Jenni Latosaari on työskennellyt yhteensä kymmenen vuotta vuorohoitopäiväkodissa Savonlinnassa ja Lempäälässä. Hän on huomannut, että moni vanhempi jännittää lapsensa vuorohoidon aloittamista.
– Vanhempi saattaa sanoa, että joutuu tuomaan lapsensa tänne hoitoon työnsä vuoksi. Kun sitten lapsi on lähdössä kouluun, se on koko perheelle haikeaa, koska päiväkotivuodet ovat takanapäin. Vuorohoidossa työntekijöiden ja perheiden suhteet tulevat läheisiksi.
Vuorohoidon parhaita puolia on se, että kaikki ryhmän lapset eivät ole paikalla samaan aikaan. Se mahdollistaa erilaisen tekemisen kuin isossa ryhmässä.
– Joskus viikonloppuisin aamupalapöydässä on vain muutama lapsi. Aikuisten ja lasten välille syntyy läheinen tunneside. Lapset kertovat minulle hyviä ja huonoja asioita. Se on lähes samanlaista kuin olisi kotona omien lasten kanssa.
Lapset tottuvat päiväkodin käytäntöihin nopeasti. Myös illoissa ja viikonlopuissa on tietty rytmi.
– Lapsi saattaa kysyä, olenko tänään iltavuorossa. Hän haluaa tietää, ketä kavereita ja aikuisia on paikalla. Samalla lailla kuin me aikuiset haluamme tietää, ketkä työkavereista ja lapsista ovat iltavuorossa.
Yksinhuoltajan lapsi oppii omatoimiseksi
Jenni on kokenut myös itse vuorotyön ja vanhemmuuden yhdistämisen haasteet. Hän oli 18 vuotta yksinhuoltaja Jerko-pojalleen, joka on juuri muuttanut omilleen.
– Aloitin vuorohoitopäiväkodissa hänen ollessa kahdeksanvuotias. Kun olin yövuorossa, järjestin hänet aina yökylään. Yläasteiässä hän halusi jäädä kotiin. Kyselin silloin sosiaalityöntekijältä, minkä ikäisen voi jättää yksin yöksi. Sain vastaukseksi, että se riippuu siitä, haluaako hän olla yksin ja kokeeko olonsa turvalliseksi.
Jenni kertoo pitäneensä puhelinta aina auki töissä, jotta Jerko sai häneen yhteyden tarvittaessa.
– Hän on ollut aina reipas. Jos hän soitti, hän saattoi kysyä esimerkiksi missä hänen punaiset tumppunsa ovat. Ymmärsin, ettei asia ollut niin tärkeä, vaan puhelu loi hänelle turvallisuudentunnetta.
Vuorotyö mahdollisti sen, että Jenni pystyi yksinhuoltajana kustantamaan poikansa jalkapalloharrastuksen. Harjoituksia oli viisi kertaa viikossa ja sen lisäksi pelimatkat. Jenni toimi monta vuotta joukkueenjohtajana. Elämän täyttivät vuosia lapsi, työ ja jalkapallo.
– Työkaverini vaihtoivat kanssani vuoroja, jotta pystyin kuljettamaan Jerkoa treeneihin ja peleihin. Otin aina joukkuekavereita kyytiin, jotta sain hänelle vastavuoroisesti kyytejä silloin, kun olin töissä. Jos minulla oli aamu vapaata, hoidin yleensä joukkueen asioita.
Vuorotyötä tekevän lähihoitajan lapsi itsenäistyi varhain. Kun äiti ei ollut palvelemassa aina iltaisin ja viikonloppuisin, oli pakko oppia huolehtimaan itsestään.
– Nyt 18-vuotiaana hän asuu jo omassa asunnossaan, käy lukiota ja pyörittää hyvin menestyvää yritystään, joka kilpailuttaa aurinkopaneeleita. Olen onnellinen siitä, että hänellä on kaikki hyvin.
Toivoa ja valoa väsyneelle vanhemmalle
Jenni Latosaari kokee, että oma kokemus auttaa häntä ymmärtämään vuorohoidon asiakasperheitä. Kun yksinhuoltajan lapsen kumisaappaat jäävät toistuvasti kotiin, hän ei ala moittia unohtelevaa vanhempaa.
– Jos on monta lasta ja yksinhuoltaja, unohtuneet kumpparit saattavat olla yksi pienimmistä murheista. Ymmärrän myös sitä, jos lapselta puuttuu jotakin, eikä sitä hankita heti. Yksinhuoltajan tilillä voi olla viisikymppiä rahaa, jolla on tarkoitus elää loppuviikko. Sitä rahaa ei voi käyttää yllättävään hankintaan. Moni joutuu odottamaan seuraavaan tilipäivää.
Kun lapset tulevat ja lähtevät vuorohoidosta eri aikaan, vaihtotilanteessa on mahdollista keskustella. Välillä vanhemmat avautuvat aroistakin asioistaan.
– Koen sen luottamuksen osoituksena. Yritän luoda toivoa ja valoa, jos vanhempi on väsynyt. Kerron myös, mistä saa tarvittaessa apua. Tiedän omasta kokemuksestani sen, että asioilla on tapana järjestyä.
Jenni toivoo, että vuorohoitoon suhtauduttaisiin positiivisesti.
– Vuorohoito ei ole mikään mörkö, vaan sen tarkoitus on olla perheen apuna ja tukena. Sinne ei jouduta, vaan sinne päästään. En itsekään vaihtaisi työpaikkaani vuorohoitopäiväkodista tavalliseen päiväkotiin. Tämä työ sopii minulle.
Lue lisää:
Läpsystä vaihto – perheellisen vuorotyöläisen arjessa vastuu jaetaan
Väsyttääkö vuorotyössä? Näihin asioihin vuorotyötä tekevän kannattaa kiinnittää huomiota
Vuorotyössä on riskinsä, mutta hyvällä suunnittelulla siitäkin voi selvitä terveenä
