– Jännitti. Vaikka olen monissa liemissä keitetty. Olen esiintynyt isoille yleisöille ja tehnyt suoria radio- ja tv-lähetyksiä. Silti paluu lähihoitajaksi sai aikaan pienen tutinan. Mietin, osaanko tehdä vielä mielenterveystyötä, kuvailee Marko Maunuksela ensimmäistä työvuoroaan maaliskuun alussa Jalasjärvellä Attendon Sirkan tuvassa.
Lisäjännityksen työn aloittamiseen toi se, että Marko pohti, otetaanko hänet vastaan siviilimarkona vai tangokuninkaana. Marko toivoi, että työkaverit suhtautuisivat häneen tasavertaisena kollegana. Eräs asukkaista, tangokuningasta jo vuosia fanittanut nuori mies, otti jo ennakkoon yhteyttä Instagramissa ja kertoi kuulleensa Markon tulevan töihin Sirkan tuvalle.
– Kerroin hänelle heti, että tulen sinne Markona, ohjaajana, en esiintyjänä. Meillä on sujunut hyvin yhdessä. Olemme käyneet syvällisiä keskusteluja. Hän on nähnyt, että vaikka olen julkisuudesta tuttu, olen ihan tavallinen ihminen muiden joukossa. Minun kanssani voi jutella, käydä lenkillä ja välillä vääntää arkisista asioista.
Kaikki asukkaat eivät tunnistaneet Markoa tangokuninkaaksi. Aluksi hän yritti pitää laulutaitonsa piilossa. Se tuli kuitenkin ilmi, kun asukkaat houkuttelivat hänet laulamaan karaokea. Yksi laulu ei riittänyt, vaan asukkaat halusivat kuulla lisää.
– Kun menin karaoken jälkeen laittamaan pyykkejä yhden asukkaan kanssa, hän kysyi, että laulanko jossain bändissä. Hänen mielestään olin aika hyvä. Kerroin hänelle musiikkiurastani. Sen seurauksena hän innostui muistelemaan omia kokemuksiaan lavatansseista.
Uusi ohjaaja on testattu
Alkujännityksen laannuttua Marko Maunuksela pääsi nopeasti sisälle työhön. Hän oli ennen tangokuninkaaksi kruunaamista ehtinyt työskennellä mielenterveyskuntoutujien parissa seitsemän vuotta. Kertaamista on ollut lääkehoidossa ja sairaudenkuvissa.
– Perusarki on ohjaamista päivittäisissä asioissa. Sairaus on vienyt monelta taidot arjen hallintaan. Pyrimme siihen, ettei päivään tulisi yllätyksiä. Tavallinen arki on parasta. Jos yhden kanssa tulee takkuja, se heijastuu muihinkin asukkaisiin.
Vaikka perustyö on samanlaista kuin kymmenen vuotta sitten, jotkin asiat ovat muuttuneet.
– Asukkaat ovat aiempaa kansainvälisempiä. Lisäksi alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttö sekä huumeiden käyttö ovat lisääntyneet Suomessa, ja se näkyy myös mielenterveyspuolella.
Asukkaat ovat testanneet, minkälaiset rajat Marko asettaa ja pitääkö hän kiinni talon säännöistä. Näin he tekevät kaikille uusille ohjaajille. Markon mielestä kyse on luottamuksen rakentamisesta.
– Olen tainnut antaa vahingossa ylimääräisiä tupakoita, kun en aluksi tiennyt kaikkia sääntöjä. Joku taisi saada ylimääräisen pullankin. Infoa tuli aluksi niin paljon, etten pystynyt muistamaan kaikkea. Varmasti asukkaat ovat saaneet hetken hyvänolontunteen, kun ovat onnistuneet vedättämään minua. Olen sanonut, että minua saa vedättää niin kauan, kunnes jää siitä kiinni.
Sairaus riisuu tittelit
Marko Maunukselan mielestä mielenterveystyössä parasta on ihmisen kohtaaminen. Usein se on vastavuoroista. Ohjaaja ei avaudu omista ongelmistaan, mutta voi olla vertaistukena kuntoutujalle.
– Mielensairaus riisuu tittelit. Tilanne on niin kuin saunan lauteilla, kukaan ei kysele, mitkä napit ovat kauluksessa. Taustalla ei ole merkitystä.
Marko aikoo työskennellä 23-paikkaisessa Sirkan tuvassa ainakin niin pitkään, kunnes laulukeikat ja teatterityöt työllistävät hänet jälleen täysipäiväisesti. Kesäkuu kuluu Seinäjoen kesäteatterin harjoituksissa. Vielä ei ole varmaa, voidaanko näytökset järjestää normaalisti.
Marko näkee yhtäläisyyksiä eri töidensä väillä. Kaikissa ammattirooleissaan hän on vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
– Kun vaihdoin aikanaan mielenterveystyön laulamiseen, en oikeastaan vaihtanut ammattia, ainoastaan kenttä laajeni. Musiikin esittäminen on aikamoista mielenterveystyötä.
Lue myös:
Lähihoitajia katoaa alalta, mutta moni myös haluaa palata merkitykselliseen työhön
