Kerttu rientää ovelle vastaanottamaan uutta tulijaa häntä heiluen. Hän on Parik-säätiön mielenterveyskuntoutujien päivä- ja työtoiminnan tassuterapeutti, joka on paikalla kerran viikossa, yleensä maanantaisin.
– Tänä aamuna yksi asiakkaista soitti, että onhan Kerttu paikalla. Hän tulee, jos Kerttukin on, sairaanhoitaja Sirpa Lundberg kertoo.
Kerttu on Sirpan kääpiösnautseri, joka nauttii itsekin vastuullisesta tehtävästään.
– Hän hoksaa viikonlopun jälkeen, että nyt on taas työpäivä edessä ja on innokkaana lähdössä mukaan. Moni tykkää koirista, mutta itselle ei ole mahdollista hankkia lemmikkiä omien voimavarojen vuoksi. Kerttu motivoi meidät kaikki myös lenkille, hän jatkaa.
Kouvolassa mielenterveyskuntoutujien päivä- ja työtoiminnassa käy päivittäin 10–30 asiakasta, jotka ovat iältään 19–65-vuotiaita. He ovat tulleet sinne sosiaalityön lähetteellä. Jotkut osallistuvat päivätoimintaan, toiset ovat sitoutuneita myös työtoimintaan. Osallistumispäivät sovitaan ennakkoon jokaisen kanssa.
Osa kävijöistä on osallistunut toimintaan jo vuosikymmeniä. Lähihoitaja Arja Kosten mukaan vitostalo, niin kuin paikkaa epävirallisesti kutsutaan, tarjoaa kävijöille yhteisön.
– Moni on sanonut, että jos tätä paikkaa ei olisi, he eivät tiedä, missä olisivat. Asiakkaillamme on hyvin vähän sairaalajaksoja. Suurin osa heistä asuu itsenäisesti omassa kodissaan. Täällä pääsee osaksi yhteisöä, on juttuseuraa ja tekemistä.
Saa olla sellainen kuin on
Tänään kymmeneltä kokoontuu leivontaryhmä, joka leipoo myytäviä tuotteita kahvilaan. Paikalla ovat ohjaaja Arja Kosten lisäksi Pinja Joutjärvi, Jukka Pehkonen ja Timo Talastie. Tarkoitus on tehdä pitsaa pitkästä aikaa. Paikalla on myös ammattilaisia.
– Timo on kokki koulutukseltaan, Arja kertoo.
– Minä olin tarjoilijakoulussa aiemmin, Pinja jatkaa.
Työnjako sujuu jouhevasti. Taikina vaivataan, tomaatit viipaloidaan ja tonnikala- ja ananaspurkit avataan. Tunnelma on rauhallinen. Kerttu pyörähtää välillä keittiössä, mutta palaa takaisin talon toiselle puolelle, jossa on vapaita käsiä rapsuttamiseen.
– Leivontaryhmä on kiva juttu täällä. Yksin ei tulisi leivottua, vaikka kokkaankin kotona perusruoat, Pinja tuumaa.
Hän kertoo käyneensä päivätoiminnassa vuoden ajan kahtena päivänä viikossa.
– Tänne oli helppo tulla. Olen päässyt porukkaan mukaan. Täällä saa olla just sellainen kuin on. Päivätoiminta tuo rytmiä arkeeni ja muiden seurassa piristyn.
Pinjan mielestä on mukavaa, kun tarjolla on monenlaista tekemistä.
– Olen rohkaistunut jopa laulamaan karaokea ja osallistumaan runoryhmään.
Pitsa valmistuu samalla rupatellen. Lopuksi lisätään juustoraaste, oregano ja valkosipuli.
– Älähän Timo sitten lisää mausteita, kun käännän selän, Arja muistuttaa nauraen ja kertoo, että näin on päässyt joskus käymään kokin hyppysissä.
Pitkiä uria
Asiakkaiden lisäksi vitostalossa viihtyvät myös työntekijät. Lähihoitaja Arja Koste on ollut talossa 14 vuotta ja sairaanhoitaja Sirpa Lundberg jo 22 vuotta. Kumpikin on opiskellut työn ohessa työvalmentajan erikoisammattitutkinnon.
– Olin aiemmin töissä yksikössä, jossa oli vanhuksia, kehitysvammaisia ja mielenterveyskuntoutujia. Vanhustyö oli suuri intohimoni, mutta huomasin tykkääväni työskennellä myös mielenterveyskuntoutujien kanssa. Kun tänne tuli paikka auki, hain sitä. Oli onni, että pääsin tänne. Tykkään tämän työn monipuolisuudesta, kiireettömyydestä ja vapaudesta, Arja kertoo.
Arja ja Sirpa pyörittävät päivä- ja työtoimintaa kahdestaan, mutta usein paikalla on myös harjoittelija.
– Opiskelijat tuovat mukavaa piristystä arkeemme. Asiakkaat odottavat aina, milloin tulee seuraava.
Jos jompikumpi ohjaajista on pois töistä, tuuraaja pyydetään jostakin toisesta Parik-säätiön yksiköstä. Esihenkilö työskentelee Hemmintien yksikössä, mutta käy aina välillä vitostalossa.
Ohjaajat vetävät erilaisia ryhmiä ja viettävät aikaa yhdessä asiakkaiden kanssa.
– Pelaamme lautapelejä ja kortteja. Teemme retkiä Kouvolassa ja välillä kauemmaksikin. Autan tarvittaessa myös asioiden hoitamisessa.
Ryhmiä vetäessä Arja pyrkii huomioimaan jokaisen.
