Utsjoen vanhustenhuolto on Suomen parhaimmistoa: ”Välillä kahlataan hangessa ruokalaatikot kainalossa”

Utsjoki on Suomen parhaimmistoa vanhustenhuollossa. Taustalla on pienen työyhteisön motivoituneet lähihoitajat ja pohjoisen luonnosta elävät hyväkuntoiset ikäihmiset.

vanhustyö Utsjoki

Utsjoen vanhuspalvelun asiakkaat ovat pääosin hyvinvoivia ja itsenäisiä. Selityksiä on monia. Kuva: Saara Lavi

Teksti Susanna Vilpponen

Utsjoen talvi on ollut luminen. Taas lunta on tuiskuttanut läpi yön ja tieolosuhteet ovat paikoitellen hankalat.

– Aamulla mietin, että pääsenköhän Karigasniemelle päin ollenkaan. Ajaessa täytyi katsoa auraustikuista, että missä se tie oikein menee, lähihoitaja Anne-Marie Holm kertoo kotipalvelun aamuvuoron alkuhetkistä työntekijöiden taukotilassa.

Talvi Suomen pohjoisimmassa kunnassa tuo eteen monenlaisia tilanteita. Erikoisolosuhteita ei voi ennakoida, mutta niistä selvitään ajattelemalla luovasti. Kun auto hyytyy, otetaan käyttöön potkuri.

– Ja viime talvena liftattiin kerran, oppisopimusopiskelija ja tuleva lähihoitaja Eeva Nuorgam naurahtaa.

– Välillä kahlataan hangessa ruokalaatikot kainalossa asiakkaiden koteihin, työkaveri Lotta-Maria Pyykkönen toteaa perään.

Viime vuotisen Ilta-Sanomien selvityksen mukaan Utsjoki sijoittui Suomen parhaaksi kunnaksi vanhustenhoidossa. Tilastoihin pohjautuvassa selvityksessä Utsjoki pärjäsi etenkin hyvän kotihoidon, tehostetun palveluasumisen ja lääkkeiden vähäisen käytön ansiosta.

Mainos

Suomen pohjoisimmassa kunnassa iso osa senioreista asuu kotonaan ja heistä huomattavasti muuta Suomea suurempi osa on kotihoidon piirissä.

Kuinka Utsjoella on onnistuttu?

Vanhusten omatoimisuus helpottaa lähihoitajien työtä

Maria Laitin huoneen ikkunasta näkyy Ailigas-tunturi. 95-vuotias Laiti on yksi Seitakartanon asumispalveluyksikön kuudesta rautarouvasta ja Utsjoen vanhin asukas.

– Näiden áhkujen (pohjoissaameksi isoäiti) kunto on todella hyvä. He ovat omatoimisia, vaikka heidän keski-ikänsä on yli 90 vuotta, kertoo lähihoitaja Maria Olkkola.

Utsjoen vanhuspalvelun asiakkaat ovat pääosin hyvinvoivia ja itsenäisiä. Selityksiä on monia.

– Paikalliset ihmiset ovat syöneet ikänsä lähiruokaa: kalaa, poroa ja marjoja. Heillä on myös hyvä peruskunto. Ne ovat hyviä lähtökohtia, että pärjää iäkkäänä, Olkkola pohtii.

– Myös naiset ovat tehneet aina ruumiillista työtä, Eeva Nuorgam jatkaa.

Ravinnon lisäksi luonnossa eläminen ja liikkuminen on pohjoisen ihmisille osa elämää. Tenojokilaakson tunturit ovat heille oma, tuttu elinympäristö.

– Tosi iäkkäät ihmiset ajavat moottorikelkalla tunturissa. Eikä heistä ole kukaan huolissaan, kun he ovat liikkuneet siellä lapsesta asti, tietää Utsjoen kunnan avopalveluiden ohjaaja Taina Jylhä.

Kesäaikaan kyläläiset taas viettävät aikaa Tenojoella. Entisaikaan Teno, pohjoissaameksi Deatnu, oli kulkuväylä ja ravinnon tuoja. Joella on edelleen keskeinen rooli paikallisille.

