Kun vastuu kotihoidossa kasvaa, on osaamisen tasoa nostettava – Palkitun Essoten kotihoidon lähihoitajat kertovat työnsä muutoksesta

Kotihoito on kulkenut pitkän matkan siivoamisesta sairaanhoidolliseen työhön. Tulevaisuudessa teknologialla on yhä suurempi rooli. Essoten kotihoito on vastannut muutokseen työntekijöiden täsmäkoulutuksella.

Essoten kotihoito

Taru Räisänen ja Anja Pöntinen työskentelevät Essoten kotihoidossa, jossa osaamista tuetaan esimerkiksi lyhyillä täsmäkoulutuksilla verkossa. Essoten kotihoito sai äsken La Carita -tunnustuspalkinnon. Kuva: Jone Matilainen

Teksti Hanna Moilanen

Vain muutama vuosikymmen sitten kotihoidon työ oli lähinnä siivousta ja arkisia askareita. Moni kodinhoitaja työskenteli lapsiperheissä. Kotisairaanhoidon ja kotipalvelun yhdistyminen toi sairaanhoidolliset tehtävät oleelliseksi osaksi lähihoitajan työtä, kun taas sairaanhoitajilla korostuu konsultoiva työote.

Kun vastuu kasvaa, osaamisen tasoa on nostettava. Tämä luo painetta myös kotihoidon koulutuksen kehittämiseen ja jatkuvaan täydennyskoulutukseen.

Esedun hoitotyön opettaja Mervi Gynther on mukana Vetovoimainen kotihoito -hankkeessa, jossa toteutettiin laaja ja yksityiskohtainen osaamiskartoitus Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen (Essoten) sekä Pieksämäen kaupungin kotihoidon henkilöstölle. Essoten kotihoito palkittiin hiljattain hyvästä vanhustyöstä La Carita -tunnustuspalkinnolla.

Kyselyn pohjalta räätälöitiin minikoulutuksia, joihin voi osallistua verkon kautta. Ideana on, että koulutusta voi tehdä joustavasti pienen palan kerrallaan.

– Sairaanhoidon osaamiseen, kuten vaikka laskimoverinäytteen ottoon, kaivattiin eniten ammatillisuuden vahvistamista. Myös teknologiaosaamista ja sosiaaliturvan parempaa tuntemista toivottiin sekä osaamista elämän loppuvaiheen hoitoon, Gynther kuvaa.

Kotihoidon vetovoima nousee työolosuhteista

Yksi kotihoidon polttavimmista kysymyksistä on Mervi Gyntherin mukaan alan vetovoimaisuus ja henkilöstön saatavuus. Jos avoimia paikkoja ei saada täytettyä ja sijaisia etsittyä, vakituinen henkilöstö kuormittuu ja uupuu.

– Olen kouluttanut lähihoitajia reilut 11 vuotta ja huomannut, että kotihoidon työstä tykätään, kunhan siitä saadaan kokemusta esimerkiksi työssä oppimisen aikana. Työ on laaja-alaista ja itsenäistä, Gynther kertoo.

Vetovoimainen kotihoito -hankkeessa ratkaisuja etsitään useammasta suunnasta. Pyrkimyksenä on vahvistaa kotihoidon henkilöstön osaamista ja oman työn hallintaa Etelä-Savossa.

Työhyvinvointi on keskeisenä kehittämisen kohteena. Lisäksi tavoitteena on saada työprosesseista sujuvia niin asiakkaan kuin työntekijänkin näkökulmasta.

– Viime kädessä alan vetovoima nousee työolosuhteista, joiden täytyy olla kunnossa. Työ itsessään on monipuolista ja palkitsevaa.

Uudenlaiset asiakkaat

Asiakaskunta on muuttunut, kun valtakunnallisissa painotuksissa on siirrytty kotona-asumisen tukemiseen. Nykyisin kotihoidon asiakkaat ovat tyypillisesti hyvin iäkkäitä ja monisairaita, jotka tarvitsevat monenlaista tukea.

– Aiemmin jopa vanhainkodeissa asui ihmisiä, jotka tiskasivat keittiössä ja silittivät talon yhteisiä pyykkejä, Gynther kuvaa.

