Se joulu jäi mieleen

Hoitajien joulumuistoissa mummojen kirkonmenot vaihtuvat konjakkiryyppyyn ja pukin tutut kengät herättävät hämmennystä.

Hoitotyössä sattuu ja tapahtuu, myös jouluna. Kuva: Robert Ottosson

Teksti SuPerin jäsenet

Joulun paras hetki

Muuan vuosi sitten olin töissä dementiayksikössä. Joulun alla vietettiin joulujuhlaa dementoituneiden asukkaiden ja heidän omaistensa kanssa. Oli kahvit, glögit ja herkkuja, päiväkotilaisten tonttutansseja ja arpajaiset.

Ja joulupukin vierailu! Joulupukki jakoi karkkia ja kävi jututtamassa joka ikistä asukasta. Mieleeni painui, kuinka erään huononäköisen, täysin dementoituneen ja lähes liikuntakyvyttömän asiakkaan silmät ja koko ilme kirkastui, kun hän näki joulupukin. Hän henkäisi täristen innoissaan ja onnessaan kuin lapsi jouluaattona: ”Ooh, joulupukki!”

Tätä suurenmoista onnea kesti vielä hetken joulupukin mentyä, kunnes dementia voitti ja tapahtuma unohtui. Mutta se hetki oli ihana ja niin koskettava, että tällä hoitajalla ja muutamalla muullakin oli tippa linssissä.

Lähitonttuhoitaja

Joulu vai juhannus?

Olin tehostetussa palveluasumisessa töissä jouluaattona. Kaikki asukkaat olivat muistisairaita. Olimme koristelleet kuusen ja laitelleet muutenkin paljon ihania joulukoristeita ja valoja. Joululaulut soivat jouluaattoaamuna ja riisipuuro porisi liedellä.

Pyysin erään rouvan syömään joulupuuroa, hän söi hyvällä ruokahalulla, nousi pöydästä, kiitti ja toivotti kaikille yhteisesti hyvää juhannusta!

Minua hymyilytti. Muisti voi olla hyvä, mutta hieman lyhyt.

Annastiina

 

Aito ja kaunis

On ensimmäinen jouluni eräässä kehitysvammayksikössä. Pakkanen narskuu kenkieni alla, hengitys höyryää jouluaaton aikaisessa aamussa. Tästä tulee ikimuistoinen päivä, ajattelen, enkä arvaakaan kuinka oikeassa olen. Avaan ulko-oven ja huomaan jo eteisessä, että jännitystä on ilmassa. Eräs asukas kurkistelee huoneensa oven raosta ja kertoo minulle hyvin salamyhkäiseen ääneen tänään olevan se kauan odotettu päivä. Jouluaatto.

Päivän vietämme yhdessä joululauluja laulaen ja pipareita koristellen. Jouluruoan nautimme hyvällä halulla, yhdessä me kaikki. Ruokailun aikana katselen asukkaita ja mietin, että tässä se on. Aito joulu. Se riemu ja loiste, mikä asukkaiden silmistä paistaa. Se on sitä aidointa ja kauneinta joulun taikaa.

Vielä vuosien jälkeenkin pääsen tähän samaan tunnelmaan kuin tuona ensimmäisenä jouluna. Lämmin tunne täyttää mielen.

Joulun taikaa

 

 

Luo köyhän niin kuin rikkahan

Aloitin työn asunnottomien ensisuojassa vuonna 2007. Ensimmäinen jouluni siellä oli todella koskettava.

Juhlaa vietettiin asunnottomien kanssa, eikä heillä ollut omaisia, ei läheisiä. Heille joulu oli päivä muiden joukossa, mutta minua se kosketti. Yhteistyökumppanit toivat suklaata ja pöydällä oli pieni tekokuusi.

Työvuoron jälkeen menin itse joulukirkkoon ja siellä laulettiin joululauluja. Luo köyhän niin kuin rikkahan sai viimein kyyneleet valumaan. Kaikki konkretisoitui sillä hetkellä.

Jonna

 

Riemukasta joulua!

Aloitin 16-vuotiaana työn kotihoidossa ja opiskelin samalla lähihoitajaksi. Reippaana tyttönä lupasin olla vanhustentaloilla joulun töissä.

Aattoaamuna ensimmäinen asiakas tervehti iloisesti ja totesi, että tiesithän, että hoitaja auttaa riemurasian pesemisessä. Siinä hetken verran mietin, että minkä? Työohjeena oli hygieniapesut. Asia hoidettiin tarkennuksien jälkeen ja hymyssä suin. Tämä sana on jäänyt elämään 20 vuoden hoitajauralleni ja monesti tarina auttaa rikkomaan jään, kun täytyy puhua intiimiasioista.