– Kesällä yksi kyläläinen laittoi huolissaan viestiä, että yhden papan rollaattori oli löytynyt joen varresta. Tiesin sanoa, että pappa on lähtenyt kalaan, Anne-Marie Holm hymyilee.

Omatoimiset ja aktiiviset seniorit helpottavat myös lähihoitajien työtä. Auttaminen on useiden kohdalla pienimuotoista, kun kotona asumisen edellytykset säilyvät pitkään.

Pienessä kylässä apu on usein lähellä

Avopalveluiden ohjaaja Taina Jylhä sanoo, että paikkakunnan pienuus vaikuttaa vanhustyöhön positiivisesti.

– Tunnemme suurimman osan kuntalaisista ja tiedämme heidän taustansa. Moni hankala asia avautuu, kun selvitämme esimerkiksi asiakkaan perhesuhteita. Kaiken tämän tiedon avulla pystymme tarjoamaan palvelut hyvin, Jylhä kertoo.

Tärkeää ikäihmisten pärjäämisessä on myös läheisten ja naapurien tarjoama apu, joka useilla on lähellä.

– Omaiset ja läheiset ovat tosi paljon yhteydessä meidän työntekijöiden kanssa. Sähköposteja, puheluita ja tekstiviestejä vaihdetaan välillä jopa päivittäin, Jylhä toteaa.

Vanhusten avustajina toimii myös kaksi saamenkielistä auttaja-aslakkia. He ovat monitoimihenkilöitä, jotka tekevät esimerkiksi puu- ja pihatöitä sekä ylläpitävät saamelaista kulttuuria ja kieltä.

– Auttaja-aslakit mahdollistavat ikäihmisten kotona asumista etenkin talvisin, kun on lumitöitä ja talon lämmittämistä, Maria Olkkola sanoo.

Aslakkien lisäksi saamenkielisiä työntekijöitä ovat hoivatyöntekijä sekä toiminnanohjaaja.

Lähihoitajat ratkovat tilanteita keskenään

Utsjoen kotipalvelussa työskentelee neljä lähihoitajaa. Tiimi on pieni, mutta toimii yhteen täydellisesti.

– Parasta tässä porukassa on, kun kaikki ovat niin joustavia, toteaa Eeva Nuorgam.

Omatoiminen työporukka on myös esimiehen helpotus. Taina Jylhä kertoo, kuinka työntekijät usein ratkaisevat tilanteita keskenään ja ilmoittavat pomolle asiasta jälkeenpäin.

– Hoitajat osaavat tehdä tilannearvioita tosi hyvin. Luovat ratkaisut ovat monesti myös tosi hauskoja. Meillä on hirveän hyviä hoitajia, Jylhä kehaisee.

Pieni työyhteisö tarkoittaa toisaalta myös joustavuutta työnantajaa kohtaan. Työntekijät liikkuvat sisäisesti osastojen välillä, jos tulee tarve tuuraajalle. Lähihoitajista se tuo työhön mukavaa vaihtelua.

Nelikon lisäksi Utsjoen Karigasniemellä työskentelee pian kaksi lähihoitajaa ja saamenkielinen hoivatyöntekijä.

Haasteena hoitajien vaihtuvuus

Eeva Nuorgamia lukuun ottamatta muut kotipalvelun lähihoitajat ovat alun perin ulkopaikkakuntalaisia. He kertovat, että pienen paikkakunnan haaste on siihen sisään pääseminen. Maria Olkkola on viihtynyt Utsjoella jo kymmenen vuoden ajan.

– Siihen menee jonkun aikaa, kunnes sinut hyväksytään. Mutta kun luottamuksen ansaitsee, sen jälkeen ei ole mitään ongelmaa.

Haastavuutta työhön tuo myös työntekijöiden vaihtuvuus, sillä pysyvien työntekijöiden löytäminen ei ole helppoa.

Päteviä hakijoita työtehtäviin on, mutta he eivät jää paikkakunnalle. Syynä saattaa olla esimerkiksi kaamos tai työn ulkopuolisten virikkeiden vähäinen määrä.

– Monilla työnhakijoilla on haave tulla Utsjoelle. He ovat ehkä ihastuneet paikkaan lomamatkallaan. Tämä on kuitenkin elinolosuhteiltaan erityisalue ja täältä on pitkä matka joka paikkaan, Taina Jylhä kertoo.