Terveysalan laajempi kehitys on vaikuttanut työnkuviin. Päiväkirurgian yleistymisen myötä potilaat kotiutetaan nopeammin ja leikkausten jälkihoitoa järjestetään tarvittaessa kotiin. Avohoitoon keskittyminen on tuonut myös mielenterveys- ja päihdekuntoutujat kotihoidon asiakkaiksi.

Kotihoidon työssä lähihoitaja pääsee käyttämään ammattitaitoaan laajasti. Arkisen huolenpidon lisäksi lähihoitajat ottavat suoniverinäytteitä, pistävät insuliinia ja katetroivat. Digitaalisuus ja teknologia on jo osa työtä, ja niiden rooli vain vahvistuu tulevaisuudessa.

Korona-aika on ollut harjoitusta tulevaa varten

Kotihoidon työssä tarvitaan tulevaisuudessakin päätöksentekokykyä ja ongelmanratkaisutaitoja. Paineensietokyky ja taito asettaa asioita tärkeysjärjestykseen korostuvat. Yhteistyötaidot monialaisen ammattilaisverkoston kanssa ovat tärkeitä.

– Ihmisen kohtaamisen taito ja vuorovaikutusosaaminen säilyvät tulevaisuudessakin yhtenä tärkeimmistä asioista. Teknologiaosaaminen, asiakkaan toimintakyvyn arviointi ja sairaanhoidollinen osaaminen painottuvat yhä enemmän, Gynther arvioi.

Tulevaisuus voi tuoda mukanaan uusia uhkia ja sairauksia, joiden kanssa on opittava elämään. Korona-aika on ollut hyvää harjoitusta tätä varten.

Teknologia kehittyy väistämättä. Voi olla, että 20 vuoden kuluttua käytössä on laitteita ja apuvälineitä, joista ei nyt osata vielä edes haaveilla.

– Tarvitaan kykyä ja halua pysyä ajan hermolla. Ja tietynlaista joustavaa mieltä, jossa jätetään opittu tapa tehdä asioita taakse ja tartutaan uuteen tapaan.

Näin lähihoitajat kertovat kotihoidon muutoksesta

Lähihoitaja Anja Pöntinen, 62, Ristiina:

”Kun aloitin vanhusten kotiavustajana 1980-luvulla, en olisi osannut ajatellakaan, että teen nyt insuliinipistoja, jaan lääkkeitä ja huolehdin ihmisten letkuruokinnasta. Kotihoidon työ on muuttunut todella paljon.

Alussa saatoimme olla kokonaisen päivän yhdessä paikassa ja tehdä viikon ruoat. Isoja siivouksia tehtiin 2–3 päivässä tai lämmitettiin pihasauna ja kannettiin vedet sinne.

Kodinhoitajaksi valmistuin 1990-luvun alussa, ja tein töitä lapsiperheissä. Hoidin sairaita lapsia ja olin paikalla, että perheen äiti sai käydä asioilla tai levätä.

Työurani alussa ei olisi tullut kuuloonkaan, että sängystä aamulla ylös nostettava ihminen asuisi kotona. Kävin lähihoitajakoulutuksen 2000-luvun alussa, kun huomasin, että hoidollisuus korostuu työssä yhä enemmän. Asiakkaan lääkityksistä pitää olla tietoinen ja seurata hänen vointiaan.

Ennen kirjattiin paperille käynnit, ja reissuvihko oli asiakkaan pöydällä. Nyt työlistat tulevat puhelimeen, ja myös päivittäiset kirjaukset tehdään puhelimella.

Tietokoneet eivät kiinnosta minua, mutta niiden käyttö oli pakko opetella opiskeluaikana. Välillä ärsyttää, kun ohjelmat vaihtuvat heti, kun on oppinut niitä käyttämään.

Ennen siivoaminen oli raskasta. Jos kolme huushollia siivosi päivässä, oli aika puhki. Nykyisin paikkoja voi olla 16 vuoron aikana ja pitkiäkin ajomatkoja välissä.

