Marttyyri ei piittaa rajoista ja puuttuu toisten asioihin – ärsyttävän kuoren alla voi kuitenkin olla oikeasti kiva ihminen

Tunnetko sen legendaarisen Leilan, joka hoitaa yksin koko ryhmän lapset tai osaston vanhukset mitoituksista välittämättä ja valittamatta? Siihen päälle hän järjestää vielä joulujuhlat ja vetää bingonkin. Leilan suusta kuuluu harvoin kiitoksia, vihjailevia huokauksia sitäkin enemmän.

Toisia ei voi auttaa hyvin, jos ei tunne itseään ja osaa puolustaa omia rajojaan. Kuvitus: Matti Westerlund

Teksti Mari Frisk

Marttyyri on ristiriitainen persoona. Hän rypee itsesäälissä ja kokee herkästi epäonnistuneensa, ja säntää heti perään tekemään työt toisten puolesta – onhan hän omasta mielestään muita tehokkaampi ja tarkempi.

Hän esiintyy vaatimattomana, mutta hamuaa valtaa sekä kursailee ja odottaa kehuja samassa lauseessa. Marttyyrin itsearvostus ja itsetunto ovat jatkuvassa heiluriliikkeessä sen mukaan, miten muut suhtautuvat häneen.

Tukahduttava ja tahditon tarmonpesä

Marttyyri on aina auttamassa ja puuhastelee koko ajan. Ensikohtaamisella energinen ja aktiivinen tyyppi vaikuttaa usein täydelliseltä, mutta pikkuhiljaa hänen lähellään tulee tukahduttava olo.

– Työpaikan heikko keskustelukulttuuri johtaa helposti siihen, että joku tai jotkut nostetaan jalustalle, sanoo sosiaalipsykologi ja tietokirjailija Janne Viljamaa. Hänen uusin teoksensa Minä ja marttyyri perehtyy syvälle marttyyrien salattuun sielunelämään.

– Tulokkaat oppivat nopeasti, että virallisia näkemyksiä ei kannata kyseenalaistaa, sillä toisinajattelijat savustetaan ulos. Nurkan takana saatetaan supista, että oikeasti Leila imee kaiken energian ja on syyllistäjä vailla vertaa.

Legendaarinen Leila saattaa hyvinkin olla läheisriippuvainen tai uhrautuva marttyyri, ehkä kallellaan molempiin suuntiin. Tilanne on vielä kurjempi, jos hän on paikan pomo. Juoruilu, toisten työaikojen ja taukojen kyttääminen, vanhojen ongelmien mutusteleminen ja kiusaaminen ovat yleisiä ongelmia marttyyrien johtamissa organisaatiossa.

– Työpaikkojen narinaenergialla voisi lämmittää puoli Eurooppaa, Viljamaa naurahtaa. Hän vakavoituu ja jatkaa: – Auttamisaloilla työ itsessään on raskasta, työntekijät kohtaavat kuolemaa ja kärsimystä. Siinä ei tarvita ylimääräistä ankeuttamista.

Tunneälykäskin voi uupua marttyyriksi

Janne Viljamaa uskoo, että moni marttyyri on pohjimmiltaan ollut tai hänestä voi tulla kiva tyyppi.

– Marttyyriksi ajautuvalla voi olla taakkanaan lapsuusajan traumaattisia juttuja ja pelkoa, eikä hän ole oppinut luottamaan ihmisiin. Tai marttyyri on voinut olla se elämäniloinen ja tunneälykäs lapsi, joka on osannut nostaa toisia. Myöhemmin elämässä on tullut vastoinkäymisiä, joita hän ei ole kyennyt käsittelemään, vaan on tukahduttanut tunteensa.

Auttamisammatteihin ajautuu muiden mukana myös läheisriippuvaisia.

– He kertovat mielellään ryhtyneensä auttajiksi, koska tahtovat tehdä hyvää. Pinnan alla kuplii muitakin syitä. Avuttomien ja tarvitsevien ihmisten lähellä on helppo unohtaa oma pienuutensa ja kokea itsensä tärkeäksi. Ihminen ei aina tunnista näitä pohjimmaisia motiivejaan, Viljamaa pohtii.

Tunneälykkyys osittain suojaa marttyyriudelta, mutta myös altistaa sille, jos ympäristö on liian kova herkälle ihmiselle.

– Vaarana on kadottaa raja itsen ja autettavan väliltä, murehtia muiden murheita. Jos ottaa toisen taakat, voi oma reppu muuttua liian painavaksi ja marttyyri saapuu paikalle.

