Taas se tulee. Se alkaa toispuoleisena, sykkivänä päänsärkynä. Kohta tiedossa on huimausta ja pahoinvointia. Tekee mieli mennä lepäämään pimeään huoneeseen.
Nämä migreenin tyypilliset oireet ovat tuttuja noin 700 000 suomalaiselle. Toisilla migreeni tulee harvakseltaan, toisilla oirepäiviä on enemmän kuin oireettomia. Migreeni aiheuttaa Suomessa vuosittain lukemattoman määrän sairauslomapäiviä.
Migreenin hoito on porrastettu siten, että diagnoosi tehdään perusterveydenhuollossa ja ongelmatilanteissa konsultoidaan erikoislääkäriä. Neurologian erikoislääkäri Marja-Liisa Sumelahden mukaan migreenin tunnistaminen terveydenhuollossa on parantunut, mutta puutteita on edelleen hoidon suunnittelussa ja seurannassa.
– Yleinen tietoisuus migreenistä on lisääntynyt. Potilaat osaavat kuvata oireitaan entistä paremmin. Migreenin diagnostiset kriteerit ovat selkeät, joten kuka tahansa lääkäri voi diagnosoida vaivan. Tunnistaminen on tärkeää, jotta sitä osataan hoitaa tehokkaasti, Sumelahti korostaa.
Migreenin oireita voivat olla myös valoarkuus, haju- tai ääniherkkyys, alavireisyys, unihäiriöt, ärtyneisyys, lihaskireys sekä keskittymis- ja muistivaikeudet.
– Potilas ei välttämättä itse tunnista valo- ja aistiherkkyyttä, sillä hän saattaa hakeutua hämärään ja hiljaiseen huoneeseen kohtauksen alkaessa.
Aurallinen migreeni varoittaa tulostaan ennakkoon
Migreeni on neurovaskulaarinen sairaus. Oireilua selittävää geeniä ei ole tunnistettu, mutta ilmeisesti migreeni syntyy useamman geenin yhteisvaikutuksesta. Migreenikohtaus kestää muutamasta tunnista useampaan päivään.
Migreeni jaetaan kahteen päämuotoon: auralliseen ja aurattomaan. Aurallisessa kohtauksessa särkyä edeltää jokin oire, kuten näköhäiriö, raajojen puutuminen, lihasheikkous tai puheen vaikeudet. Aurallinen migreeni jaetaan erilaisiin alaryhmiin. Tätä migreenityyppiä sairastaa 10–15 prosenttia migreenipotilaista. Aurattomassa migreenissä kohtaus alkaa ilman auraoireita.
Molempiin migreenimuotoihin voi kuulua ennakko-oireita, kuten mielialan vaihtelua, makeanhimoa, väsymystä sekä ajattelun ja tarkkaavaisuuden vaikeutumista. Ennakko-oireiden tunnistaminen on tärkeää, jotta osaa aloittaa kohtaushoidon oikea-aikaisesti.
Kipua seuraavat jälkioireet, joista tyypillisiä ovat mielialan vaihtelut, tiedon käsittelyn hidastuminen sekä väsymys tai ylienergisyys.
Migreenistä kärsivät eniten naiset
Laajan yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan migreenistä kärsii noin 15 prosenttia naisista ja viisi prosenttia miehistä.
– Migreenin huippuesiintyvyys sijoittuu naisilla vaihdevuosia edeltävään ajanjaksoon. 60 prosentilla naisista migreeni lievittyy menopaussin jälkeen. Vanhuksilla migreeni on harvinaista. Vaikka ikääntyessä kohtausoireet lievittyvät, auraoireet, kuten lievä pahoinvointi sekä valo- ja ääniherkkyys, voivat säilyä, Marja-Liisa Sumelahti kertoo.
Myös lapsilla on migreenioireilua. Viisi prosenttia seitsemänvuotiaista lapsista kärsii migreenistä. Yli 10-vuotiailla vaiva on vielä yleisempi, sillä siitä kärsii 10–25 prosenttia tytöistä ja 8–15 prosenttia pojista.
