Yrityksen luottamusmieheltä puuttuu kaikkea – luottamusmiessopimukset remontin tarpeessa

Tuli sote-uudistus tai ei, yritysten osuus terveyspalvelujen tuottajina kasvaa ja paikallinen sopiminen laajenee. Mitä tapahtuu niillä yksityisillä terveysalan työpaikoilla, joilla luottamusmiesjärjestelmä ei toimi, kysyy Päivi Kukkola väitöstutkimuksessaan.

luottamusmies super

Parhaimmillaan luottamusmiesjärjestelmä tukee sekä työntekijöitä että työnantajaa. Kuva Salla Pyykölä.

Teksti Antti Vanas

Toimiva luottamusmiesjärjestelmä tukee sekä työntekijöitä että työnantajaa, vaikka siihen tietty vastakkaisasettelu kuuluukin. Luottamusmies on mukana jo asioiden valmisteluvaiheissa, mikä sitouttaa ja motivoi kaikkia osapuolia.

Työnantaja arvostaa luottamusmiestä silloinkin, kun tämä kyseenalaistaa asioita. Luottamusmies on aktiivinen, tarkka ja kouluttautunut.

Luottamusmiesjärjestelmä kuvattiin toimivaksi useimmissa Päivi Kukkolan tutkimissa kymmenessä terveysalan yrityksessä. Niillä työpaikoilla, joilla järjestelmä toimi huonosti, vaikeuksien perussyynä pidettiin asenteita pöydän molemmin puolin.

Työntekijöillä asenneongelma ilmeni mielenkiinnon puutteena: työehtoihin liittyvät asiat ja luottamustehtävät eivät kiinnostaneet. Työnantajalla kielteinen asenne näkyi sekä tiedon puutteena että negatiivisena suhtautumisena kaikkeen, mikä liittyi luottamusmiehen toimintaan.

Luottamusmiehen tehtävä ja koko luottamusmiesjärjestelmä voivat Kukkolan mukaan pahimmillaan olla tuntemattomia niin työntekijöille, työnantajalle kuin uusille luottamusmiehillekin – sikäli kun taloon on onnistuttu luottamusmies saamaan.

Kaikista terveysalan yrityksistä ei löydy halukkaita luottamusmiehen toimeen. Erikoista tilanteessa on se, ettei halukkaita aina löydy niistäkään yrityksistä, joissa työnantaja suhtautuu luottamusmiestoimintaan myönteisesti. Luottamusmies puuttuu usein etenkin pienistä ja keskisuurista yrityksistä.

Työnantaja näkee yhä punalippuja

Moni luottamusmies kokee olevansa yrityksessä välttämätön paha. Erään tutkimukseen haastatellun mukaan 1970-lukulainen kuva ay-toiminnasta elää yhä yritysmaailmassa: luottamusmies on se barrikadeilla punasta lippua liehuttava tyyppi, jonka pitää velvollisuutenaan heitellä kapuloita tuotannon rattaisiin aina kun voi.

Jotkut työntekijät välttivät luottamusmieheksi ryhtymistä siksi, että työnantajat uhkailivat ja pelottelivat.

Jotkut työntekijät välttivät luottamusmieheksi ryhtymistä siksi, että työnantajat uhkailivat ja pelottelivat. Luottamusmiestehtävän pelottavuutta lisäsi se, että paikallisen sopimisen uskottiin yleistyvän. Tiedettiin, että toisin kuin julkisella puolella, yksityisellä sektorilla luottamusmies on yksin.

Kukkolan väitöksen aineistona olivat 25 haastatellun näkemykset ja kokemukset luottamusmiesjärjestelmän toimivuudesta yksityisellä terveyspalvelualalla. Haastattelut tehtiin vuoden 2016 aikana.

