Ikävalmentaja Lee Jung määrittelee tehtävikseen olla rinnallakulkija, yhdyshenkilö ja tsemppaaja

Ikävalmentaja Lee Jungin mielestä elämässä tulee olla positiivisia tavoitteita viimeiseen hengenvetoon saakka.

Kuva: Laura Vesa

Teksti Mari Vehmanen

Lempäälän Himminkodon oleskeluhuoneessa käy hyväntuulinen puheensorina. Asukkaat ovat lounaan jälkeen kokoontuneet istuskelemaan pitkän pöydän ääreen. Ikävalmentaja, lähihoitaja Lee Jung johdattelee keskustelua, ja aiheet poukkoilevat karjalaisista pääsiäisperinteistä aina Suomen Nato-jäsenyyteen.

Rupatteluhetken päätteeksi Jung lähtee Seija Ekdahlin seuraksi pienelle rollaattorilenkille Himminkodon käytäville.

– Hienoa, hyvin nousee jalka! Menee vielä paremmin kuin viimeksi, hän kannustaa.

Lee Jung on yksi Suomen vasta viidestä toistaiseksi valmistuneesta ikävalmentajasta. Nimike on yksi vanhustyön erikoisammattitutkinnon neljästä eri osaamisalasta.

Jung kertoo kiinnostuneensa tutkinnosta heti siitä luettuaan. Kuntoutuksellisen ja valmentavan työotteen opiskeleminen kuulosti juuri omalta jutulta.

– Näin Ammattiopisto Tredun mainoksen, ja menin saman tien sanomaan esihenkilölle, että tuonne minä haluan. Pääsinkin ikävalmentajan oppisopimuskoulutukseen tänne omaan tuttuun työyhteisöön. Onneksi olin liikkeellä ennen hyvinvointialueiden aloittamista, sillä tällä hetkellä kaikki lisäkoulutukset ovat jäissä.

Koulutusten keskeyttäminen on Jungin mielestä täysin väärä päätös, sillä vanhustenhoidossa jos missä kaivataan juuri nyt kipeästi uusia ideoita ja päivitettyä osaamista.

Mainos

Katse vahvuuksiin

Ennen ikävalmentajan opintojaan Jung oli ehtinyt työskennellä 21 vuotta lähihoitajana vanhustenhoidossa. Kipinä kuntouttavaan toimintaan syttyi jo työuran alkuvuosina.

– Ohjasin valmistumisen jälkeen viisi ensimmäistä vuotta ikääntyneiden kuntosaliharjoittelua. Jo silloin huomasin, että kehitystä tapahtuu ihan jokaisessa iässä. Kuntosaliohjelmien laatiminen ei silti tuntunut työltä, jota olisin jaksanut vuodesta toiseen, sanoo Lee.

Nyt ikävalmentajaksi valmistuttuaan Lee Jung kokee voivansa toteuttaa kuntouttavaa roolia työssään monipuolisesti. Hän myös pystyy hyödyntämään omaa liikunnallista vapaa-ajan persoonaansa.

Jung sanoo olevansa eräänlainen vanhuksen personal trainer. Hän kutsuu itseään rinnalla kulkijaksi, tsemppariksi ja yhdyshenkilöksi.

– Yleensä vanhus nähdään sosiaali- ja terveydenhuollossa vain kaiken sen kautta, mikä ei enää onnistu. Tämä ei suju, eikä tuokaan. Ikävalmentajana katseeni on täysin päinvastainen: etsin nimenomaan niitä asioita, joihin asiakas pystyy ja pyrin vahvistamaan niitä.

Osin tällainen aktivoiva lähestymistapa saattaa olla Jungin mukaan jopa ristiriidassa perinteisen hyvän hoitajan mielikuvan kanssa. Monen mielestä hoitajan yksinkertaisesti kuuluu tehdä asioita iäkkään henkilön puolesta – siitähän hänelle maksetaan.

– Minä taas tsemppaan asiakasta tekemään itse ja pitämään siten toimintakykyään yllä. ”Kaadapa maito lasiin. Tiedän, että pystyt.” On oikeasti vaikeaa seurata vierestä ja antaa vanhukselle rauhassa aikaa selviytyä itse.

Nykyään Lee kertoo havainnoivansa työssään joka hetki mahdollisuuksia treenata arjen pieniä asioita: vessanpöntöltä nousemista, pukemista, muutaman rappusen kulkemista ja niin edelleen.

Aivan erityisesti ikävalmentaja on Leen mukaan ammattilainen, joka näkee jokaisen vanhuksen persoonallisena yksilönä. Himminkodon kaltaisessa keskivaikeasti tai vaikeasti muistisairaiden ihmisten yksikössä uudelta asukkaalta itseltään voi olla vaikea saada tietoa elätystä elämästä ja toiveista.

