Suomi otti käyttöön Alzheimer-lääkkeet lekanemabin ja donanemabin viime syksynä ensimmäisenä Pohjoismaana. Ensimmäiset kokemukset ovat geriatrian erikoislääkäri Minna Raivion mukaan lupaavia.
– Kaikki potilaat voivat poikkeuksellisen hyvin. Vuoden seurannassa Alzheimerin tauti ei ole toistaiseksi edennyt yhdelläkään hoitoa saaneista potilaista.
Raivio johtaa Terveystalossa tiimiä, jolla on takanaan ensimmäinen vuosi uusien hoitojen käytöstä. Hoitoa on saanut noin 50 potilasta Suomesta ja Ruotsista. Nuorin potilaista on noin 50-vuotias, vanhimmat yli 80-vuotiaita.
Lekanemabi ja donanemabi ovat biologisia lääkkeitä, jotka poistavat Alzheimerin taudille tyypillisiä amyloidikertymiä aivoista. Yleisesti arvioidaan, että lääkitys hidastaa Alzheimerin taudin etenemistä varhaisvaiheessa noin kolmanneksella. Hoito ei pysäytä sairautta eikä palauta menetettyä muistia, mutta se voi siirtää oireiden pahenemista eteenpäin.
– Käytännössä se voi tarkoittaa, että potilas voi saada keskimäärin noin vuoden lisää aikaa hyvässä toimintakyvyssä jokaista kolmea sairausvuotta kohden.
Raivion mukaan tutkimustiedon karttuminen voi vielä muuttaa käsitystä lääkkeiden vaikutuksista. Tällä hetkellä hoitoa ei kuitenkaan ole lupa jatkaa, kun tauti etenee varhaisvaiheesta keskivaikeaan muotoon.
Geeniperimä voi estää hoidon
Uudet Alzheimer-lääkkeet ovat Raivion mukaan hyvin siedettyjä. Hoidon aloittamisen esteenä voivat olla verenohennuslääkitys sekä APOE4-geenin kaksinkertainen riskimuoto, johon liittyy tavallista suurempi aivoturvotuksen ja aivoverenvuotojen riski.
– Tämä geenimuoto lisää lääkehoidon vakavien haittavaikutusten riskiä, minkä vuoksi sen käyttöä on rajoitettu tällä ryhmällä. Viranomaisten ajatus on suojella Alzheimer-potilaita, mutta samalla monelta jää saamatta hoito, joka voisi hidastaa sairauden etenemistä, Raivio sanoo.
Britanniassa ja Yhdysvalloissa viranomaiset ovat suhtautuneet asiaan sallivammin, ja hoitoa annetaan myös tämän riskigeenin kantajille.
Lääkkeet annetaan infuusiona eli suonensisäisenä tiputuksena. Annostelu kestää puolesta tunnista tuntiin, ja hoitoa annetaan kerran tai kahdesti kuukaudessa.
– Infuusio ei tunnu miltään. Potilaat istuvat hoidon aikana nojatuolissa ja juttelevat keskenään. Käytännössä ainoastaan kanyylin laittaminen tuntuu. Joillekin on ensimmäisen infuusion jälkeen voinut tulla rokotusreaktion kaltainen olo, ikään kuin flunssa olisi alkamassa, mutta oireet menevät yleensä nopeasti ohi.
Yhdysvalloissa potilaat voivat jo pistää lääkkeen itse ihon alle kerran viikossa. Sekä tutkimus että hoitokäytännöt ovat siellä Eurooppaa pidemmällä ja Raivio uskoo saman kehityksen olevan edessä myös Suomessa.
– Suomessa pelätään, että hoitojen yleistyessä poliklinikat täyttyvät infuusiohoitoa saavista potilaista. Uskon, ettei näin käy.
Kustannukset jarruttavat käyttöönottoa
Suomessa antiamyloidihoitoa on toistaiseksi saatavilla vain yksityisissä sairaaloissa ja terveysasemilla. Vuoden hoito maksaa noin 50 000 euroa, josta lääkkeen osuus on noin 30 000 euroa. Loput kustannuksista muodostuvat lääkärin ja hoitajan vastaanotoista, laboratoriotutkimuksista sekä magneettikuvauksista.
Moni on valmis maksamaan hoidon itse, mutta kaikilla siihen ei ole varaa. Siksi kiinnostus kohdistuu siihen, tulevatko uudet Alzheimer-lääkkeet joskus suuremman joukon saataville.
