Julkisuudessa on jo pohdittu, voiko koronatilanne hankaloittaa lasten alkutaivalta päivähoidossa. Pelottavatko kaikki uudet ihmiset, jos perheen kontaktit ovat olleet koronan vuoksi hyvin vähissä?
Lastenhoitaja Piia Nätti Tampereen Vuoreksen päiväkodista arvioi, ettei lasten reagoimistapa kokonaisuudessaan ole muuttunut merkittävästi. Yksilöllisiä eroja on yhtä lailla kuin aina.
− Lapset ovat omia persooniaan kuten ennen koronaakin. Joku tottuu päiväkodin arkeen ja ihmisiin nopeasti, ja toinen taas kaipaa enemmän sopeutumisaikaa, Nätti sanoo.
Lastenhoitaja Jessi Merilä helsinkiläisestä Maarianmaan päiväkodista puolestaan toteaa, että eniten korona on vaikuttanut vanhempien rooliin alkujännityksen pehmentäjinä.
− Ennen koronaa vanhemmat saattoivat olla hyvinkin tiiviisti mukana ensimmäisissä hoitopäivissä. He tulivat ehkä mukaan ruokailuihin ja nukuttamisiin. Nyt koronasäännöt estävät kaiken tämän. Itkuhan siinä herkästi tulee, kun äiti tai isä lähtee aiempaa nopeammin pois lähettyviltä, Merilä sanoo.
Hänen mukaansa alkuhämmennyksen haihduttua lasten käyttäytymisessä ei silti näy merkittävää eroa aiempaan.
− Nämä pienet ovat lopulta tosi sopeutuvaisia, mikä lohduttaa varmasti vanhempiakin.
Ulkona huomio ilmeisiin
Kaikkein eniten varhaiskasvatuksen päivittäiseen arkeen ovat molempien mielestä vaikuttaneet kasvomaskit. Erityisesti ne muuttavat työskentelemistä kaikkein pienempien lasten ryhmissä.
− Ilmeet, eleet, mikroilmeet ja hymyt ovat nimenomaan pienille valtavan tärkeitä, koska sanoja ei vielä ole paljon käytössä, Piia Nätti pohtii.
Hänen työyhteisössään pulmaa on ratkottu esimerkiksi satsaamalla hetkiin, joina maskista on mahdollista luopua.
− Ilman maskeja ulkoiltaessa olen oikein tietoisesti ottanut kahdenkeskistä kontaktia lapsiin, jutellut ja hymyillyt mahdollisimman paljon. Tai piirihetkessä vain muutaman lapsen kanssa olen saattanut ottaa maskin hetkeksi pois. Lapset myös paljon pyytävät riisumaan maskin, Piia Nätti mainitsee.
Jessi Merilän työyhteisössä on samojen keinojen lisäksi käytetty apuna esimerkiksi kuvakortteja erilaisista ilmeistä.
− Mutta eiväthän ne missään nimessä korvaa kasvojen näkemistä, hän huomauttaa.
Muutoin pitkään jatkuneesta korona-ajasta on jo muodostunut jonkinlainen uusi normaaliuden tila sekä henkilökunnalle että lapsille.
− Juuri työkavereiden kanssa muisteltiin, kuinka ennen vanhaan käytiin retkillä vaikka teatterissa tai kirjastossa. Kaikesta siitä tuntuu olevan ikuisuus. Nyt on tutuksi tullut lähinnä oman päiväkodin etupiha, Merilä nauraa.
Piia Nätin mukaan sopeutumista on osaltaan helpottanut, että koko maailma on samassa tilanteessa.
− Vanhemmillekaan ei tarvitse erikseen perustella muuttuvia ohjeita. Kaikki tietävät kyllä, miksi näin toimitaan. Ja onhan tässä hassujakin puolia. ”Makki” tai ”vikiili” saattaa nykyään olla jonkun pienen ensimmäinen sana.
Äänensävy on tärkeä
Psykologi, psykoterapeutti Johanna Blåfield Aatos-klinikalta vahvistaa, että lapset tosiaan ovat joustavia. Lohdullinen viesti vanhemmilla ja ammattilaisille on, että vauva-ajan kontaktien vähyys tuskin jättää pysyviä jälkiä koronan keskelle syntyneeseen ikäluokkaan.
− Oma ydinperhe on joka tapauksessa ihan pienelle lapselle se tärkein viiteryhmä. Varhaiskasvatuksessa työskentelevät voivat kertoa tämän vanhemmille ääneenkin, jos asia äitejä ja isiä nyt korona-aikana kovasti huolettaa.
Blåfieldin mukaan perheissä ei siis ole tarpeen murehtia ylen määrin vauvamuskareiden tai -uintien jäämistä väliin pandemian takia. Toimimista muiden lasten kanssa ehtii hyvin alkaa harjoitella päivähoidossa.
Tärkeämpää on, että vanhemmat ovat pitäneet omasta jaksamisestaan huolta koronan keskellä. Jo pieni lapsi aistii oman vanhemman ahdistuksen ja vetäytymisen.
Maskisuosituksen edelleen jatkuessa varhaiskasvatuksen ammattilaiset voivat Blåfieldin mukaan kiinnittää erityistä huomiota esimerkiksi äänenkäyttöön ja elekieleen.
− Lohduttava ja empaattinen äänensävy tuo turvaa. Ja välillä voi käyttää oikein sellaista ylipirteää ja -iloista, amerikkalaistyylistä puhetapaa, jotta tunne varmasti välittyy maskin läpi. Myöskään ilmeistä ei kannata luopua, sillä aito hymy säteilee silmiin asti.
Niin ikään aikuisten asennot lähettävät lapsille signaaleja. Avoimet kädet ja syli antavat erilaisen viestin kuin kädet puuskassa oleminen.
Kaikenlaista koskettelua ja sylittelyä voi poikkeusaikana tietoisesti lisätä mahdollisimman moniin hetkiin vauhdikkaan työarjen keskelläkin. Pukiessa tai lukiessa voi laskea käden hetkeksi selälle tai silittää jalkaa.
− Musiikki on yksi tehokas tunteiden ja mielialojen välittäjä nyt, kun aikuisten ilmeitä ei näe. Laululeikkejä kannattaa siis suosia vielä tavallista enemmän.
Näin voidaan tuoda iloa maskiarkeen
- Ilman maskeja ulkoiltaessa voi ottaa tietoisesti kahdenkeskistä kontaktia lapsiin ja jutella ja hymyillä erityisen paljon.
- Maski kasvoilla kannattaa kiinnittää tavanomaista enemmän huomiota äänensävyyn, eleisiin ja asentoihin. Hymy välittyy silmistäkin.
- Kosketusta ja sylittelyä on mahdollista lisätä monenlaisiin hoiva- ja leikkihetkiin.
- Musiikki ja laululeikit välittävät tunteita, vaikka aikuisten kasvoja ei nyt näe.
- Erilaisia ilmeitä ja tunnetiloja voi tutkia myös kuvakorteista.
