Minkälaista on lähihoitajan työ lastenpsykiatrian vastaanotolla? Joonas Halmela suunnittelee työnsä itse: ”Lähihoitajien osaamista vähätellään turhaan”

Joonas Halmelan työ erikoissairaanhoidossa on ollut jatkuvasti yhä haastavampaa ja itsenäisempää.  Hän toivoisi, että lastenpsykiatriselle saataisiin lisää lähihoitajien osaamista.

Kuva: Mostphotos

Teksti Jenna Parmala

Kello ei ole vielä kahdeksaa, kun Joonas Halmela suuntaa syksyisessä vesisateessa kohti peruskoulua. Lastenpsykiatrian vastaanotolla lähihoitajana työskentelevä Joonas vierailee monilla kouluilla seuraamassa HUSin potilaiden opiskelua ja sopeutumista koulutyöhön. Jos lapsi on pudonnut koulusta useammaksi vuodeksi, tuen tarvetta saattaa olla paljon. Joonas työskentelee HUSin lastenpsykiatrian vastaanotolla, siellä hän myös ohjaa useita ryhmiä ja toimii neuropsykiatrisena valmentajana.

– Samanlaisia työpäiviä ei oikeastaan ole, Joonas toteaa.

Joonas on tällä hetkellä ainoa toimipisteessä vastaanottotyötä tekevä lähihoitaja. Hänen mielestään erikoissairaanhoito voisi hyötyä lähihoitajien osaamisesta vielä paljon nykyistä enemmän.

– Usein kuulen väitettävän, ettei lähihoitajan osaaminen riitä erikoissairaanhoidossa työskentelyyn. Oma kokemukseni osoittaa, ettei se ole totta. On vain oltava kiinnostunut alasta ja koulutettava itseään säännöllisesti lisää.

 

Urapolku erikoissairaanhoitoon

Joonas aloitti oman työuransa lastenkodista: Hän suoritti lähihoitajan opinnot oppisopimuksella ja työskenteli samaan aikaan lastenkodin ohjaajana.

– Osan harjoitteluista tein silloiseen työpaikkaani, mutta lisäksi tein harjoitteluita myös kotihoidossa ja mielenterveyskuntoutujien parissa. Olin onnekas, sillä sain valtavan hyvät ja sitoutuneet ohjaajat jokaisessa paikassa.

Joonas kokee saaneensa parhaat opit kotihoidon harjoittelusta.

– Se oli raskasta työtä hyvin vaikeissa tilanteissa. Kohtaamisia ja vuorovaikuttamista oli paljon. Siellä huomasin, että ihmisten kanssa oleminen on minun juttuni.

Opintojen päätyttyä Joonas palasi vielä kouluun suorittamaan mielenterveys- ja päihdetyön opintokokonaisuuden. Se oli käänteentekevä hetki, joka innosti hänet hakemaan töitä psykiatrian puolelta. Vuonna 2014 Joonas pääsi HUSin lastenpsykiatrian päiväosastolle. Hän aloitti työt päiväosaston lähihoitajana.

– Päiväosastolla työskenneltiin aamusta iltapäivään, yleensä samojen potilaiden kanssa, Joonas kertoo.

Osastolta kotikäynnille

Vuonna 2018 Joonaksen työnkuva muuttui, kun hän siirtyi pois päiväosastolta ja siirtyi tekemään itsenäistä vastaanottotyötä. Päiväosaston potilaiden sijaan hän tapaa säännöllisesti perheitä.

– Kolmannen sektorin palvelut ja sosiaali- ja terveyspalvelujen kenttä täytyy tuntea hyvin. Neuvomme potilaille esimerkiksi etuuksien hakemista.

Vaikka Joonaksen työ on itsenäistä, hän toimii moniammatillisissa tiimeissä. Lähihoitajan kanssa työskentelevät esimerkiksi erikoistuvat lääkärit, sosiaalityöntekijät ja toimintaterapeutit.