Kotihoidon työ on vaihtelevaa, palkitsevaa ja sopivan haasteellista. Mikään päivä ei ole samanlainen, vaikka olisi samat asiakkaat. Ja työkaverilta saa aina apua tarvittaessa.”

Lähihoitaja Taru Räisänen, 32, Mikkeli:

”Olen ollut kotihoidon työssä nyt reilut viisi vuotta. Aamulla katson puhelimesta päivän työt, kerään tarvittavat kamppeet matkaan ja lähden kierrokselle asiakkaiden luo.

Hoito- ja palvelusuunnitelmat on tehty yhdessä asiakkaan kanssa ja siinä on sovittu, mitä missäkin paikassa tehdään. Matkaan lähdetään niin helteellä kuin lumimyräkänkin keskellä.

Työhön kuuluu ruokailuista, hygieniasta ja muista perustarpeista huolehtimista. Otamme myös verinäytteitä, kuten INR-kokeita. Näihin työnantaja on järjestänyt lisäkoulutusta. Viimeisen vuoden aikana on otettu myös koronanäytteitä.

Myös isoja haavahoitoja tehdään. Lähihoitajan ammattivastuu on nykyisin suuri. Oireita ja sairauksia pitää tuntea ja tunnistaa laajasti.

Monet asiakkaat ovat todella kiitollisia pienestäkin avusta. Heidän kanssaan tulee väkisinkin hyvä hoitosuhde, kun käy vuosia samassa paikassa. Se on tosi palkitsevaa.

Töitä on paljon ja asiakasmäärä on kasvanut viimeisten viiden vuoden aikana. Kotona hoidetaan yhä huonokuntoisempia ihmisiä.

Uskon, että teknologia tuo jatkossa hyviä asioita, jotka helpottavat hoitajien työtaakkaa ja auttavat asiakkaita. Vaikka miellän itseni ruutupaperi ja sulkakynä -ihmiseksi, en karsasta teknologiaa. Se on tulevaisuutta.

Koronavuosi on tuonut omat haasteensa. Pelkään välillä, etten vain tuo itse tautia heikossa kunnossa oleville. Vanhusten yksinäisyys on lisääntynyt, kun omaiset eivät ole samalla tavalla päässeet kyläilemään. Hoitajien lyhyetkin käynnit ovat nyt erittäin tärkeitä.”

Hyvät käytännöt ja kehittäminen palkittiin

  • Essoten kotihoito sai La Carita -tunnustuspalkinnon maaliskuussa.
  • Essoten kotihoitoa on kehitetty systemaattisesti asiakas- ja henkilöstöpalautteen pohjalta.
  • Työn veto- ja pitovoima on kasvanut ja omaisten tyytyväisyys palveluihin on lisääntynyt.
  • Asiakastyytyväisyyskyselyyn vastanneista 93 % voisi suositella saamaansa palvelua.
  • Työntekijöiden ammatillisuutta tuetaan koulutusten ja perehdytyksen avulla. Osaamista kartoitetaan.
  • Korona-aikana viestintää on tehostettu ja hoidon jatkuvuus on turvattu tuttujen hoitajien avulla.
  • Asiakkaan luona käytettävä aika on kasvanut ja sitä kehitetään edelleen.
  • Kirje tuntemattomalle -projekti eli vapaaehtoisten kirjoittama kirje hoitajan työn tueksi on ollut hieno innovaatio.
  • Etäpalvelua on vahvistettu ja muun muassa lääkehoidon tarkastukset ja yhteys omaisiin voidaan hoitaa etänäkin. Palvelua on voitu tarjota pitkien matkojen päähän myös ilta-aikoina.

SuPer-liitto ja La Carita -säätiö palkitsevat joka vuosi liiton ammatillisilla opintopäivillä työpaikkoja, joissa vanhustyötä kehitetään ja tehdään hyvin.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Tutkija Mia Roos: ”Toivoisin näkeväni enemmän positiivista uutisointia lähihoitajan työstä”

Rohkea avaus hoitajapulan ratkaisemiseksi: Diakonissalaitos nostaa lähihoitajien palkkoja reilusti

Tiina Sonninen: ”Paras palaute on, kun joku asukkaista hihkaisee, että ihanaa, kun tulit taas töihin!”