Varmistuksen varmistuksia ja toistuvia hyväksyttämiskierroksia

Läheisriippuvainen marttyyripomo sakottaa itsenäisistä päätöksistä ja omatoimisuudesta vähintään raskailla huokaisuilla ja ylimielisillä mulkoiluilla.

– Tilanne johtaa siihen, että kaikki pienimmätkin asiat pitää varmistaa ja hyväksyttää esimiehellä. Työyhteisön henki on painostava, kun täytyy koko ajan miettiä, että mitähän pomo tästä ajattelee.

Marttyyrin huonoja puolia ovat heikko ahdistuksensietokyky ja sokeus omalle toiminnalle. Itsetuntemus ei pääse kehittymään, jos kukaan ei uskalla huomauttaa keljusta käytöksestä.

Toimivassa työyhteisössä kommunikointi on tehokasta ja hommat jaetaan reilusti.

– Silloin sovitusta pidetään yleensä kiinni. Avoimesti kommunikoivassa porukassa ei mutista kulman takana, että olisi tehnyt mieli sanoa, mutta…, Viljamaa toteaa.

– Hyvä esimies sanoo suoraan, jos työnjälki ei miellytä ja antaa mahdollisuuden skarpata. Huono esimies vihjailee ja kiukuttelee. Hän voi ilmaista tyytymättömyyttään tuhisemalla, että nyt on askartelukartongit vähän vinossa, mutta ei kerro, mikä oikeasti mättää.

Ylihuolehtiminen torppaa oma-aloitteisuuden

Läheisriippuvainen pomo ei delegoi, koska hän pelkää menettävänsä kontrollin ja ottaa henkilökohtaisesti tiimiläistensä tekemät virheet. Hän ei kunnioita muiden rajoja ja tarkkailee tekemisiä selän takaa. Ei ole tavatonta, että läheisriippuvainen kokee asiakseen opastaa kädestä pitäen, pyytämättä toki. Hänet tunnistaa myös tavasta paikkailla muiden töitä, joko näkyvästi tai salaa.

Marttyyri siis jeesaa, koska se on hänen tapansa säädellä omaa ahdistustaan. Hän tavallaan keikkuu itsekkyyden ja auttamisenhalun välimaastossa.

– Läheisriippuvainen elää elämäänsä muiden kautta ja pitää toisia itsensä jatkeena. Hän häärää joka paikassa, mutta on koko ajan väsynyt ja epämääräisellä tavalla ahdistunut, Viljamaa luonnehtii.

Miten erottaa toisistaan pyyteettömän ja marttyyrin kontrolloivan avun?

– Normaalisti auttaja ilahtuu, kun toinen alkaa pärjätä omillaan. Marttyyrille puolestaan on suuri uhka, että hänen hallitsemansa ihminen kasvattaa itselleen kädet.

Tasa-arvoinen vuorovaikutus on marttyyrille vaikeaa.

– Hän uskoo aidosti olevansa hyvä, auttavainen ja toisten asialla. Hän ei näe tuhoavansa ylihuolehtivaisuudellaan läheistensä itsenäisyyden ja oma-aloitteisuuden.

Eräs jätti taas mukinsa tiskaamatta

Uhrautujamarttyyrit operoivat työelämässä hieman eri tavoilla kuin läheisriippuvaiset.

– Uhrautuja tiskaa toisten astiat, mutta kirjoittaa paheksuvia lappuja siitä, miten eräät jättävät aina kupit lojumaan pitkin poikin. Uhrautuja on se tyyppi, joka käsittelee asiat, kun ovi menee kiinni ja silloinkin väärän ihmisen kanssa.

Työpaikalla uhrautuja ei välttämättä pidä kovaa ääntä itsestään. Dramaattiset sisääntulot, tärisevällä äänellä puhuminen ja hymistely voivat paljastaa hänet. Kotona meno voi olla toinen, jos uhrautuja kostaa tiimikokouksessa kokemansa vääryydet räyhäämällä perheelleen.

– Oman pahan olon purkaminen on toki ihmiselle itselleen terapeuttista. Se ei kuitenkaan johda mihinkään, jos asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä ja päätöksistä vastuussa oleville.

Lyttääminen synnyttää ähäkutti-reaktioita

Kaikkein motivoituneimpia ovat ne työntekijät, jotka voivat itse vaikuttaa työhönsä ja joita kuunnellaan ja kannustetaan. Marttyyripomon johtamismetodit tuottavat lisää marttyyrimaisia hahmoja, jotka eivät jaksa ponnistella, koska siitä ei ole mitään hyötyä.