– Ja kun on tarpeen, me tulemme mukaan myös kotiin ja kouluun. Tässä työssä asiakkaan kohtaaminen korostuu. Ajattelen, että olen oikealla alalla, sillä olen luonteeltani tekijäihminen, joka haluaa olla rauhallisesti läsnä toisen ihmisen kanssa, mutta osaan tarvittaessa myös luoda ympärilleni hyvää mieltä ja keventää tunnelmaa.

 

Mikä auttaa palautumaan?

Työskentely psykiatrisella osastolla on poikkeuksetta raskasta.

Joonas kohtaa päivittäin erilaisia kriisejä kohdanneita lapsia ja heidän vanhempiaan. Monet lapset ovat kärsineet pitkään neuropsykiatrisista häiriöistä, joskus taustalla on koulukiusaamista, syrjäytymistä, henkistä ja fyysistä lähisuhdeväkivaltaa ja masennusoireita. Haastavinta työssä ovat Joonaksen mukaan jatkuvat muutokset.

– Minun on työssäni oltava koko ajan valmis nopeisiin muutoksiin. Vaikka kaikki näyttäisi sujuvan hyvin, asiat saattavat muuttua hyvinkin nopeasti toiseen suuntaan.

Tällaisissa tilanteissa työyhteisön merkitys on hyvin suuri. Joonas toteaa, että hyvässä työyhteisössä lähihoitaja voi olla oma itsensä.

– Silloin voi vähän puhallella porukassa, kun siltä tuntuu.

Vaikka koulutus tuo ammattilaisille paljon pärjäämisen keinoja, Joonaksen työyhteisössä niitä kehitetään koko ajan myös lisää.

– Moni meistä tekee tauoilla mindfulness-harjoituksia. Itse palaudun paremmin, kun istun alas kahvikupin kanssa ja keskityn hetken aikaa ristisanatehtävään.

 

Valmennuksessa pakataan koulureppua

Työnsä ohella Joonas on kouluttautunut neuropsykiatriseksi valmentajaksi ja ryhmänohjaajaksi. Vuoden 2021 alussa hän perusti myös oman yrityksen, jonka kautta hän tarjoaa neuropsykiatrisen valmennuksen palveluita. Ammattitaitoa kartuttamalla Joonaksen työpäiviin on tullut paljon vaihtelua ja kiinnostavaa sisältöä. Yhtenä päivänä hän ohjaa ryhmää, jossa lapset opettelevat sosiaalisia taitoja, seuraavana päivänä hän tapaa perheitä, kolmantena hän ohjaa vanhempia neuropsykiatristen oireiden kanssa toimimisessa ja neljäntenä pitää neuropsykiatrista valmennusta lapselle. Valmennuksissa opetellaan yhtä asiaa yhdessä erilaisin keinoin, lapsi saattaa esimerkiksi kaivata tukea koulureppunsa pakkaamisen kanssa.

– Olen aidosti kiinnostunut tästä alasta ja haluan kehittää itseäni ammattilaisena. Ajattelen, että keskeistä työssäni on muutosmyönteisyys, koko ajan pitää olla halu oppia ja kehittää uutta. Yliopistosairaalassa tällainen halu on varsin perusteltu.

 

Joonaksen vinkit työhön lastenpsykiatrian parissa:

1) Kouluttaudu, jatkuvasti

2) Kiinnostu, perehdy omaan alaasi

3) Älä pelkää muutosta, harjoittele muutosmyönteisyyttä

4) Tunnista, minkälaisia puolia sinun on vielä kehitettävä itsessäsi

5) Opettele vuorovaikutustaitoja ja kehitä kohtaamista

6) Varaa työpäiviin palautumishetkiä

 

 

 

Sinua voisi kiinnostaa myös

Tunturiklinikalla Levillä lähihoitaja ja lääkäri ovat tiivis työpari

Koko lapsuus soi – musiikkipäiväkodissa musiikki auttaa rytmittämään päivää ja luo yhteisöllisyyttä

Ensimmäinen Queen Silvia -palkinnon voittanut lähihoitaja Karoliina Tiura: ”Taide tuo hoitotyöhön läheisyyttä”