Lapsen migreenikohtauksen oireina voivat olla ärtyisyys, leikistä vetäytyminen ja halu levätä. Valot ja äänet saattavat häiritä lasta. Ruoka ei maistu, ja lapsi voi oksentaa. Kun häneltä kysytään, minne sattuu, hän näyttää yleensä koko päätä.
– Lasten migreenikohtaukset ovat lyhyitä ja nopeasti voimistuvia. Tehokas hoitomuoto on uni. Kohtauslääkinnässä käytetään nestemäisiä tai rektaalisesti annosteltavia kipulääkkeitä.
Lääke pitää ottaa ajoissa
Migreenipotilaat tunnistavat yleensä itse, millaiset ärsykkeet laukaisevat kohtauksen tai pahentavat oireita sen aikana. Esimerkiksi kirkas valo, kuumuus, hajut, alkoholi, valvominen, verensokerin vaihtelut, hormonaaliset tekijät ja stressi voivat olla kohtauksen aiheuttajia. Altistavien tekijöiden välttäminen ja säännölliset terveet elämäntavat pitävät oireilua kurissa.
Jotkut pärjäävät lievien migreenioireiden kanssa ilman lääkitystä tai vähäisellä lääkityksellä. Oloa helpottaa lepo viileässä, pimeässä ja hiljaisessa huoneessa. Kylmä kääre otsalla vähentää kipua. Oireisiin saattaa auttaa myös lämmin suihku tai hengitys- ja rentoutumisharjoitukset.
Lieviin oireisiin lääkehoidoksi riittää tavalliset särkylääkkeet, kuten parasetamoli tai asetyylisalisyylihappo. Lisäksi voidaan käyttää pahoinvointilääkkeitä. Migreenin täsmälääkettä eli triptaaneja voidaan käyttää riippumatta kohtauksen voimakkuudesta.
– Ne auttavat kohtaukseen yli puolella, kun lääkeannos otetaan riittävän varhaisessa vaiheessa eli silloin, kun kipu on vasta lievää. Valmisteesta riippuen vaste säilyy 4–25 tuntia, ja joillakin potilailla riittää yksi lääkeannos. Tehoa voi parantaa lisäämällä kohtauslääkintään tulehduskipulääkkeen. Jos vaste jää heikoksi, voi toisen triptaaniannoksen ottaa kahden tunnin kuluttua, Marja-Liisa Sumelahti neuvoo.
Tablettilääkkeet imeytyvät vasta ohutsuolessa, joten oksentelu ja voimakas pahoinvointi estävät niiden imeytymisen. Näissä tapauksissa triptaani voidaan annostella nenäsuihkeena tai ihon alle pistettävällä valmisteella.
– Suurimmat syyt lääkityksen tehottomuuteen ovat liian pieni lääkeannos ja viivästynyt lääkintä. Nämä ovat tärkeitä potilasohjauksessa huomioitavia seikkoja.
Jos kohtauksia on usein ja muu lääkitys ja hoitokeinot eivät auta, harkitaan migreenin estolääkitystä.
– Estohoitojakso pyritään pitämään lyhyenä, 3–6 kuukauden kestoisena, jona aikana pyritään selvittämään migreenikohtauksia aiheuttavia tekijöitä ja välttämään niitä mahdollisuuksien mukaan.
Kutsumaton kuukausittainen vieras
Yli puolella migreenistä kärsivistä naisista kohtauksen laukaisee kuukautiset. Useilla on kohtauksia myös kuukautiskierron muissa vaiheissa. Kuukautismigreeni on auraton migreeni, joka voi alkaa pari päivää ennen kuukautisia tai viimeistään pari päivää niiden alkamisen jälkeen. Kuukautismigreenissä kipu on voimakasta, se pitkittyy ja kipu- ja täsmälääkkeet eivät aina tarjoa helpotusta riittävästi. Lääkettä pitää ottaa tarpeeksi suuri annos heti oireiden ilmaannuttua. Myös estohoito tulehduskipulääkkeillä, triptaaneilla tai hormonivalmisteilla on mahdollista. Todennäköisesti migreenin laukaisee estrogeenitason lasku ja kohdun limakalvosta vapautuvat prostaglandiinit.
Lue myös:
