La Carita -voittajat: Hyvä hoiva on myös sitä, että töihin on kiva tulla

SuPer on yhdessä La Carita -säätiön kanssa myöntänyt tunnustuspalkinnot kolmelle hoivakodille, joissa sekä työskenteleminen että hoitotyö ovat erityisen hyvällä tasolla.

Mainiokoti Katariinan työntekijät voittivat hyvästä vanhustyöstä La Carita -palkinnon. Kuva: Suvi Elo

Teksti Saija Kivimäki, Minna Lyhty, Jenna Parmala

”Tänne on kiva tulla”

Lähihoitaja Suvi Laine, Mainiokoti Katariina, Kaarina

”Hyvä hoito alkaa siitä, että tuntee ihmisen ja hänen historiansa. Yksi haluaa hoitaa kasveja, toinen ulkoilla säällä kuin säällä, kolmas nukkua aamulla pitkään. Me haluamme tarjota jokaiselle juuri sitä, mikä tekee heidän päivästään arvokkaan. Eräs omahoidettavani oli aikoinaan työskennellyt palomestarina. Järjestin hänelle omatuokiona vierailun entiseen työpaikkaansa Turun keskuspaloasemalle. Juuri tällaisista kahdenkeskisistä hetkistä tulee usein se tunne, että työssä on mieltä.

Tykkään järjestää asukkaille muun muassa kauneudenhoitotuokioita: käsi- ja jalkahoitoja, kampauksia ja kynsien hoitoa. Ikääntyneille aito kosketus ja kohtaamiset ovat tärkeitä. Niitä ei mitenkään voi korvata roboteilla ja teknologialla.

Uutiset vanhustenhoidon ongelmista ja viimeaikaisista onnettomuuksista tekevät minut surulliseksi. Tuntuu epäreilulta, että kaikki ikäihmiset eivät saa yhtä hyvää hoitoa. Toivoisin, että päättäjät heräisivät tilanteeseen ja lisäisivät henkilöstömitoitusta. Samaan aikaan ajattelen, että meidän asiakkaamme eivät ole huomanneet mitoituksen laskua. Arki heidän kanssaan on yhtä tekemisentäyteistä kuin ennenkin. On todella tärkeää, että hoitajat tekevät tätä työtä sydämellään ja ovat aidosti läsnä.

Minulla itselläni ei ole omakohtaisia huonoja kokemuksia työstä lähihoitajana, vaikka tiedän, että kaikkialla tilanne ei ole sama. Olen ollut saman työnantajan palveluksessa jo 16 vuoden ajan. Mainiokoti Katariinassa olen työskennellyt 12 vuotta.

Tänne on aina kiva tulla. Niin sanovat myös monet läheiset. Kodinomaisuus tuntuu heti kun ovesta astuu sisään. Värivalinnoilla on suuri merkitys viihtyvyyteen. Sisustuksessa on käytetty eri värejä. Ne luovat tunnelmaa mutta myös sujuvoittavat arkea. Esimerkiksi ruokailuissa käytämme lautasia, joissa on värikäs reuna. Se auttaa muistisairasta hahmottamaan lautasen ja ruoan. Monesti juuri tällaiset pienet asiat ratkaisevat sen, millainen olo ihmiselle jää.”

Mainiokoti Katariinan työntekijät kehuvat hyvää työyhteisöään. Vasemmalla Nadia Zaman, Mildred Rosario, ylhäällä Tareq Almassri, Lila Kumari, Katriina Juudin, Taija Pelkonen ja Admira Kulovac.
Alarivissä Suvi Laine ja Jatta Mäenpää  Kuva: Suvi Elo

Mainos

”Kuin toinen perhe”

Lähihoitaja Fanny Halttunen, Hyvän elämän talo Harmaakallio, Loviisa

”Hyvän elämän talossa 56 ikäihmistä ja me hoitajat elämme täyttä elämää. Mieluisia puuhia ovat pallopelit, bingo, palapelit, muistipelit, levyraati, leipominen, maalaaminen ja piirtäminen. Keväisin teemme aina puutarhahommia. Asukkaat saavat toivoa, millaisia kukkia he haluavat. Jos kukkien nimet eivät muistu mieleen, näytämme kuvia.

Kysymme aina kun mahdollista asukkaan mielipidettä. Esimerkiksi aamulla en vain ota vaatteita kaapista, vaan tarjoan eri vaihtoehtoja. Kuuntelemme aina toiveita. Jos joku ehdottaa karjalanpiirakoiden leipomista, hankimme ainekset ja toteutamme idean.

Ovemme ovat auki vieraille ympäri vuorokauden. Omaiset ovat mukana heti ensimmäisessä hoitokokouksessa ja saavat esittää toiveita läheisensä hoitoon. Kutsumme heidät mukaan myös yhteisiin tapahtumiin, kuten juhannusjuhliin. Olemme hankkineet lepotuoleja, jonka voi halutessaan viedä asukkaan huoneeseen. Erityisesti saattohoitovaiheessa nojatuolit ovat käytössä, sillä siinä voi myös torkahtaa hetkeksi.

Palkintoperusteissa kiitetään sitä, että Harmaakalliossa asiakas on keskeisessä roolissa ja yksikölliset tarpeet otetaan hyvin huomioon. Kuva: Anna Autio


Tämä ei ole vain työpaikka, vaan Hyvän elämän talon porukka on minulle kuin toinen perhe. Olen ollut töissä täällä vuodesta 2017 talon perustamisesta lähtien. Opiskelin välillä puutarhuriksi, mutta palasin tänne, koska viihdyn täällä niin hyvin. Meillä on rento meininki ja nauramme yhdessä joka päivä.

Kun joku hoitajista kertoo uuden idean, kukaan ei sano, että olipas hölmö idea. Jos on huono päivä, sen voi sanoa ääneen. Tarvittaessa työkavereilta saa tukea. Jos huomaamme epäkohdan, tuomme sen ilmi ja etsimme siihen ratkaisun. Olemme myös joustavia. Vaihtelemme työvuoroja siten, että omat vapaa-ajan toiveet toteutuvat. Kun hoitajat ovat hyvissä väleissä, se heijastuu myös asukkaisiin.”

”Elämäni paras työyhteisö”

Lähihoitaja Jenni Turtiainen, Hoivakoti Rebekka, Savonlinna

Mistäs se risteily lähtee, minulta kyseltiin viime kesänä. Olin pukeutunut risteilyemännäksi ja -isäntänä toimi hoiva-avustajamme. Ohjasimme kyselijät peremmälle risteilylaivaksi muuntautuneeseen hoivakotiimme. Olimme rakentaneet risteilyteeman mukaisesti buffet-tarjoilupöydän, bingon ja ilmapallokaarella varustetun kuvauspisteen. Sisäpihan aurinkokannella oli mahdollisuus tanssahdella discossa ja nauttia mocktail-baarin antimista. Moni kehui, ettei koskaan ollut käynyt niin hyvällä risteilyllä.

Esihenkilöt antavat meille vapaat kädet ilahduttaa asukkaita. Minun vahvuuteni on kaikenlainen askartelu.  Tänä syksynä, kunhan risteilylavasteet on taas purettu, kannan hoivakotiin puolukanvarpuja, sieniä ja sammalta ja rakennan niistä vanhaan akvaarioon teoksen kaikille aisteille, jotta asukkaiden metsäyhteys säilyisi. Ajattelen, että aina on hyvä syy laittaa ja koristella, syksyllä voidaan viettää vaikka saksalaista Oktoberfestiä.  Jouluksi rakennan aina piparkakkutalon.

Omaiset kehuvat, että yksikön iloinen tunnelma näkyy ja kuuluu. Mahdollisuuksia yhteiseen ulkoiluun on myös paljon. Aivan hoivakodin lähellä on kotieläinpiha, leirintäalue ja ryhmäpuutarha, joihin pääsee vierailemaan myös pyörätuolilla.

Olen tehnyt töitä ikäihmisten ympärivuorokautisessa hoivassa viitisentoista vuotta, joista viimeisimmät kymmenen vuotta Rebekassa. Minulla ei ole koskaan ollut näin hyvää työyhteisöä. Meillä on kaksi 15 hengen ryhmäkotia. Kun toisessa on saatu aamutoimet valmiiksi, siirrymme auttamaan toiselle puolelle, jotta pääsemme kaikki tauolle yhdessä. Sellainen yhteishenki on mielestäni harvinaista.

Omahoitajuuteen on meillä panostettu erityisesti. Kynsien laiton ja retkien lisäksi se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että voin asiakkaan toiveen mukaisesti laittaa grillin kuumenemaan ja makkarat tirisemään. Eräs hoidettavani ei kyennyt enää liikkumaan, mutta tiesin hänen rakastavan Saima Harmajan runoja. Niin istuin hänen vuoteensa vieressä, pidin häntä kädestä ja luin Harmajaa.”

Työyhteisön parhaita puolia on se, että esihenkilöt antavat hoitajille vapaat kädet ilahduttaa asukkaita. Vasemmalla eturivissä Jenni Turtiainen, Jonna Pirinen, Marjo Kosonen, yksikönpäällikkö Liisa Tolonen ja tiimivastaava Ninni Jäntti ja SuPerin edustaja Sari Ojajärvi.
Takarivissä vasemmalla Janna Kakriainen, Maksim Smirnov, Julia Belonina, Anu Björn, Kseniia Morozova, Minna Kosonen ja Sari Sallinen Kuva: Toni Härkänen

Mainos

La Carita -säätiö on jakanut yhteistyössä SuPerin kanssa tunnustuspalkintoja hyvästä vanhustyöstä vuodesta 2006 lähtien. La Carita -säätiön tarkoituksena on vanhusten ja ikääntyvien hyvinvoinnin edistäminen Suomessa.

Lue lisää:

SuPer palkitsi vanhustyön osaajia ympäri Suomea

Kun vastuu kotihoidossa kasvaa, on osaamisen tasoa nostettava

Työhyvinvointi ja opiskelijoiden kohtaaminen toivat palkinnon

Sinua voisi kiinnostaa myös

Lähihoitajan ei tarvitse olla someguru auttaakseen kaninkoloon pudonnutta nuorta

Lääkäriseura Duodecim ja PROSHADE-hanke esittävät kolme keinoa tehostaa terveydenhuoltoa

SuPerin vanhustyön selvitys: ”Kunhan vain olisi näille vanhuksille enemmän aikaa”