Luonnossa liikkuminen hoitaa hoitajaa

Menetkö metsään? Kyllä ainakin kannattaisi. Luonnosta saa roppakaupalla terveyttä ja hyvinvointia. Omat lapsuuden muistot ja kokemukset vaikuttavat siihen, millaisen ympäristön kokee elvyttävänä.

Kuva: Mostphotos

Teksti Minna Lyhty

Raskas työ vaatii raskaat huvit. Näin sanottiin ennen. Hoitotyön kuormittavuudesta kannattaa mieluummin palautua keveämmillä huveilla, esimerkiksi menemällä metsään tai veden äärelle.  Tampereen yliopiston psykologian professori Kalevi Korpelan mukaan luonto on niin tehokas keino palautumiseen, että sitä pitäisi määrätä reseptillä.

– Jos on stressaantunut ja menee luontoon, fysiologia reagoi nopeasti. Rentoutuminen näkyy sydämen sykkeen ja verenpaineen laskuna sekä lihasjännitysten vähenemisenä. Kun kuluu 10–15 minuuttia, ihmiset alkavat tunnistaa mielialassa rauhoittumisen ja piristymisen tunteita. Samalla ärtyneisyys, vihaisuus ja surumielisyys vähenevät.

Kun luonnossa viipyy hiukan enemmän kuin piipahduksen verran, kognitiiviset kyvyt elpyvät.

– Tarkkaavaisuus, keskittymiskyky ja työmuistin toiminta tehostuvat. Lisäksi arkipäivän huolet saattavat unohtua, jolloin mieli vapautuu, täyttyy positiivista ajatuksista ja ongelmiin löytyy ratkaisuja.

Jos ulkoilee säännöllisesti, stressistä palautuu helpommin eivätkä paineet pääse kasautumaan.

– Tutkimuksissa on havaittu, että luonnossa aikaa viettävillä on pienempi riski sydän- ja verisuonitauteihin kuin kaupunkiympäristössä pysyvillä. Vihreämmässä asuinympäristössä kuolleisuus on pienempää. On myös todettu, että ahdistuneisuushäiriöt ja depressio ovat vähäisempää alueilla, joissa on enemmän viherympäristöjä.

Ei ole täysin selvää, miksi luonnosta saa niin paljon terveysvaikutuksia. On esitetty, että ympäristön lumo, puhtaus, vihreys ja hiljaisuus vaikuttavat suotuisasti. Luonnossa tulee myös liikuttua ilman, että kokisi kuntoilevansa, joten liikunnan terveysvaikutukset saa lähes huomaamatta. Jos on liikkeellä yhdessä läheistensä kanssa, sosiaaliset suhteet elvyttävät voimavaroja. Myös luontoyhteyden kokeminen on eheyttävää.

Lähipuistoon vai erämaahan?

Entä miten kauaksi metsään pitää mennä, jotta saa positiiviset terveysvaikutukset: puistoon, lähimetsään vai kansallispuistoon asti?

– Lähipuisto ja kaupunkien metsäpuistot riittävät useimmille. Toki yksilöiden välillä on eroja. Omat lapsuuden muistot ja kokemukset vaikuttavat siihen, millaisen ympäristön kokee elvyttävänä. Myös persoonallisuuksien välillä on eroja. Toiset ovat luontohakuisempia kuin toiset. Luontoihmiset menevät kauempana sijaitseville suuremmille retkeilyalueille. Jonkin verran vaikuttaa myös meluherkkyys. Jos meluisa ympäristö häiritsee helposti, kaupunkien puistot eivät ole elvyttäviä, Kalevi Korpela kertoo.

Korpela on ollut mukana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Metsäntutkimuslaitoksen ja Tampereen yliopiston tutkimuksessa, jossa selvitettiin viheralueiden fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia. Koehenkilöt oleskelivat ja kävelivät 45 minuuttia Helsingin keskustassa, Linnanmäen kupeessa sijaitsevassa Alppipuistossa ja keskuspuistossa.

Mainos

– Keskustassa koehenkilöiden elinvoimaisuus laski ja negatiiviset tuntemukset lisääntyivät. Alppipuistossa ja keskuspuistossa oleskelun jälkeen oli havaittavissa positiivisia vaikutuksia. Verenpaine aleni ja sydämen syketaajuus oli suotuisampi. Yllättävää oli se, että melko pieni Alppipuisto ja keskuspuisto, joka on kaupunkimetsä, olivat yhtä elvyttäviä.

Suomalaisten suhde luontoon on säilynyt kaupungistumisesta huolimatta. Metsät ja vesistöt ovat edelleen meitä lähellä ja niiden äärelle mennään rentoutumaan. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan reilut kaksi kolmesta suomalaisesta ulkoilee luonnossa viikoittain. Puolet suomalaisista asuu enintään 200 metrin päässä lähimetsästä.

– Ennen ehkä ulkoitiin enemmän keräämällä marjoja ja sieniä. Nykyään monet harrastavat luonnossa liikuntaa, kuten polkujuoksua, maastopyöräilyä ja kiipeilyä. Tavallisin liikuntamuoto on kuitenkin kävely. Myös luontomatkailu ja eräretkeily ovat suosiossa.