– On mukava vedättää valta-asemassa olevaa pomoa, joka pitää tyhmänä, eikä luota. Tulee pitkät 20 vuotta, jos ihminen kadottaa kipinänsä ja kuolee henkisesti jo ennen viittäkymppiä, Viljamaa lataa.

– Vahvat, kyvykkäät ja fiksut äänestävät jaloillaan ja siirtyvät muualle heti, kun saavat siihen mahdollisuuden. Marttyyripomon tiimiin jää huutosakki, jolla ei ole muuta paikkaa, minne mennä.

Marttyyri on valitettavasti usein sokea hyväksikäytölle.

– Mukavuudenhaluinen ja laiska voi tykätä siitä, että puuhakas marttyyri hoitaa asiat hänen puolestaan. Tunnustusta kaipaavan saa suorittamaan mahdottomia tehtäviä, kun vain hiukan lipaisee. Jos ihminen ei pysty näyttämään muille kaapin paikkaa, löytyy helposti toinen, joka huomaa tämän heikkouden ja käy kylkeen kiinni, Viljamaa sanoo.

Liike pitää pystyssä

Jos marttyyri käyttää älykelloa, niin todennäköisesti hänen aktiivisuustavoitteensa ylittyy päivittäin. Viljamaa vertaa marttyyriä polkupyörään, joka pysyy pystyssä vain liikkeessä.

– Kontrollin lisäksi puuhastelu on marttyyrin keino yrittää hallita ahdistusta ja stressiä. Marttyyri ei kestä tyhjää hetkeä, koska hän välttelee kaikin keinoin kohtaamasta itseään ja omia ongelmiaan.

Marttyyri kärsii usein myös epämääräisistä kolotuksista, joille ei tutkimuksissa löydy syytä.

– Kivut ovat todellisia, mutta marttyyrilla on tapana somatisoida stressiään. Hän kokee sosiaalisesti hyväksyttävämmäksi valittaa kipeää selkäänsä kuin ahdistustaan.

Itselleen pyytämistä voi opetella

Ikä voi tehdä tehtävänsä, etenkin, jos marttyyrius ei ole kovin paatunutta laatua.
– Nuorena eletään usein perheelle ja työlle. Viidenkympin jälkeen moni vapautuu ja uskaltaa määritellä itse itsensä.

Marttyyri torppaa avuntarjoukset mutta häntä voi auttaa, jos osaa olla hieman ovela.

– Marttyyrin auttamisessa on tärkeää ensin poistaa hänen suojauksensa. Aloita kiittelemällä häntä muiden eteen tekemästään työstä ja käy sen jälkeen asiaan. Käytä minä-viestintää eli sano, että minusta ei ole mukava katsoa vierestä, kun väsytät itsesi loppuun.

Viljamaan kokemuksen mukaan yhdessä tekeminen voi toimia perinteistä juttutuokiota paremmin. Marttyyria ei myöskään kannata yrittää taklata tämä omilla aseilla eli tarjoutua tekemään asioita hänen puolestaan. Kyseenalaistaminen saa hänet puolustuskannalle.

– Kellarin siivoaminen tai pullapitkon letittäminen pitävät puuhakkaan marttyyrin kädet liikkeessä ja samalla tulee puhuttua, Viljamaa vinkkaa.

Klups, tunnistin itseni

Mitkä ovat ne hälytysmerkit, joista voi tunnistaa itse olevansa vaarassa lipua marttyyriksi?

– Jos iltaisin nukkumaan mennessä tuntuu, että tänäänkin jäin taas vaille ja annoin enemmän kuin sain. Ja jos päässä pyörii jatkuvasti huolia, joiden takia ei pysty nukkumaan tai jos ei pysty rentoutumaan tai olemaan aloillaan.

Viljamaa mainitsee yhden urakäänteen, jolloin kannattaa olla tarkkana, ettei ajaudu marttyyriuden tielle.

– Työkaverista pomoksi siirtyminen on tiukka paikka. Sitä helposti sanoo, että olen sama Leila kuin ennenkin, mutta se ei mene niin. Johtaja ei voi tehdä muiden töitä, vaan hänen pitää jakaa ne reilusti. Ikävät asiat pitää ottaa puheeksi, vaikka vihjaileva viestintä tuntuisi itselle helpommalta keinolta. Esimiehen täytyy sietää ristiriitoja ja hyväksyä se, että hän ei voi olla samalla tavalla kaveri kuin ennen.

