Porin Maantiekadun sairaalan kellarikerroksessa Akuutti kotikeskuksen lasiovi käy tiuhaan – hoitajat palaavat komentokeskukseen tai tekevät lähtöä akuutti- ja kotisairaalakäynneille. Turvakenkiä ja päällysvaatteita puetaan ja riisutaan.
Värikkäiden sermien takana vuorovastaava, sairaanhoitajat ja lääkärit puhuvat headsetteihin. Hoitajat pakkaavat laukkujaan ja tarkastavat, että punaisissa repuissa on kaikki tarvittava. Keskellä avaraa huonetta loistaa iso televisioruutu. Siitä näkee, missä henkilökunta liikkuu tällä hetkellä.
Kiireestä huolimatta tunnelma on rauhallinen ja hyväntuulinen: jokainen tietää, mitä on tekemässä. On säpinää, mutta kukaan ei säntäile. Yksi näistä siniasuisista hoitajista on lähihoitaja, hybridihoitaja Elina Yakar.
– Seitsemänvuotiaan poikani mielestä näytän aivan poliisilta, Elina sanoo.
Tätä vaikutelmaa tukee rintataskun jykevä Virve-puhelin.
– Virve on meillä Akuutti kotikeskuksen ammattilaisten sisäistä kommunikointia sekä tila- ja paikkatietoja varten. Se on myös tärkeä työturvallisuuden takia. Onneksi uhkaavia tilanteita ei ole vielä tullut vastaan.
Selkeä marssijärjestys
Elina on tiettävästi Suomen ainoa hybridihoitaja. Nimike tulee siitä, että hän työskentelee tarpeen mukaan kolmessa tiimissä: mobiili- eli akuuttikäyntien, palliatiivisessa sekä turvapuhelintiimissä.
– Suurin osa käynneistä on akuutti- ja kotisairaalakäyntejä, turvapuhelintiimissä työskentelen vähemmän.
Elina tapaa päivän aikana monenlaisia potilaita: osa heistä on palliatiivisessa tai saattohoidossa, osa tehostetun palveluasumisen asukkaita tai kotihoidon piirissä. Käyntejä tehdään myös ilman palveluja asuvien luokse.
Akuuttitiimin yhteydenotot tulevat sosiaali- ja terveydenhuollon kautta, kotihoidosta ja asumispalveluista. Palliatiivisen tiimin hoitajille potilaat soittavat itse.
Toimeksiannot etenevät selkeän kaavan mukaan. Käynnintarpeen määrittelee lääkäri, sen jälkeen vuorovastaava organisoi käynnit hoitajien ajanvarauskirjoihin.
– Uusia käyntimääräyksiä tulee myös kesken päivän, Elina kertoo.
Toimintavalmiina yllättävissäkin tilanteissa
Mitä hybridihoitaja sitten käytännössä tekee?
Elinan mukaan kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä.
– Työnkuvaan kuuluu muun muassa perushoitoa saattohoitopotilaiden kotona. Akuuttikäyntejä teen sairaanhoitajan työparina ja yksin. Vastaamme hoidon tarpeen arvioinnista, otamme näytteitä ja teemme mittauksia. Toimenpiteistä yleisimpiä ovat fysiologiset mittaukset, verikokeet ja virtsanäyte katetroiden.
Kaikki muuttujat eivät välttämättä ole tiedossa etukäteen.
– Jos menen ottamaan sydänfilmiä ja potilas mainitsee jutellessamme uusista oireista esimerkiksi virtsavaivoista, niin kerron asiasta puhelimitse lääkärille ja tarvittaessa otan virtsanäytteen, Elina antaa käytännön esimerkin.
Käynnillä voi myös herätä epäily esimerkiksi potilaan aliravitsemuksesta.
– Silloin tarkastan jääkaapin, joskus olen löytänyt jopa kuukausia vanhoja ruokia, ja jos on aihetta, tehdään sosiaalipäivystykseen huoli-ilmoitus.
Saumatonta yhteistyötä
Työpari sopii etukäteen, miten työt jaetaan.
– Yleensä sairaanhoitaja haastattelee ja kirjaa koneelle, ja minä teen tutkimukset, mittaan parametrit ja esimerkiksi valmistelen EKG-laitteen. Otan verikokeet, jotka viemme käynnin jälkeen laboratorioon.
Työ vaatii yhteistyökykyä ja joustavuutta, tarkkaa havainnointikykyä ja rohkeutta esittää omia näkemyksiään.
Paikan päältä Elina tai työpari soittaa aina lääkärille.
– Mietimme yhdessä lääkärin ja potilaan kanssa hoidon tarvetta ja jatkoa, muun muassa sitä, pärjääkö potilas kotona vai tarvitseeko hän esimerkiksi hätäsijoituspaikkaa tai lähetettä tarkempiin jatkotutkimuksiin. Lääkäri voi myös ohjata potilaan suoraan osastolle.
– Käynneillä toimin lääkärin silminä ja korvina, ja havainnoin tilannetta, Elina tiivistää.
”Olen jokapaikanhöylä ja pidän siitä!”
Raudanluja ammattilainen, jonka tunnistaa raikuvasta naurusta
Millainen Elina on työkaverina?
