaksaminen riippuu siis paljolti siitä, minkä merkityksen huonosti nukkuva työntekijä työlleen antaa. Kontturi ei kuitenkaan tarkoita, että oikea resepti unettomuuteen olisi univajeen loputon sietäminen.
– Mielestäni uniongelmat tulisi nähdä hoidettavana terveysongelmana eikä vain osana elämää, vaikka ne välillä sitä ovatkin. Hoidon viivästyminen saattaa kroonistaa huonon unen.
Jos näin käy, ongelma voi jatkua vielä silloinkin, kun sen alkuperäinen syy kuten työstressi on jo poissa.
”Väsymyksen seuraukset voivat hoitoalalla olla vakavia.”
Univaikeudet ovat erityisen haastavia naisvaltaisella hoitoalalla. Tutkimusten mukaan vuorotyötä tekevillä naisilla on enemmän unihäiriöitä kuin miehillä, ja hoitotyö on leimallisesti naisten tekemää, tarkkuutta vaativaa vuorotyötä.
– Väsymyksen seuraukset voivat olla hoitoalalla vakavia. Tutkimusten mukaan univaje heikentää kognitiivisia toimintoja suunnilleen samalla tavalla kuin alkoholi. Hoitotyössä korostuu riittävän levon ja hyvän työvuorosuunnittelun merkitys.
Mittaus kertoo yhtä, oma arvio toista
Unen merkityksellä työssä pärjäämiseen on kuitenkin fyysisen lisäksi psyykkinen puolensa – ja juuri tästä ulottuvuudesta Kontturi on kiinnostunut.
Unen laatua voidaan arvioida joko nukkujan oman kokemuksen perusteella tai mittalaitteilla, kuten älykellolla. Tulokset eivät kuitenkaan aina kerro samaa tarinaa.
– Unihäiriöihin liittyy usein ilmiö nimeltään paradoksaalinen unettomuus. Siinä ihminen itse kokee, ettei nuku juuri lainkaan, mutta mittaukset näyttävät, että hän nukkuu melko normaalisti.
Unettomuutta kokevat aliarvioivat usein unensa määrää.
– Kiinnostavaa on se, kumpi on tärkeämpi työssä jaksamisen kannalta: oma kokemus vai laboratoriomittaukset. Mittaukset antavat uneen yhden näkökulman, mutta uskon, että oma kokemus merkitsee työssä jaksamiselle enemmän.
Eläkkeellä sitten helpottaa
Työhön liittyvissä uniongelmissa ei ole kyse pelkästään kovista tosiasioista. Kontturin tuloksia voi tulkita niin, että kokemus työn merkityksestä toimii mittapuuna, jota vasten uniongelmainen arvioi ongelmansa vakavuutta.
Tutkimuksen ilosanoma on, että eläkkeelle jääminen helpottaa usein tilannetta – tavalla tai toisella.
Tämä selvisi sekä haastatteluista että Kontturin käyttämästä laajasta FIREA-kyselyaineistosta, johon osallistui tuhansia kunta-alan työntekijöitä.
– Eläkkeellä uni yleensä paranee, ja vaikka se ei paranisikaan, elämäntyytyväisyys paranee. Tärkeintä on lopulta se, että ihminen on elämäänsä tyytyväinen, olipa hänellä uniongelmia tai ei, Kontturi sanoo.
Kaikkien uni ei kuitenkaan kohentunut eläköitymisen jälkeen. Mittaukset osoittivat, että uniongelmat saattoivat jatkua.
Silti elämäntyytyväisyys usein kasvoi.
– Tärkeintä ei ole uniongelman mitattu vakavuus vaan se, kuinka vakavaksi ihminen itse sen kokee.
Monelle helpotus oli yksinkertainen: eläkkeellä ei enää tarvitse herätä aikaisin, ja päivällä voi ottaa päiväunet.
Väitöskirja: Sleep problems from work to retirement: Their underlying factors, consequences and management during the life course. Itä-Suomen yliopisto 2026.
Lue myös: Kärsitkö unettomuudesta? Aivojen vireystila huijaa unihäiriöistä
Vaihdevuodet vaikuttavat uneen: Apu voi löytyä gynekologin vastaanotolta