Onko sinussa marttyyrin ”vikaa”?

  • Tahdotko ratkaista ongelmat toisten puolesta tai jättää sormenjälkesi muiden töihin?
  • Oletko koko ajan töissä, kännykkäsi piippaa taukomatta ja sähköpostikin on tukossa? Oletko lomallakin ahdistunut ja mietit työasioita?
  • Tuntuuko, että sinulla on enemmän ihmissuhdeongelmia kuin muilla?
  • Puututko muiden ihmissuhteisiin?

Opettele tunnistamaan rajallisuutesi

  • Tarkastele asenteitasi – avun pyytäminen ei ole heikkoutta.
  • Pyydä siis apua, kun tuntuu, että et jaksa tai osaa tehdä jotain yksin.
  • Muista, että ei ole itsekästä sanoa ei. Ilmoita jämäkästi, mitä sinä haluat.
  • Tunnista ne asiat, joihin voit vaikuttaa ja keskity niihin. Kukaan ei voi yksin pelastaa koko maailmaa.
  • Treenaa luonteenlujuutta: heittäydy sohvalle, äläkä tee mitään, yhtään mitään, vaikka puuhailujalkaa kuinka vipattaisi.
  • Sano suoraan, jos työkaverien tiskit ärsyttävät. Ärsyyntymisestä on onneksi vielä pitkä matka siihen, että alkaisit ripustella niitä eräät eivät osaa -lappuja.

Marttyyri kotioloissa

  • Läheisriippuvainen marttyyri voi ryhtyä parisuhteeseen addiktin, esimerkiksi alkoholistin kanssa. Hän marmattaa puolisonsa juomisesta, mutta silti kantaa kaupasta kaljaa. Marttyyripuoliso ei istahda reppanansa seuraksi nauttimaan, vaan jatkaa passaamistaan ja paasaamistaan.
  • Marttyyrivanhempi hallitsee perhettään kolotuksillaan. Tabut pääsevät luutumaan, kun erimielisyyksiä ei saa selvittää. Marttyyri voi vedota vaikkapa heikkoon sydämeensä ja sen pettämiseen, jos muut ovat keljuja eli yrittävät kyseenalaistaa tukahduttavan pörräämisen.
  • Päihderiippuvainen marttyyri saattaa selitellä, että en haluaisi juoda, mutta on pakko, kun te muut olette niin tyhmiä.
  • Marttyyrivanhemman käytös voi olla suoranaista lyttäämistä. Sen sijaan, että hän kannustaisi yrittämään, hän väheksyy, että ei tässä suvussa ennenkään ole mihinkään korkeakouluihin menty ja et sinä siellä pärjäisi kuitenkaan. Aina löytyy varoittava tarina tutusta, jolle kävi köpelösti, kun luuli itsestään liikoja.
  • Läheisriippuvainen vanhempi haluaa tehdä asiat lastensa puolesta. Osittain taustalla on hyvä tarkoitus olla avuksi, osittain epätoivoinen keino hallita omaa ahdistusta. Aitoa ja energisoivaa välittämistä voi osoittaa rakentavammin antamalla vastuuta, tilaa ja mahdollisuuksia.
  • Läheisriippuvainen vanhempi yrittää pitää lapsensa tiukassa napanuorassa ja käyttäytyy ylisuojelevasti. Marttyyrivanhemman painajainen on dynaaminen ja luupäinen lapsi, joka haluaa elää omaa elämäänsä.
  • Läheisriippuvaisen marttyyrivanhemman hyveitä ovat energisyys, aktiivisuus ja tarmo. Hän väsyy helposti kuormansa alle, koska ei osaa asettua taka-alalle ja jakaa tehtäviä muille.

Jutussa lähteenä käytetty myös Janne Viljamaan teosta Minä ja marttyyri, Atena

Sinua voisi kiinnostaa myös

Ja nyt mä kyllä sanon tästä! – Sosiaalisesti rohkea ajaa yhteistä etua ja uskaltaa nostaa työpaikan epäkohdat esiin

Tiina Auvinen: ”Olen huomannut, että nuoremmatkin hoitajat ovat nykyään aktiivisia ja valveutuneita edunvalvonnan asioissa”

Taina Viinikainen: ”Hyvä luottamusmies ei pyllistä kumpaankaan suuntaan, hän on reilu sekä jäsenille että työnantajalle”