Hoitotahto ja edunvalvontavaltuutus jäävät usein tekemättä – lähihoitajilla tärkeä rooli asiakkaan oikeudellisen toimintakyvyn tukemisessa

Valitettavan harva suomalainen on tehnyt hoitotahdon tai edunvalvontavaltuutuksen, toteaa Itä-Suomen yliopiston vanhusoikeuden yliopisto-opettaja Henna Nikumaa. Vanhustyön Keskusliiton tutkimuksen mukaan yli 50-vuotiaista suomalaisista hoitotahdon on tehnyt 18 prosenttia ja edunvalvontavaltuutuksen 12 prosenttia. Sen sijaan testamentin on tehnyt 26 prosenttia.

– Kannattaa muistaa, että edunvalvontavaltuutus tehdään elämää varten, testamentti kuolemaa varten. Toivon, että 20 vuoden päästä jokaisella suomalaisella on laadittuna edunvalvontavaltuutus ja hoitotahto, Nikumaa sanoo.

Hoitotahto on ihmisen omaa hoitoa ja hoivaa koskeva tahdonilmaisu sellaisen tilanteen varalle, jossa henkilö ei kykene tekemään hoitoaan koskevia ratkaisuja. Edunvalvontavaltuutus on puolestaan asiakirja, jossa nimetään, kuka hoitaa asioita silloin, kun niitä ei itse kykene hoitamaan.

Miksi niin harva sitten laatii asiakirjat? Nikumaa arvelee, ettei ihmisillä ei ole riittävästi tietoa. Lisäksi monet ajattelevat virheellisesti, että läheisillä olisi automaattisesti oikeus hoitaa asiat heidän puolestaan, jos itselle sattuu jotakin.

– Valitettavasti varsinkaan omaisen tai muun läheisen taloudellisia asioita ei voi hoitaa ilman asianmukaisia valtuutuksia. Jos edunvalvontavaltuutusta ei ole tehty, joudutaan käynnistämään usein pitkä ja monivaiheinen prosessi edunvalvojan määräämiseksi.

Lähihoitaja on usein lähin ihminen arvioimaan oikeustoimikelpoisuutta

Nikumaa toteaa, että sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla on tärkeä rooli asiakkaan autonomian ja itsemääräämisoikeuden tukemisessa. Siksi alan ammattilaisten tulisi aktiivisesti ohjata ja neuvoa asiakkaita myös edunvalvontavaltuutuksen ja hoitotahdon laatimisessa.

Etenkin iäkkäämpää asiakasta tulisi kannustaa hoitotahdon ja edunvalvontavaltuutuksen tekoon heti, kun hän tulee vanhustenhuollon palvelujen piiriin. Asiakirjojen laatiminen edellyttää kuitenkin, että henkilö on yhä riittävän oikeustoimikelpoinen.

– Oikeustoimikelpoinen henkilö voi sitovasti tehdä erilaisia oikeustoimia, esimerkiksi laatia edunvalvontavaltuutuksen, tehdä kauppoja tai ottaa velkaa.

Nikumaa huomauttaa, että muistisairaan ihmisen oikeudellinen toimintakyky heikkenee asteittain. Diagnoosi etenevästä muistisairaudesta ei vielä estä henkilöä tekemästä hoitotahtoa tai edunvalvontavaltuutusta, jos henkilö vielä ymmärtää näiden merkityksen.

Mainos

Usein asiakkaat tarvitsevat tukea ja rohkaisua myös siinä, että he uskaltavat nimetä tulevaksi edunvalvontavaltuutetukseen haluamansa henkilön.

– Hän ei välttämättä aina ole puoliso tai lapsi, vaan voi hyvin olla esimerkiksi kummityttö tai paras ystävä naapurissa.

Sosiaali- ja terveysalan ammattilainen voi arvioida, milloin edunvalvontavaltuutus on aika ottaa käyttöön, jos asiakas on sellaisen tehnyt.

– Lähihoitaja on usein se, joka tuntee valtuuttajan nykyisen kunnon parhaiten ja voi täten arvioida hänen oikeustoimikelpoisuuttaan. Kun hoitaja näkee, että valtuutuksen tehnyt henkilö on tullut kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan, olisi hänen hyvä ottaa yhteyttä asiakkaan tulevaan edunvalvontavaltuutettuun. Tämän jälkeen valtuutus saatetaan voimaan maistraatissa.

Hoitotahdon ja edunvalvontavaltuutuksen puheeksi ottaminen koetaan vaikeaksi

Asiakkaan tekemä hoitotahto ja edunvalvontavaltuutus ovat myös henkilökunnan etu. Tilanteet selkiytyvät, kun tiedossa on, kuka päättää asiakkaan puolesta ja millä perusteilla. Neuvottelut useiden, ehkä ristiriitaistenkin omaisten kanssa helpottuvat.