Tällöin ikävalmentajan yksi tehtävä on kerätä tietoa läheisiltä ja asiakasta aiemmin hoitaneilta. Mistä hän nauttii, mitä on harrastanut ja millä alalla työskennellyt? Kaikkea tätä on sitten mahdollista tuoda mukaan hoitotyön arkeen.

– Elämänlaatu nousee, kun ihminen tulee huomioiduksi omana itsenään. Muistisairaat vanhukset eivät ole kasvottomia laitosasukkaita tai numeroita. Kukaan ei ole vain kolmoshuoneen kakkossängyn potilas vaan ihminen, jolla on sydän ja tunteet.

Yksi ikävalmentajakoulutuksen tärkeä oivallus on Leen mukaan ollut, että tavoitteita voi ja suorastaan pitää olla viimeiseen hengenvetoon saakka. Myös vuoteeseen hoidettavan ihmisen elämästä on mahdollista tehdä hyvää.

– Tavoite voi olla jotain pieneltä kuulostavaa: kävellä ruokasaliin syömään muiden seuraan, käydä vessassa tai päästä vielä kerran pyörätuolissa ulkoilmaan. Erään asiakkaan kanssa lähdimme treenaamaan vielä viimeistä kotilomaa varten. Ja hän onnistui.

”Ikävalmentaja on tulevaisuuden ammatti. Meitä tarvitaan paljon lisää.”

Monenlaisissa tehtävissä

Lee Jung työskentelee edelleen ikävalmentajaksi valmistuttuaan vanhoissa tehtävissään lähihoitajana iltapainotteisesti. Koko katsantokanta työhön on hänen mukaansa kuitenkin muuttunut, eikä paluuta vanhaan ole.

– Oikein ymmärtäväisesti työyhteisö on jaksanut suhtautua tähän minun hurahtamiseeni. Jotakin uusista ajatuksista on toivottavasti tarttunut muillekin, hän nauraa.

Myös oma elämänkaari ja tuleva vanhuus näyttäytyvät uudessa valossa. Ikääntyminen ei pelota, mutta tuntuu entistäkin tärkeämmältä pitää omasta kunnosta ajoissa mahdollisimman hyvää huolta.

– Sairauksilta ei ole mahdollista kenenkään välttyä edes kaikkein terveellisimpien elämäntapojen avulla, mutta hyvä toimintakyky lisää mahdollisuuksia hyvään ja aktiiviseen vanhuuteen.

Ikävalmentajille olisi Leen mielestä käyttöä monissa paikoissa ja tehtävissä. Heitä voisi työskennellä lähipalvelutoreilla, päivätoiminnassa ja hyvinvointikioskeissa. Kotihoidossa ikävalmentajan rooli olisi hänen mukaansa ennen muuta kuntouttava.

Tarvetta osaamiselle olisi myös terveyskeskusten vuodeosastoilla ja tehostetun palveluasumisen yksiköissä. Näissä paikoissa ikävalmentaja olisi se ammattilainen, joka tuo hyvän perushoivan oheen kuntouttavia ja aktivoivia elementtejä. Uuden asiakkaan saapumisvaiheessa hän toimisi vastaanottajana.

– Näen, että tämä on tulevaisuuden ammatti. Meitä tarvitaan paljon lisää. Koko vanhustenhoidon kriisiä ei lisäkouluttautuminen ratkaise, mutta se on yksi tärkeä keino muiden joukossa lisätä alan houkuttavuutta ja työvoiman riittävyyttä, Lee Jung sanoo.

Lee Jung

  • Valmistui vuodenvaihteessa ikävalmentajaksi. Nimike on toistaiseksi viidellä henkilöllä Suomessa.
  • Työskennellyt lähihoitajana vuodesta 2003. Toimii SuPerin luottamushenkilönä.
  • Työpaikka Lempäälän Himminkoto.

Ikävalmentaja

  • Yksi vanhustyön erikoisammattitutkinnon neljästä tutkintonimikkeestä. Muut ovat muistihoitaja, ikääntyneen ihmisen palveluohjaaja ja saattohoitaja.
  • Opintojen laajuus on 180 osaamispistettä.
  • Tutkinto soveltuu täydennyskoulutukseksi ikääntyvien kanssa työskenteleville sosiaalialan ja terveydenhuollon ammattihenkilöille. Vanhustyön erikoisammattitutkintoa suorittaessaan opiskelijalla tulee olla työpaikka ikääntyneiden palveluissa.
  • Suorittamisvaihtoehtoja ovat omaehtoinen opiskelu, oppisopimus ja työyhteisökoulutus.
  • Suorittaa voi joko koko tutkinnon tai halutessaan sen yksittäisiä osia.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Erikoistilanteiden erikoistiimi: Havu-tiimi kutsutaan paikalle, kun kehitysvammaisen asukkaan hoitaja tarvitsee apua ja uutta näkökulmaa

Opiskelija, oletko menossa kesätöihin? Nämä asiat kannattaa huomioida ennen töiden alkua

Lähihoitaja Anja Kinnarinen huolehtii, että hoitotarvike löytää perille asiakkaan kotiin