Kiitos tästä joululahjasta, Esteri!

Sini

 

Savut sisään

Joulun aika lähestyi, joten päätimme toisen iltavuorolaisen kanssa tehdä tulen palvelukeskuksen takkaan. Sitä ei oltu pariin vuoteen käytetty. Muuten kaikki meni hyvin, mutta takka ei aluksi vetänyt kunnolla, joten hienoinen savu leijaili yleisissä tiloissa tarttuen ikkunaverhoihin ja kalusteisiin. Jostakin syystä palohälyttimet eivät alkaneet huutaa. Tuuletus auttoi. Takka meni sen jälkeen käyttökieltoon.

Veikko

 

Tunnelmasta toiseen

Istuimme päiväsalissa asiakkaiden kanssa jouluaattona ja kuuntelimme suoraa lähetystä kirkonmenoista. Tilaan oli sijoitettu kaiuttimet, joista kuului läheisen kirkon jumalanpalvelus suorana lähetyksenä.

Ikkunasta näimme, että joulupukki saapunee etuajassa. Eipä muuta kuin kirkon menot kiinni stop-nappia painamalla ja joulupukkia vastaanottamaan. Pukki toi mummoille lahjaksi pieniä alkoholijuomapulloja ja useampi asiakas kiskaisi omansa kurkkuunsa samoin tein siltä istumalta. Joulupukki osasi laulaa ulkoa Joulupukki, joulupukki -laulun kaikki 12, vai onko niitä kahdeksan, säkeistöä.

Veikko

 

 

Laulu toi lämmön

Työskentelin kahdeksan vuotta sitten sairaalassa jouluaattona. Iltavuoroon mennessä se harmitti kovasti. Mietin, että olisi ollut myös mahdollisuus olla vapaalla, mutta päätin olla töissä. Joulu töissä ei tuntunutkaan kivalta, kun yksin asuvana ei nähnyt koko jouluna perhettä.

En muista mistä ajatus lähti, mutta me kaikki aattoillassa työskennelleet hoitajat kävimme laulamassa joululauluja tonttulakit päässä jokaisen huoneen ovella. Potilaat tykkäsivät ja meitä hoitajiakin tämä ilahdutti. Muistan, kuinka kyyneleitäkin pyyhittiin, kun olimme kaikki huoneet kiertäneet. Se pieni ele lämmitti myös omaa mieltä.

Piia

 

Pukin kengät

Olin töissä pienessä päiväkodissa ja joulujuhla mehu- ja piparitarjoiluineen oli päätetty järjestää ulkona lyhtyjen loisteessa. Olin värvännyt mieheni joulupukiksi, hänellä kun oli takki, parta ja muut pukin tamineet valmiina. Mies kävi ne vaivihkaa pukemassa sisällä ja ilmestyi sitten päiväkodin pihalle lapsia tervehtimään. Mukanani oli myös meidän omat lapset, joulujuhla kun oli illalla ja vapaamuotoinen. Muuten meni hyvin, mutta illalla ennen nukkumaanmenoa 4-vuotias totesi, että olipa jännää, kun sillä joulupukilla oli meidän iskän kengät. Auts!

Riikka

 

Liikaa kinkkua koiralle

Meidän palvelutalossa on eläinrakasta väkeä. Otan usein oman koirani mukaan töihin. Yhtenä jouluna olin aattoillan töissä. Tarjolla oli monenmoista herkkua. Koiralle, mummujen ja pappojen silmäterälle, tarjottiin tietysti kinkkusiivuja, torttuja, piparkakkuja ja ties mitä, konvehtien syöttämistä koitin vahtia, suklaa kun on käsittääkseni koiralle myrkyllistä ainakin isoina annoksina.

Herkuille persolla koiralla oli palvelutalossa varmaan elämänsä paras jouluaatto, mutta iltavuoron jälkeen minun jouluyöni kuluikin sitten ylensyöneen, mahatautisen koiran kanssa ulkona ravatessa. Nyt muisto jo naurattaa, silloin ei niinkään.

Anna

 

Sinua voisi kiinnostaa myös

Tutkija Mia Roos: ”Toivoisin näkeväni enemmän positiivista uutisointia lähihoitajan työstä”

Rohkea avaus hoitajapulan ratkaisemiseksi: Diakonissalaitos nostaa lähihoitajien palkkoja reilusti

Tiina Sonninen: ”Paras palaute on, kun joku asukkaista hihkaisee, että ihanaa, kun tulit taas töihin!”