Luonto ei hylkää

Metsään, joen, järven tai meren rantaan voi mennä yksin rauhoittumaan. Se on erityisen tärkeää hoitajalle, koska hoitotyö on sosiaalisesti kuormittavaa. Stressistä auttaa elpymään se, ettei ole muiden käytössä jatkuvasti.

Parhaimmillaan luontokokemus on jopa terapeuttinen. Psyykkinen huonovointisuus syntyy yleensä muiden ihmisten parissa. Jos on kokenut hyväksymättömyyttä, riittämättömyyttä ja torjuntaa, myönteiset luontokokemukset auttavat toipumisessa, sillä ihmiset usein kokevat, ettei luonto petä, hylkää eikä torju.

Kalevi Korpelan mukaan myös hoitokotien ja palvelutalojen asukkailla pitäisi olla mahdollisuus päästä luontoon.

– Olisi tärkeää, että asukkaita vietäisiin mahdollisuuksien mukaan ulos. On eri asia mennä itse pihalle tai puistoon kuin katsella vaikkapa luonto-ohjelmaa televisiosta. Ikääntyneet saavat luonnosta terveysvaikutuksia samalla tavalla kuin kaikki muutkin.

Korpela puhuu muistisairaiden hoitokotien viherpihojen puolesta.

– Ulkoilu ja esimerkiksi kukat tuoksuineen vaikuttavat mielialaan edullisesti, joten asukkailla on vähemmän ärtyneisyyttä ja aggressiivisuutta. Piha täytyy suunnitella siten, ettei kukaan eksy ja lähde harhailemaan.

Luonto toimii lääkkeenä myös masentuneille. Korpela teki yhdessä Tampereen päihde- ja mielenterveysyksikön johtavan psykologin Eija Stengårdin kanssa tutkimuksen, jossa depressiokoulun kahdeksasta tapaamiskerrasta neljä pidettiin luonnon äärellä ja lisäksi tehtiin luonto- ja mielipaikkaharjoitteita.

– Luontokerrat lisäsivät elinvoimaisuutta, rentoutumista, rauhoittumista ja arjen huolien unohtamista. Näiden kokemusten kautta ryhmän jäsenet kokivat, että he pystyvät ratkaisemaan ongelmia, jaksavat tehdä asioita ja saavat elämäänsä eteenpäin. Potilaat kokivat, että tällainen depressiokoulu vähensi oireita.

Luontoa reseptillä

Kun ihmisiltä kysytään, missä on heidän mielipaikkansa, useimmat kertovat sen olevan luonnossa. Se voi olla metsässä, veden äärellä tai peltojen keskellä. Mieltymykset ovat yksilöllisiä. Karkeasti ihmiset voidaan jakaa joko metsässä tai veden äärellä rentoutuviin. Jotkut haluavat ympärilleen molemmat, sinivihreän maiseman.

Kalevi Korpelan mukaan osa ihmisistä on immuuneja kaikenlaiselle terveysvalistukselle. He eivät noudata terveys- ja liikuntaohjeita, eivätkä halua säädellä syömistään.

– Olen esittänyt, voisivatko hoitajat ja lääkärit määrätä tällaisille ihmiselle mielipaikkareseptejä. Resepti ohjaisi käymään säännöllisesti omassa mielipaikassa. Koska useimpien mielipaikka on luonnon keskellä, tulee siellä käydessä liikuntaa huomaamatta.

Korpela toivoo, että ihmiset miettisivät tietoisemmin ympäristön vaikutuksia hyvinvointiinsa. Kun jokin paikka tuntuu miellyttävältä, sinne kannattaa hakeutua usein.

– On myös masentavia paikkoja, joita yritämme välttää ja kiertää. Miten tällaisessa paikassa oleskelu vaikuttaa itseen ja mistä se johtuu? Tällaisen pohdinnan avulla voi tunnistaa enemmän rakennetun ja fyysisen ympäristön laatua.

Professorilla itsellään on kaksi kotia: Tampereella ja Helsingissä. Hänen omat mielipaikkansa ovat kaupungissa luonnon keskellä.

– Tampereen kodin ikkunoista näkymä on vihreä. Voin pysähtyä katselemaan pensaita ja puita. Pyynikki on aikanaan ollut minulle tärkeä paikka. Myös Helsingissä löydän mielipaikkani läheltä. Aamulenkki Arabianrannan merenrantoja pitkin antaa voimia koko päiväksi.

Retkeilyvinkkejä netistä

  • Useimmat kunnat ovat koonneet verkkosivuilleen tietoja lähiretkeilykohteista. Kannattaa kurkata!
  • Retkeily- ja ulkoiluvinkkejä saat osoitteesta: suomenlatu.fi.
  • Ajantasaiset tiedot kansallispuistoista ja Metsähallituksen retkikohteista löydät osoitteesta: luontoon.fi.


Juttu on julkaistu alun perin SuPer-lehdessä 8/2017.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Toispuoleisen alaselkäkivun syy saattaa olla SI-nivelen häiriö

Uusi suositus: Yli 50-vuotiailla tulisi olla mahdollisuus vähentää yötyötä

Vaimea tulehdus on elimistön varoitusmerkki, joka on syytä ottaa vakavasti