– Elina on raudanluja ammattilainen. Hän on luotettava, tarttuu toimeen ja tekee työtä sydämellä. Elinan tunnistaa myös raikuvasta naurusta, vuorovastaava Niina Elo kuvailee.
Myös Elinalla on paljon positiivista sanottavaa niin Niinasta kuin koko tiimistä.
– Minut on otettu tosi hyvin vastaan ja osaamistani arvostetaan. Ensi alkuun hieman jännitti, kun en ollut aiemmin tehnyt akuuttityötä, mutta kaikki ovat kärsivällisesti jakaneet osaamistaan ja aina voi kysyä. Meillä on työpaikalla matala hierarkia ja hyvä yhteishenki.
Kokeilusta käytännöksi
Hybridihoitajamalli käynnistyi Porissa kokeiluna viime kesänä, ja tuolloin määräaikaiseen tehtävään palkattiin kaksi lähihoitajaa. Vuoden lopussa tuli lupa vakinaistaa yksi ja Elina sai paikan.
Puolen vuoden aikana Elina kertoo oppineensa paljon uutta ja päässeensä myös tekemään käytännössä monia sellaisia toimenpiteitä, jotka olivat aiemmin tuttuja opiskeluajoilta ja osa vain oppikirjojen sivuilta.
– Olen avustanut lääkäreitä cystofixin vaihdossa, sairaanhoitajia peg-letkujen laitossa ja lähes päivittäin otan verinäytteitä. Enpä olisi uskonut vielä pari vuotta sitten, hän pohtii.
Työssään Elina näkee paljon erilaisia toimintatapoja ja käytäntöjä, minkä hän kokee mielenkiintoiseksi ja opettavaiseksi.
– Ei ole tavatonta, että joissakin paikoissa sairaanhoitajatkaan eivät saa tehdä niitä toimenpiteitä, jotka oikeuksien puolesta olisivat heille mahdollisia, esimerkiksi rakkohuuhteluja. Minä sitten teen ne lähihoitajana.
Kilometrejä mittariin
Aikaa hurahtaa paljon auton ratissa, sillä Elina kuljettaa potilaille lääkkeitä ja laitteita. Hän vie usein myös Akuutti kotikeskuksen autoja huoltoon.
Toiminta-alue on laaja ja käsittää Porin, Ulvilan ja Merikarvian.
– Eilen vein Merikarvialle antibioottien aloitusannoksen, sinne on matkaa noin tunti suuntaansa.
– Olin ennen vähän arka kuski, etenkin talvisin, mutta itsevarmuus on kasvanut.
Usein työ käy treenistä, sillä käyntejä saattaa työpäivän aikana olla jopa kahdeksan. Lifepak ja happirikastin painavat molemmat melkein 20 kiloa ja niiden lisäksi mukana kulkevat reppu ja mahdolliset muut päivän kassit.
– Yhtenä päivän vein kuusi happirikastinta, ja kyllähän sen jälkeen kroppa huusi hoosiannaa! Elina naurahtaa.
Aina ei toki olla liikenteessä, vaan toimistollakin riittää töitä: kirjaamista ja vointisoittoja asiakkaille.
Itsensä johtaminen avainasemassa
Painava happirikastin on juuri pakattu farmariauton takaluukkuun, kun Niina Elo soittaa Elinan työkännykkään.
Uusi käynti odottaa listoilla: saattohoitopotilaan siirtäminen tavallisesta sängystä sairaalasänkyyn. Sitä ennen happirikastin on palautettava ja desinfioitava – niistä on kova kysyntä.
Kaiken muun lisäksi hybridihoitajan työ vaatii myös itsensä johtamistaitoja. Tänään Elina on aloittanut työvuoronsa aamukahdeksalta, ja se jatkuu iltayhdeksään. Vuorojen kesto ja kellonajat vaihtelevat.
– Pidän ruoka- ja kahvitaukoja sen mukaan, miten ne sopivat päivään. Tauoista en tingi, jotta jaksan tehdä työni.
Elina asuu kahdestaan poikansa kanssa, mutta tukiverkot ovat kunnossa
– Meillä on autonominen työvuorosuunnittelu. Yleensä teen kolmen viikon jaksolla kaksi viikonloppua. Äitini asuu samassa taloyhtiössä, joten viikonloppuvuorotkin onnistuvat.
Vapaa-ajalla Elina kannustaa poikaansa jalkapallokentän laidalla ja käy uimassa. Huomenna on viikon ainoa vapaapäivä, silloin Elina aikoo lounastaa ystävänsä kanssa ja keskittyä opiskeluihin.
Hybridihoitajan teesit
- Ole aktiivinen ja valmis oppimaan uutta.
- Pysy tarkkana. Muista, että käynnillä olet lääkärin silmät ja korvat.
- Potilas on aina keskiössä.
- Tiedosta oman osaamisesi rajat.
Elina Yakar, 38
- Hybridihoitaja Akuutti kotikeskus 1:ssä Porissa, työnantaja on Satakunnan hyvinvointialue.
- Valmistui lähihoitajaksi vuonna 2004, työskennellyt aiemmin tehostetussa palveluasumisessa lähes 20 vuotta. Opiskelee erikoisammattitutkintoa pääaineenaan palliatiivinen hoito.
- Vapaa-ajalla urheilee poikansa kanssa ja toimii vapaaehtoisena riita- ja rikosasioiden sovittelijana.