Vaikeaa rekrytointia on helpottanut oppisopimuskoulutuksen mahdollisuus. Tällä hetkellä vanhustenpalveluissa kolme lähihoitajaopiskelijaa opiskelee oppisopimuksella. Koulutuksen jouhevuutta on edistänyt lähiopetuksen siirtyminen Rovaniemeltä Saamelaisalueen koulutuskeskukseen Inariin.

Kotihoidon tiimissä ollaan tyytyväisiä.

– Nyt tilanne on hyvä, kun vakiporukka on taas töissä, Maria Olkkola iloitsee.

Mahdollisuus palveluiden yksilöintiin

Tiivis työyhteisö edesauttaa palveluiden yksilöintiä. Asiakaslähtöinen työ korostuu etenkin elämän loppupuolella. Utsjoella esimerkiksi saattohoito tapahtuu tarvittaessa kotona, jos päädytään siihen, ettei asiakasta ole enää tarkoituksenmukaista liikuttaa.

– Kuolemaa pidetään täällä luonnollisena. Emme tee turhia siirtoja sairaalaan tai vuodeosastolle, jos nähdään että loppu on lähellä, Taina Jylhä kertoo.

– Silloin henkilökunta ottaa ison vastuun tarjoamalla asiakkaalle mahdollisuuden olla viimeiset hetket omassa kodissaan, hän lisää.

Myös saamelaisten asiakkaiden toiveita kunnioitetaan. Vaikka kieli monilla vaihtuukin lennosta hoitajasta riippuen, turvataan omankielinen palvelu mahdollisimman hyvin.

Joustoa annetaan myös kulttuurisensitiivisyyden puitteissa.

– Saamelaisessa kulttuurissa korostuvat sukupuoliroolit. Mummot eivät hevillä lähde saunaan, jos viejänä on mieshoitaja tai toisinpäin. Se on erilaista kuin etelämmässä, missä ei oikein pysty tällaisiin asioihin vaikuttamaan, Maria Olkkola sanoo.

Kiireettömyys tuo onnea

Tällä hetkellä Utsjoen vanhuspalveluissa on riittävästi työntekijöitä. Väestö kuitenkin ikääntyy ja seuraavana toiveena on saada lähihoitajan toimi Nuorgamiin. Hoivan tarve kasvaa ja kylään on Utsjoelta matkaa 43 kilometriä.

Muutoin välimatkat ovat kuntalaisille arkipäivää. Erikoissairaanhoito järjestetään Rovaniemelle, 450 kilometrin päähän. Se on monelle ikäihmiselle pitkä taival. Hätätilanteissa yhteistyötä tehdään Norjan kanssa, josta ambulanssi tai helikopteri pääsee tulemaan lähempää.

Hoitajille välimatkat eivät tuota harmaita hiuksia.

– Käymme välillä ruokakaupassa Ivalossa 164 kilometrin päässä. Se on vähän sama kuin kävisi Helsingistä Turussa shoppailemassa, Anne-Marie Holm pohtii.

Kotipalvelun nelikko nauttii luonnosta ja sen tuomasta rauhasta.

– En enää kaipaa hälinää ja kiirettä ympärilleni. Ihmiset täällä ovat rauhallisempia kuin etelässä, sen huomaa myös töissä. Me pystymme antamaan enemmän aikaa asiakkaille, Maria Olkkola sanoo.

Kiireettömyyden tuntu tekee työstä rennompaa. Sen näkee myös asiakkaista.

– On ilo huomata, kuinka ikäihmiset ovat onnellisia ja tyytyväisiä, Taina Jylhä kertoo.

Pohjoisen ihmiset ovat myös suorapuheisia.

– Joku saattaa aamulla sanoa, että onpa kiva kun tulit töihin. Onhan se ihana kuulla, Maria Olkkola hymyilee.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Lähihoitaja ja robotiikan tutkija Malin Andtfolk: ”Toivon, että robotiikasta tulee luonnollinen osa lähihoitajan työtä”

Lähihoitajan työssä Enontekiön kotihoidossa näkyvät saamelaisuus ja pitkät etäisyydet

Hoitajan sana painaa, kun rokotuksen ottaminen epäilyttää