Ilmastoahdistus koskettaa yhä nuorempia lapsia

Tietoisuus ilmastonmuutoksesta on niin laajaa, että jo leikki-ikäiset lapset voivat kantaa huolta ympäristöstään. Vaikeista asioista puhuttaessa aikuisen tärkein tehtävä on pitää yllä lapsen perusturvallisuutta.

Ilmastoahdistus ei ole sairaus eikä mielenterveysongelma vaan reagointia siihen, kuinka vakavasta uhkasta on kyse. Kuva: Mostphotos

Teksti Saija Kivimäki

Ympäristökasvattajat suosittelivat pitkään, että ilmastonmuutoksen kaltaiset vaikeat aiheet otettaisiin puheeksi vasta alakoulun loppuvaiheessa. Enää se ei toimi, sillä ilmasto- ja ympäristöongelmat ovat niin suuria ja tietoisuus niin laajaa, että lapset kuulevat niistä joka tapauksessa jo paljon nuorempana.

Mainos

Tutkittua tietoa ei ole siitä, kuinka nuorelle lapselle voi iskeä ilmastoahdistus, mutta merkkejä siitä voi ilmetä jo 4-5-vuotiailla lapsilla, sanoo ympäristötutkija, teologian tohtori Panu Pihkala.

Pihkalan mukaan ahdistus ilmenee lapsilla monin eri tavoin, aivan kuten aikuisilla.

– Lievimmillään se on huolestumista jostain ympäristöasiasta, lapsi on vaikkapa kuullut, että ilmastonmuutos on vakava asia.

Tunne voi syventyä, jos lapsi huomaa, että hänelle tärkeä aikuinen on ahdistunut asiasta.

Pihkala muistuttaa, ettei ilmasto- tai ympäristöahdistus ole sairaus eikä mielenterveysongelma vaan reagointia siihen, kuinka vakavasta uhkasta on kyse. Reaktiot voivat tosin olla niin voimakkaita, että niihin tarvitaan tukea.

Aikuisten on lisäksi tärkeä käsitellä omia tunteitaan, jotta hän voi tukea lastaan rakentavasti.

 

Vältä katteettomia lupauksia

Varhaiskasvatuksessa vaikeatkin aiheet tulee käsitellä lapsilähtöisesti niin, että perusturvallisuus säilyy. Lapsen on hyvä antaa itse vaikuttaa siihen, milloin ja kuinka paljon asioista puhutaan.

– On tärkeä kuulostella, mitä lapsi tuntee ja ajattelee. Jatkuva puheeksi ottaminen on omiaan lisäämään ahdistusta.

Turvallista ilmapiiriä voi luoda esimerkiksi kertomalla, että ympäristö on meille kaikille yhteinen ja että lukuisat ihmiset tekevät työtä ongelmien ratkaisemiseksi, Pihkala ehdottaa.

Kasvattajan vaikea tehtävä on pitää yllä toivoa ja merkityksellisyyttä mutta välttää samalla luomasta turhia lupauksia.

– Itse pitäisin katteettoman optimismin mahdollisimman vähäisenä. Kun lapsi kasvaa, hänelle voi vanhemmiten tulla huijattu olo.

Pahinta tutkijan mukaan on vältellä vaikeaa aihetta kokonaan. Sen lapsi saattaa tulkita niin, ettei aikuinen välitä.

– Pelosta puhuminen helpottaa, oli kohteena sitten sängyn alla piilottelevat kuvitellut mielikuvitusmöröt tai hyvin todellinen ilmastonmuutos, Pihkala sanoo.

Lue myös: Varhaiskasvattajalla on velvollisuus ohjata lasta kestävämpiin elämäntapoihin

Ilmastonmuutosta ei voi estää – kuumat kesät tuovat haasteita hoitajien työhön

Sinua voisi kiinnostaa myös

”Lähihoitajilta odotetaan liikaa säädyllisyyttä” – Vertaistukea hyödynnetään sosiaali- ja terveysalalla paljon, mutta lähihoitajan selviytymistä vaikeista elämäntilanteista ei aina osata arvostaa

Kun korona keskeytti päivätoiminnan, Riihimäellä pakattiin termoskannut autoon ja vietiin kahvit lähipuistoihin asiakkaiden luo

Vanajan vankilan johtaja Kaisa Tammi-Moilanen: ”Vankilaan päätyvä nainen ei ole mikään hirviö”