Tie julkiseen terveydenhuoltoon ei toistaiseksi näytä suoraviivaiselta. Fimea arvioi alkuvuodesta, että lekanemabi hidastaa Alzheimerin taudin etenemistä, mutta hoidon hyöty potilaalle jää melko pieneksi suhteessa sen kustannuksiin. Arvioilla on merkitystä, kun päätetään uusien lääkkeiden ottamisesta julkisen terveydenhuollon käyttöön.
Minna Raivion mukaan päätös lääkkeiden käyttöönotosta ei kuitenkaan ole pelkästään lääketieteellinen, vaan kyse on myös yhteiskunnallisesta arvovalinnasta.
– On päätettävä, halutaanko rahaa käyttää kalliiseen lääkehoitoon, joka voi hidastaa sairauden etenemistä, vai vasta myöhemmin tarvittaviin hoivapalveluihin. Ympärivuorokautinen hoito muodostaa valtaosan sote-palveluiden kustannuksista, ja käytännössä lähes kaikki ympärivuorokautisen hoidon potilaat ovat muistisairaita.
”Halutaanko rahaa käyttää kalliiseen lääkehoitoon vai vasta myöhemmin tarvittaviin hoivapalveluihin?”
Koska lääkkeet ovat olleet käytössä vasta vähän aikaa, niiden vaikutuksesta myöhempään hoivan tarpeeseen ei vielä ole tutkimusnäyttöä. Vielä ei tiedetä, vähentävätkö ne ympärivuorokautisen hoidon tarvetta elämän loppuvaiheessa, vaikka sairauden etenemistä pystyttäisiinkin hidastamaan sen alkuvaiheessa.
– Aina ei voida odottaa vuosikymmenten tutkimustuloksia ennen päätösten tekemistä. Jos tästä halutaan varmaa näyttöä, sitä voidaan joutua odottamaan 10–20 vuotta, Raivio toteaa.
Uudet lääkkeet voivat muuttaa myös lähihoitajan työtä
Jos kehitys jatkuu, vaikutukset voivat ulottua myös hoivatyöhön. Yhä useampi muistisairas saattaa säilyttää toimintakykynsä nykyistä pidempään ja pärjätä kotona kauemmin. Se siirtäisi ympärivuorokautisen hoivan tarvetta myöhemmäksi. Samalla muistisairaiden parissa tehtävä työ voisi painottua aiempaa enemmän toimintakyvyn tukemiseen ja lääkehoidon seurantaan.
– Nämä ovat ensimmäiset lääkkeet, jotka vaikuttavat itse sairauteen eivätkä pelkästään oireisiin. Se antaa toivoa siitä, että Alzheimerin tautia pystytään tulevaisuudessa hoitamaan eikä vain lievittämään sen oireita, Raivio sanoo.
Juuri siksi hän pitää nykyisiä hoitoja mahdollisena käännekohtana muistisairauksien hoidossa.
– Tämä on vielä intuitiota ja arvelua, mutta Alzheimerin taudista voi joskus tulla hallittava pitkäaikaissairaus samaan tapaan kuin diabeteksesta tai nivelreumasta. Vaikka hoidot eivät paranna sairautta, ne voivat muuttaa sen kulkua merkittävästi.
Millaisia ovat uudet Alzheimer-lääkkeet?
- Lekanemabi ja donanemabi ovat biologisia lääkkeitä, jotka sitoutuvat aivoihin kertyvään amyloidiproteiiniin ja auttavat elimistöä poistamaan sitä. Amyloidikertymien uskotaan olevan yksi Alzheimerin taudin keskeisistä taustatekijöistä.
- Ensimmäiset Alzheimer-lääkkeet, joiden tarkoituksena on vaikuttaa itse sairauden kulkuun, ei pelkästään lievittää sen oireita.
- Tarkoitettu Alzheimerin taudin varhaisvaiheeseen. Ne eivät paranna sairautta eivätkä palauta menetettyä muistia, mutta voivat hidastaa taudin etenemistä ja auttaa säilyttämään toimintakykyä pidempään.
Lähde: Euroopan lääkevirasto (EMA)
Lue myös
Läpimurron kynnyksellä? Alzheimer-lääkkeiden kehitys näyttää myönteisimmältä vuosikymmeniin
Näön heikkenemistä ja arvaamatonta käytöstä – muistisairauden ensi oireet voivat yllättää
