Palliatiivisen hoidon kuusi askelta – Kuolemasta pitää uskaltaa puhua

Mitä asioita pitää ottaa huomioon iäkkäiden pitkäaikaishoidossa elämän loppuvaiheessa? Kansainvälisessä PACE-hankkeessa kehitettiin kuuden askeleen koulutusohjelma palliatiivisen hoidon avuksi. Askeleet eivät ole selvärajaisia, vaan ne voivat mennä limittäin.

palliatiivinen hoito

Kuoleman kohtaaminen ei pitäisi olla edes lähihoitajalle rutiinia. Kuoleman hetki on ainutkertainen ihmiselle ja hänen läheisilleen. Kuva Ingimage.

Teksti Minna Lyhty minna.lyhty@superliitto.fi

1. askel: Keskustele läheisten kanssa

Ota puheeksi elämän loppuvaiheen toiveet asukkaan ja hänen läheistensä kanssa. Ehdota myös hoitotahdon tekemistä omakanta.fi-verkkopalvelussa. Keskustelu hoitotahdosta pitäisi käydä siinä vaiheessa, kun asukas pystyy vielä ilmaisemaan toiveitaan ja tekemään päätöksiä. Aihe voi olla arka asukkaalle ja hänen läheisilleen, joten puheeksi ottamisen tapa ja ajankohta pitää valita huolella. Tungettelevat kysymykset voivat tuntua asukkaasta ja hänen läheisestään ahdistavalta. Kuuntele herkällä korvalla, milloin asukas ottaa itse asian puheeksi tai keskustele aiheesta silloin, kun mietitään nykyistä ja tulevaa hoitoa.

2. askel: Arvioi ja seuraa vointia

Tunnista ja kirjaa ylös ikääntyneen fyysiset ja psyykkiset muutokset, seuraa niitä ja reagoi tarvittaessa. Kuolema tulee joskus äkisti, toisinaan hiljaa hiipien. Jotkin sairaudet voivat aiheuttaa äkkikuoleman suhteellisen hyväkuntoisellekin ikääntyneelle. Monet sairaudet, kuten syöpä, vievät voimat hiljalleen. Toiset sairaudet, esimerkiksi sydämen vajaatoiminta ja keuhkoahtaumatauti, aiheuttavat vointiin aaltoilevaa liikettä: välillä vointi on parempi, välillä heikompi, mutta suunta on koko ajan alaspäin. Joillakin ikääntyneillä vointi laskee tasaisesti vuosien aikana, ikään kuin vanhus hiipuisi hiljalleen pois.

3. askel: Tee moniammatillista yhteistyötä

On tärkeää tunnistaa elämän loppuvaiheessa olevat asukkaat. Lähihoitajat ovat tottuneet kuulemaan lääkärin arvion jäljellä olevasta ajasta, mutta kokemus opettaa myös hoitajan näkemään, milloin asukkaan elinpäivät ovat vähissä. Moniammatillisessa tiimipalaverissa pitää säännöllisesti pohtia, ketkä asukkaista ovat palliatiivisen hoidon vaiheessa ja millaisia erityistarpeita heillä on. Yhdessä pitää laatia ennakoiva hoitosuunnitelma, jotta hyvä hoito toteutuu.

4. askel: Tarjoa laadukasta hoitoa

Palliatiiviseen hoitoon kuuluu hyvä perushoito ja riittävä kivunhoito. Jos pitkäaikaishoidossa oleva iäkäs ei pysty kuvailemaan kipujaan sanallisesti, apuna kannattaa käyttää PAINAD-mittaria, joka on kehitetty muistisairaan kivun tunnistamiseen. Kipu on aina subjektiivinen kokemus: kukaan toinen ei voi kokea samaa. Kipu ei ole ainoastaan fyysistä, vaan se voi olla myös psyykkistä, sosiaalista tai hengellistä.

Mainos

5. askel: Tunnista lähestyvä kuolema

Kuoleman lähestyessä asukas viettää suurimman osan ajastaan nukkuen, eikä hänelle maistu ruoka eikä juoma. Kun aikaa on jäljellä korkeintaan päiviä, asukas saattaa olla tajuton. Hengitys rohisee ja raajat ovat kylmät, sinertävät tai laikukkaat. Kun lähdön hetki lähestyy, hengitys muuttuu pinnalliseksi ja syke tuntuu ohuelta ja lankamaiselta. Viimeisinä päivinä myös läheiset kaipaavat hoitajan tukea. Kuoleman lähestyminen koskettaa aina, vaikka vanhus olisikin hyvin iäkäs. Kohtaamisen taito on arvokas näissä hetkissä. Omaisten kanssa pitää sopia etukäteen, kenelle ilmoitetaan kuolemasta, jos he eivät ole paikalla.

6. askel: Tee näin kuoleman jälkeen

Kuoleman jälkeen läheiset saattavat tarvita edelleen tukea. Myös hoitaja voi surra kuollutta vanhusta, jonka hän on ehtinyt tuntea ehkä useamman vuoden. Kuolema ei ole koskaan rutiinia. Hoitoyksikössä pitää sopia tietty päivä debriefing-tilaisuudelle, johon tulevat kaikki kuolleen asukkaan hoitoon osallistuneet. Yhdessä voidaan pohtia esimerkiksi sitä, mitä tapahtui ennen kuolemaa, miltä kuolema tuntui, mikä meni hyvin, mitä olisi voitu tehdä toisin ja pitääkö joitakin saattohoitokäytäntöjä muuttaa.

Faktaa hankkeesta

PACE-hankeessa tarkoituksena oli kehittää pitkäaikaishoidossa olevien iäkkäiden hoitoa elämän loppuvaiheessa. Hanke toteutettiin 1.2.2014–31.1.2019 seitsemässä Euroopan maassa. Mukana olivat Alankomaat, Belgia, Englanti, Italia, Puola, Suomi ja Sveitsi. Suomessa hankkeessa oli mukana sata iäkkäiden pitkäaikaishoidon yksikköä. Kuuden askeleen palliatiivisen hoidon koulutusohjelmassa käytetään työvälineenä erilaisia arviointi- ja seurantalomakkeita.

Osallistu palliatiivisen hoidon verkkokoulutukseen

Voit osallistua ilmaiseen englanninkieliseen palliatiiviseen hoidon verkkokoulutukseen Improving Palliative Care in Care Homes for Older People. Koulutuksessa perehdytään palliatiivisen hoidon peruskäsitteisiin, kivun lievitykseen, oireiden hallintaan ja osaamisen kehittämiseen. Kolme viikko kestävä koulutus alkaa 1. huhtikuuta. Tutustu koulutukseen.

Lue myös: Lähihoitaja vanhustyössä – 10 kysymystä saattohoidosta.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Kouluyhteisöohjaaja Mika Önkki: ”On tärkeä osata erottaa, milloin kyse on tavallisista teini-iän kuohuista ja milloin vakavammasta ongelmasta”

”Työpäivä voi alkaa avantouinnilla asukkaan kanssa” – Virikeohjaaja Kirsi Sauvala järjestää ohjelmaa palvelutalon asukkaiden arkeen

Lähihoitaja toteuttaa lääkehoitoa koulussa