Tutkimukseen osallistui kymmenen luottamusmiestä, yhdeksän työnantajan edustajaa ja kuusi henkilöä terveyspalvelualan työehtosopimuksen piiriin kuuluvista työnantaja- ja työntekijäliitoista. Tukitut kymmenen työpaikkaa työllistivät viidestä yli kolmeen sataan työntekijää.

Väitös perustuu siis erilaisissa asemissa olevien ihmisten näkemyksiin työpaikan luottamiesjärjestelmän toimivuudesta. Tulosten hahmottamista haittaa pahasti se, että tutkija ei kerro, missä asemassa oleva henkilö kulloinkin on äänessä.

On kaksi aivan eri asiaa, arvosteleeko luottamusmiehen toimintaa työnantaja vai oman ammattiliiton edustaja. Kukkolan tutkimuksessa asia jää lukijan arvailun varaan. Puute johtunee haastatelluille luvatun anonymiteettisuojan ylitulkinnasta.

Epäselvän sopimuksen tulkinnat vaihtelevat

Kukkolan väitös maalaa yksityisen terveysalan luottamusmiesjärjestelmästä kaiken kaikkiaan melko synkän kuvan, vaikka asiat olivatkin hyvin suurimmassa osassa tutkimuksessa mukana olleista yrityksistä.

Järjestelmän heikkouksien kuuluukin korostua siksi, että yritysten lm-toiminnalle asettamien paineiden tiedetään jatkossa vain pahenevan. Jollei patoon ilmaantuneita halkeamia paikata nyt, vaarassa on pian koko yksityisen sosiaali- ja terveysalan edunvalvontarakenne.

Siellä missä järjestelmä toimi huonosti, puutteita löytyi kaikilta tehokkaan luottamusmiestoiminnan kannalta keskeisiltä alueilta: toimintaan annetusta ajasta, koulutuksiin pääsystä ja tiedon saannista.

Monilla työpaikoilla koulutusta arvostettiin, ja luottamusmies pääsi koulutuksiin niin usein kuin tarvitsi. Osassa paikoista koulutuksiin pääsystä joutui taistelemaan, vaikka asiasta oli sovittu koulutussopimuksessa.

Luottamusmiehen aseman ankkuri on työehtosopimukseen kuuluva luottamusmiessopimus. Yksityisellä puolella sopimuksen ehdot ovat luottamusmiehen kannalta paljon huonommat kuin julkisessa terveydenhuollossa.

Sopimuksia pidettiin lisäksi vaikeaselkoisina. Tulkinnoista syntyi erimielisyyttä, ja käytännöt vaihtelivat työpaikasta toiseen. Kukkola suositteleekin luottamusmiessopimuksen kehittämistä niin, että edes nykyiset, luottamusmiehen kannalta erittäin heikot kirjaukset saataisiin selkeämmäksi ja tulkintaristiriidoilta vältyttäisiin.

Tietojen saaminen yksityiseltä työnantajalta on ay-toiminnan ikuisuuskysymys. Työnantajan ja työntekijöiden mielipiteet eriävät esimerkiksi palkkatietojen suhteen. Työntekijäpuolella koettiin, että ilman yrityksen palkkatietoja luottamusmies ei pysty hoitamaan tehtäväänsä kunnolla.

Pitkäaikaisen luottamusmiehen lähdettyä työnantaja saattoi katsoa, että taloon ei tarvita uutta luottamusmiestä. Suuri työnantaja taas ei halunnut luottamusmiestä jokaiseen toimipisteeseensä.

Päivi Kukkola: Luottamusmiesjärjestelmä systeemisenä ilmiönä – tarkastelussa yksityisen terveyspalvelualan luottamusmiesjärjestelmä. Väitöskirja, Vaasan
yliopisto 2018.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Superilaiset saivat viime vuonna miltei miljoona euroa korvauksia

Ongelmia palkanmaksussa? SuPerin asiantuntijat vastaavat

Kuinka paljon palkkaa oppisopimusopiskelija saa?