Kalliit työvaatehankinnat kismittävät lähihoitajia

Jokainen lähihoitaja tarvitsee jonkinlaisen työasun. Toisissa työpaikoissa vaatetusta säätelevät työehtosopimukset tai työturvallisuuslaki, toisissa työntekijällä on vapaus valita oma asunsa. Mitä vapaammin työntekijä saa valita asunsa, sitä todennäköisemmin hän myös kustantaa sen itse.

Kovassa käytössä hyvätkin varusteet kuluvat nopeasti. SuPerin mielestä työnantaja voisi tulla vastaan lähihoitajan vaatehankintojen kustannuksissa. Kuva: Ingimage

Teksti Saija Kivimäki

Etenkin varhaiskasvattajille työvaatteet ovat iso menoerä.

Raaseporissa päiväkoti Karusellenissä työskentelevä Malin Ahlblad-Österberg heräsi asiaan, kun edessä oli uusien talvikenkien osto. Edelliset olivat olleet hänellä käytössä useamman vuoden, ja uudet samanlaiset tekevät ison loven lastenhoitajan kukkaroon.

– Ostaisin mielelläni Sievin saappaat, sillä tiedän ne kestäviksi. Ne maksavat 105 euroa. Ulkoiluhousut siihen päälle tekevät helposti satasen lisää.

Käytettynä varusteita saattaa saada halvemmalla, mutta sopivan löytäminen on usein tuurista kiinni. Ahlblad-Österberg kertoo, ettei hänelle sopivia koon 42–43 naistenkenkiä ole kirpputoreilla myynnissä.

– Totta kai vaatteet myös kuluvat päiväkodissa nopeammin, tulee kuraa ja räkää, ja vaatteita joutuu pesemään usein, hän lisää.

Mainos

Ahlblad-Österberg pitäisi mielellään työvaatteet työvaatteina ja säilyttäisi niitä työpaikalla, mutta siihen hänellä ei ole varaa. Kalliita talvivaatteita ei lähihoitajan palkalla osteta tuplana.

Niinpä hän kantaa vaatteita ja varusteita edestakaisin kodin ja työpaikan välillä silloin kun niille on satunnaista käyttöä vapaa-ajalla.

Ahlblad-Österberg rinnastaa päiväkodissa tarvittavat ulkoiluvaatteet muihin päiväkodin työvarusteisiin, kuten pukeutumistilanteita helpottavaan pukeutumispenkkiin.

– Työnantaja edellyttää, että menemme lasten kanssa ulos säällä kuin säällä. Sen myös pitäisi pitää huolta, että meillä on asianmukaiset varusteet tehdä työtämme.

Muita ulkoiluvälineitä, esimerkiksi luistimia tai suksia, työnantaja ei kustanna, mutta ei myöskään velvoita niitä käyttämään silloin kun päiväkodin ohjelmassa on ollut talviurheilulajeja.

 

Tukea paikallisesti sopimalla

Työturvallisuuslaki määrittelee, että kun työntekijällä on esimerkiksi tartuntariskin perusteella velvollisuus käyttää suojavaatteita, työnantajan on kustannettava ne ja niiden huolto. Näin on yleisesti esimerkiksi sairaalatyössä.

Joissain työehtosopimuksissa on sovittu lisäksi, että likaisissa ja vaatetusta kuluttavissa tehtävissä työnantajan on kustannettava suojavaatetuksen hankinta ja huolto. SuPerin sopimusneuvottelija Jukka Parkkola arvioi, että pykälää ei ole kovin hyvin noudatettu.

Sitä on myös vaikea valvoa, sillä esimerkiksi yksityisen sektorin työehtosopimuksessa eli SOS-TES:ssä suojavaatetuksesta voidaan sopia paikallisesti. Suurinta osaa varhaiskasvattajia koskettavassa kunta-alan yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa KVTES:ssä ei ole mainintaa vaatteiden korvaamisesta.

Parkkola kannustaa työntekijöitä kaikesta huolimatta paikalliseen sopimiseen eli siihen, että luottamusmies neuvottelee asiasta työpaikan edustajan kanssa.

–  Joillain työpaikoilla työntekijät ovat saaneet neuvoteltua pienen avustuksen vaatehankintoihin tai työnantaja on tullut vastaan vaatteiden pesukustannuksissa, hän kertoo.

Jos työpaikalla ei ole omaa luottamusmiestä, työntekijät voivat keskenään sopia, kuka heistä ottaa asian puheeksi työnantajan edustajan kanssa.

Myönnetyt avustukset ovat tyypillisesti nimellisiä, muutaman kymmenen euron suuruisia. Lastenhoitaja Malin Ahlblad-Österbergin mielestä sekin on tyhjää parempi.

Summa voisi hänen mukaansa olla suurempi ja jakautua useammalle vuodelle, jotta se ei kannustaisi ostamaan halpaa ja huonolaatuista kerran vuodessa.

Tiedossa on myös työnantajia, jotka ovat tulleet vaatekustannuksissa vastan hankkimalla logollisia työvarusteita työpaikalla käytettäväksi. Ahlblad-Österbergille tämäkin olisi sopiva vaihtoehto.

– Minua ei haittaisi yhtään, vaikka selässä olisi Raaseporin logo kuinka isolla tahansa.

Jukka Parkkola arvelee, että työvaatteiden hankkiminen keskitetysti saattaisi tulla työnantajalle vaatekorvausta edullisemmaksi. Myös sijaiset ja varahenkilöstö hyötyisivät edusta, jos varusteita voisi tarvittaessa lainata.

 

Korotusta ennen muuta palkkoihin

SuPerissa lähihoitajien huoli vaatehankintojen kustannuksista on kuultu ja siihen pyritään vaikuttamaan myös ensi kevään työehtosopimusneuvotteluissa, Jukka Parkkola kertoo.

– Jatkossa kaikilla lähihoitajan tehtävissä työskentelevillä tulisi olla mahdollisuus työnantajan tarjoamaan suojavaatetukseen. Joissakin enemmän vaatetusta tarvittavissa töissä, esimerkiksi lastenhoitajilla ja kotihoidon työntekijöillä, vaatekorvaus voisi olla hyvä vaihtoehto.

Parkkola muistuttaa, että työntekijäpuolen tavoitteet ovat korkealla ja neuvotteluista odotetaan vaikeita.

– Palkankorotus on kaikkein konkreettisin tapa vaikuttaa lähihoitajien asemaan. Silloin myös vaatehankinnat veisivät suhteessa pienemmän osan palkasta, Parkkola sanoo.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Lähihoitaja Elina Vaittinen-Kulmala toipui alkoholismista ja auttaa nyt muita raitistumaan

Lähihoitajan työ on raskasta ja kuluttavaa mutta se myös motivoi yrittämään parhaansa

Lähihoitaja on vammaistyössä paljon vartija