Sade ropisee sateenvarjoon. Retkeilevät lähihoitajat kulkevat polkua pitkin kohti kohdetta, Petsmon laavua Mustasaaressa. Vesipisarat ovat kirkastaneet luonnon vihreän värin. Raikas metsän tuoksu on kaikkialla.
– Retkiä voi tehdä monenlaisessa säässä. Jos liikaa katsoo ennusteita, monet ulkoilut jäävät väliin. Laavulle on matkaa parkkipaikalta vain kolmesataa metriä, joten paljon ei ehdi edes kastua. Kun sytyttää tulet, lämpenee nopeasti, Meira Terho kertoo.
– Tänne on kiva tulla talvellakin. Olemme paistaneet lettuja pimeänä talvi-iltana. Lapset ovat tykänneet, Heidi Salmela jatkaa.
Maisema laavulta on suoraan lammelle. Vesi höyryää, sillä se on lämpimämpää kuin ilma. Meira ja Heidi kertovat pulahtavansa luonnonvesiin aina, kun se vain on mahdollista. Uintikausi on pidentynyt pikkuhiljaa. Meiran sisko Meri Lehtiö on kolmikosta ainoa, joka ei nauti viileistä vesistä.
– Viime vuonna uin lokakuuhun asti ja aloitin taas äitienpäivän aikaan, Heidi kertoo.
Heidi hakee puita laavun takaa puuvarastosta ja asettelee ne tulisijaan. Muutamalla tulitikun raapaisulla puut palavat kauttaaltaan.
– Aiemmin käytin sanomalehteä sytykkeenä. Kun keksin sytytyspalat, tulen tekeminen ei ole ollut enää tuskastuttavaa, Heidi selostaa.
– Ja myrskytikut ovat tulitikuista parhaita. Ne eivät sammu edes kovassa tuulessa, Meri vinkkaa.
Kerrasta koukkuun
Kolmikosta pisimpään retkeillyt on Meri. Kun hän asui Tampereella, Helvetinjärven kansallispuisto tuli päiväretkillä tutuksi. Sinne hän vei myös siskonsa Meiran lapsineen.
Pikkusiskon retkeilyinnostus syntyi kuitenkin kunnolla vasta kuusi vuotta sitten, kun hän kävi vanhimman tyttärensä kanssa pienellä karhunkierroksella.
– Kun kuulin muiden kertovan eri retkikohteista, huokailin aina, että olisipa ihanaa mennä. Päätin alkaa toteuttaa unelmiani.
Heidi jäi retkeilyyn koukkuun kerrasta. Kun koronapandemia esti monia harrastuksia, hän teki yhden yön kestävän telttaretken miehensä kanssa kolme vuotta sitten.
– Meistä tuli retkeilevä perhe. 11-, 14- ja 16-vuotiaat lapsemme ovat toisinaan reissuillamme mukana. Miehen kanssa kahdestaan retkeily on mukavaa parisuhdeaikaa.
Retkeily sai uudet mittasuhteet, kun kolmikko alkoi retkeillä yhdessä. Välillä reissussa ollaan naisporukalla, välillä mukana ovat Meiran ja Heidin lapset. Kohteet ovat kaikkea lähilaavujen ja Norjan maisemien väliltä.
– Talvella hiihdämme autiotuville ja yövymme niissä. Olemme sen verran mukavuudenhaluisia, että talviteltta on vielä hankkimatta. On ihanaa laittaa tuvassa kamiinaan tulet, Meira kertoo.
Kun lapset ovat mukana, reissut tehdään heidän ehdoillaan. Neljän lapsen äidin Meiran mukaan ikä ei kerro mitään siitä, millaisen retken voi tehdä. Jotkut alle kouluikäiset kävelevät monta kilometriä reippaasti.
– Neljävuotiaan kuopukseni kanssa varaudun aina siihen, että saatan joutua kantamaan häntä osan matkaa. Siltikin lähden mieluummin retkelle kuin olen kotona.
Villa lämmittää aina
Puut ovat palaneet hiillokselle. Meri asettelee makkarat paistumaan ja ottaa esiin muita eväitä. Toisinaan retkillä satsataan ruokiin, mutta nyt mukana ovat nopeat murkinat.
– Useimmiten käytämme kaasukeitintä. Sillä voi valmistaa vaikka mitä, Meira kertoo.
– Bravuurini on pitsa. Teen taikinan kotona valmiiksi. Laitan pannun päälle leivinpaperin, siihen taikinan ja täytteet ja lopuksi folio päälle. Pitsa valmistuu keittimellä hiljalleen, Heidi jatkaa.
Moneen muuhun harrastukseen tai lomailuun verrattuna retkeily on edullista, varsinkin jos yöpyy teltassa tai autiotuvassa. Kustannuksia syntyy lähinnä polttoaineesta. Retkieväät eivät maksa sen enempää kuin kotiruokakaan. Ensimmäiset reissut Meira teki muutaman kympin maksavalla teltalla.
– Se on edelleen toisinaan käytössä. Tämä harrastus ei välttämättä vaadi hienoja välineitä. Olen pikkuhiljaa hankkinut retkeilytarvikkeita, jotka helpottavat reissuja. Kaiken ei tarvitse olla uutta ja hienoa. Ylläni olevat housutkin olen paikannut jo kahdesta kohdasta.