– Kun tulee uusi kävijä, pyrin saamaan häneen kontaktin ja luomaan luottamuksellisen suhteen.
Osallistujat saavat vertaistukea toisiltaan, mutta toisinaan he kaipaavat kahdenkeskisiä keskusteluja ohjaajan kanssa.
– Kuuntelen murheet ja kannustan tarvittaessa ottamaan yhteyttä omaan hoitajaan tai mielenterveyspoliklinikalle. Jos joku näyttää olevan poissaoleva ja vetäytyvä, kyselen, onko kaikki hyvin.
Rapukaulureita ja toivebiisejä
Arja Koste vie pitsapalat kahvilaan, jossa istuskelee porukkaa rupattelemassa. Kahvin ja teen saa 50 sentillä, pitsapala maksaa 1,5 euroa. Tarjolla on myös muuta pientä syömistä, kuten karjalanpiirakoita, pullaa ja välipalakeksejä. Tänään kahvilassa on töissä Anne Vähämaa.
Viereisessä tilassa työtoiminnassa ovat Tiina Mustonen ja Milla Aaltonen. Milla kertoo tekevänsä töitä neljä tuntia neljänä päivänä viikossa. Loppupäivän hän osallistuu päivätoiminnan ohjelmaan.
– Teen esimerkiksi puutöitä, rapukaulureita ja kasseja. Tykkään tehdä käsillä töitä, koska näen työni tuloksen. Jos en kävisi täällä, elämäni olisi tylsempää.
Tänään on Sirpa Lundbergin vuoro ohjata työtoiminnassa. Hän kertoo, että osa työtehtävistä on alihankintatöitä. Esimerkiksi rapujuhlissa käytettäviä täällä valmistettuja rapukaulureita myydään kaupoissa ympäri Suomen.
Sirpa kehuu yhteistyötään Arjan kanssa.
– Meillä menee hyvin yksiin. Kummallakin on joitakin omia tehtäviä, mutta monia tehtäviä vaihtelemme. Esimerkiksi vedin leivontaryhmää pitkään, mutta Arja otti sen vastuulleen jokin aika sitten.
Kahdeltatoista alkaa musiikkiryhmä, joka on monen kävijän viikon kohokohta. Tänään paikalla on kuusi osallistujaa. Aluksi Arja vetää musavisan, johon hän on etsinyt aamulla sopivia kysymyksiä netistä.
Tunnelma on leppoisa. Huumori kukkii ja kuuluu pientä huokailua vaikeiden kysymysten kohdalla.
Lopuksi Arja kertoo oikeat vastaukset ja jokainen laskee pisteensä. Voittaja tällä kertaa on Tiina Salminen. Hän saa aplodit.
Musavisan jälkeen Pinja Joutjärvi nousee tietokoneen äärelle dj:n paikalle. Muut esittävät musiikkitoiveita ja Pinja etsii ne Youtubesta. Musiikkimaku on astetta rankempi.
– Onko riittävästi volumea? hän kyselee ensimmäisen biisin alkaessa soida kaiuttimista.
Lenkkeilyä ja pelailua
Iltapäivällä Sirpa Lundberg kyselee mukaan Kertun ulkoiluttajia. Arja Koste jää lopun porukan kanssa sisälle pelailemaan. Päivän päätteeksi kahvila siivotaan ja suljetaan.
Kolmelta kaikki muut paitsi Arja ja Sirpa lähtevät kotiin. He ovat aina viimeisen työtunnin kahdestaan.
– Kirjaamme jokaisesta asiakkaasta, miten päivä on sujunut. Sosiaalityöntekijöillä on pääsy samaan järjestelmään.
Arja kertoo, ettei kotona enää pohdi työasioita. Siellä voi keskittyä vaikkapa siilien elämän seuraamiseen.
– Meidän pihapiirissämme on ollut parhaimmillaan 13 siiliä. Keväällä ruokin niitä kissan ruoalla ja annan vettä. Kesällä ne pärjäävät omillaan. Syksyksi ne tulevat Parikilla tehtyyn siilin talvipesään, jonne ne kantavat lehdet pehmusteeksi.
Työssä vaadittavia ominaisuuksia
- Rauhallisuus, pitkäjänteisyys, empatiakyky ja organisointikyky.
- Kyky tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa.
- Kyky heittäytyä muuttuviin tilanteisiin ja ottaa tarvittaessa käyttöön suunnitelma B.
Parik-säätiöllä tuetaan ja kannustetaan
Parik-säätiö tarjoaa sosiaalisia työllistämis-, kuntoutus- ja koulutuspalveluja Kouvolassa. Tavoitteena on lisätä asiakkaiden työ- ja toimintakykyä, itsenäistä työllistymisaktiivisuutta sekä hyvinvointia ja osallisuutta. Tarjolla on päivä- ja työtoimintaa mielenterveyskuntoutujille ja kehitysvammaisille, kuntouttavaa työtoimintaa, työkokeilua ja työhönvalmennusta sekä työssäoppimista opiskelijoille. Parik-säätiö ylläpitää kolmea Ekomaa-kierrätyskauppaa, viestintä- ja mediatyöpaja Kaikumediaa, Kahvila Q:ta ja erilaisia työpajoja. Lisäksi säätiössä on tulkkauspalveluja sekä erilaisia hankkeita.
Lue myös:
Ikäihmiset ja mielenterveys 1/3 – Kipu on riski myös vanhuksen mielenterveydelle
Laulaja ja lähihoitaja Marko Maunuksela: Musiikki on mielenterveystyötä