Hoitotahdot ovat kultakimpaleita etenkin pitkäaikaishoidossa työskenteleville hoitajille

– Lisäksi hoitotahdot, jotka sisältävät myös hoivatoiveet, ovat kultakimpaleita etenkin pitkäaikaishoidossa työskenteleville hoitajille. Ne auttavat tarjoamaan laadukasta hoitoa.

Nikumaa on huomannut, että toisinaan hoitajat kokevat edunvalvontavaltuutuksen ja hoitotahdon puheeksi ottamisen vaikeana.

– Se on harmi, sillä hoitajat ovat kuitenkin puheeksi ottamisen mestareita. He ovat tottuneet puhumaan asiakkaiden kanssa hyvinkin vaikeista ja intiimeistä asioista. Toki perusasiat tulee tuntea, mutta juristi ei tarvitse olla. Tärkeintä on, että kannustaa ja rohkaisee näiden asiakirjojen tekoon. Neuvontaa tukevaa materiaalia on saatavilla.

Nikumaa suosittelee, että hoitajat tekisivät edunvalvontavaltuutuksen myös itse. Asia on helpompi ottaa puheeksi asiakkaan kanssa, kun voi kertoa, että on itsekin laatinut edunvalvontavaltuutuksen vaikkapa 30-, 40- tai 50-vuotiaana.

– Asiakasta voi myös lähestyä kysymällä, miten toivot asioitasi hoidettavan, jos jotain sattuisi. Itse usein totean, että nämä ovat vakuutuksia pahan päivän varalle, eikä niitä toivottavasti tarvitse ikinä ottaa käyttöön. Hoitotahdon ja edunvalvontavaltuutuksen laatiminen on vanhuuteen ja toimintakyvyttömyyteen varautumista.

Muista nämä 6 asiaa edunvalvontavaltuutuksesta ja hoitotahdosta

1. ­Edunvalvontavaltuutus on asiakirja, jossa riittävän oikeustoimikelpoinen henkilö valtuuttaa valitsemansa henkilön hoitamaan omia asioitaan sellaisen tilanteen varalle, kun siihen ei enää itse pysty. Asiakirjaan voi kirjata yksityiskohtaisiakin määräyksiä.
2. Edunvalvonta ja edunvalvontavaltuutus menevät usein sekaisin, mutta ovat kaksi eri asiaa. Tekemällä edunvalvontavaltuutuksen voi välttää edunvalvonnan eli tilanteen, jossa maistraatti tai tuomioistuin määrää henkilölle edunvalvojan. Edunvalvojana toimiminen koetaan usein byrokraattisemmaksi, kalliimmaksi ja joustamattomammaksi kuin edunvalvontavaltuutettuna toimiminen.
3. Jos asiakas ei ole riittävän oikeustoimikelpoisena tehnyt edunvalvontavaltuutusta, ja hän tarvitsee toisen henkilön hoitamaan asioitaan, voi hoitaja salassapitovelvollisuutensa estämättä tehdä maistraattiin ilmoituksen edunvalvontatarpeessa olevasta henkilöstä. Maistraatti selvittää asiaa muun muassa kuulemalla asianosaisia ja pyytämällä lääkärilausunnon. Jos edunvalvonnan tarve todetaan, maistraatti tekee hakemuksen tuomioistuimeen, joka tekee päätöksen edunvalvojan määräämisestä.
4. Hoitotahto kannattaa laatia kirjallisesti, vaikka myös suullinen hoitotahto on mahdollinen. Kirjallinen hoitotahto on hyvä liittää potilasasiakirjoihin ja tehdä siitä merkinnät sähköiseen potilastietokantaan.
5. Hoitoalan ammattilaisten on tärkeää tunnistaa hoitotahdon erilaiset sisällöt. Omaa hoitoa ja hoivaa koskevassa tahdonilmaisussa voidaan esimerkiksi sitovasti kieltää tietynlaisen hoidon antaminen. Lisäksi hoitotahto voi sisältää hoivatoiveita, jotka eivät kirjaimellisesti sido hoitohenkilökuntaa.
6. Hoivatoiveet ovat yksilöllisiä, arjen elämänlaadun kannalta tärkeitä asioita. Ne voivat liittyä esimerkiksi kauneudenhoitoon, lempi- tai inhokkiruokaan, harrastuksiin tai muihin tapoihin ja tottumuksiin.

Henna Nikumaa puhui asiakkaan oikeudellisen toimintakyvyn tukemisesta SuPer-Ammattilainen-tapahtumassa Tampereella 12.2.2019.