Villa on materiaali, jota ilman retkelle ei lähdetä. Vaikka olisi hellepäivä, illalla ja yöllä voi olla viileää.
– Emme edusta koulukuntaa, että makuupussiin mennään vähissä vaatteissa. Tarvittaessa yllä on paksu villapaita, vaikka käytössä olisi talvimakuupussi, Meira kertoo.
Taidot karttuvat pikkuhiljaa
Kolmikko on hankkinut retkeilytaitoja seuraamalla retkeilyaiheisia some-kanavia ja verkkosivuja sekä lukemalla lehtiä ja kirjoja. He huomasivat monissa lähteissä puutteeksi sen, etteivät tiedot retkikohteesta olleet riittävän tarkkoja.
– Varsinkin kun lapset ovat mukana, reissut täytyy suunnitella etukäteen. On hyvä tietää, millainen reitti kohteeseen on, onko matkan varrella tai kohteessa vessaa tai saunaa ja miltä kohteessa näyttää. Päätimme perustaa Retki_hetki -instagram-tilin, jossa jaamme kuvia kohteista ja kerromme niistä olennaisia asioita, Meira kertoo.
Kolmikon mukaan retkeilyharrastus on helpointa aloittaa päiväretkeilystä. Se ei vaadi paljon muuta kuin sään mukaiset vaatteet ja hyvät kengät.
– Tärkeää on olla ymmärrys siitä, milloin voi sytyttää tulen. Myös ensiaputaidot ovat välttämättömät. Suunnistustaitoa ei erityisemmin tarvita valmiiksi merkityillä reiteillä. Eksyn kaupungissakin, joten en edes haaveile poluttomasta erämaaretkeilystä. Meidän porukassamme Meri on se, joka pitää kartalla, Meira kertoo.
Harrastus on koukuttanut lähihoitajat niin, että metsään tulee ikävä, jos sinne ei pääse riittävän usein. Uusia retkeilyideoita syntyy koko ajan.
– Haaveenani on mennä kajakilla saareen, Heidi kertoo.
– Joo olisi kiva, mutta miten löydämme perille, Meira pohtii nauraen.
Retket ovat omia hetkiä
Luonnossa liikkuminen on osa myös lähihoitajien työtä. Meira on perhepäivähoitaja, Heidi varhaiskasvatuksen lastenhoitaja ja Meri kehitysvammaohjaaja asumisyksikössä. He pyrkivät myös työssään viemään lapsia ja kehitysvammaisia luontoretkille. Varhaiskasvatuksessa retkeily on itsestäänselvyys.
– Metsä on paras oppimisympäristö lapsille. Se rikastuttaa leikkiä. Mielikuvitus pääsee valloilleen ja motoriset taidot kehittyvät. Kun mennään metsään, lapset eivät halua sieltä edes pois. Olemme retkillämme ihailleet muun muassa leppäkerttuja ja sammakoita, Heidi kuvailee.
Lähihoitajat ovat töissä aina muita varten. Kolmikon retket ovat omia hetkiä, varsinkin silloin, kun reissussa ollaan ilman lapsia. Heidän mielestään luonnossa liikkuminen on parasta mielen ja kehon hoitoa. Stressi helpottuu ja mieli rauhoittuu. Myös keho nauttii epätasaisessa maastossa liikkumisesta.
– Jotkut ihmettelevät, miksi menemme retkille, kun tulemme sieltä väsyneinä takaisin. Saamme kuitenkin ainutlaatuisia elämyksiä, joita ei kotona lepäämällä tule, Meira vakuuttaa.
Laavulla on ihanan rauhallista ja muutama tunti vierähtää nopeasti. Sadepisarat laskeutuvat pehmeästi lammen pintaan. Sitä voisi jäädä ihailemaan pitkäksi aikaa. On kuitenkin aika pakata tavarat reppuihin ja roskat pussiin. Tällä kertaa luontopolulle ei ehditä.
– Nämä Petsmon reitit ovat mielestäni Vaasan seudun kauneimmat. Täällä voi kiertää 12 kilometrin kierroksen vaihtelevassa luonnossa. Matkalla on soita, metsää ja metsälampia. Nyt emme voi lähteä kävelylle, sillä pitää lähteä pakkaamaan kotiin. Huomenna suuntaamme kohti Haaparantaa, Meira kertoo.
Edessä ovat uudet retket.
Vinkkejä aloitteleville retkeilijöille
- Hanki tietoa kirjoista, verkkosivuilta ja sosiaalisen median kanavista. Kysy kokeneemmilta retkeilijöiltä neuvoa.
- Aloita retkeily päiväretkistä. Nuku ensimmäinen yö kotipihassa tai lähiluonnossa.
- Valitse jalkaasi mukavat kengät ja pakkaa mukaan sään kestävä takki.
- Ota mukaan hyvät eväät ja riittävästi juotavaa.
- Tee tuli ja leiriydy vain sallituille paikoille. Seuraa ruohikko- ja metsäpalovaroituksia. Niiden aikana tulenteko on kielletty myös useimmilla huolletuilla tulentekopaikoilla. Varoituksen aikana tulenteko on sallittu vain hormillisilla, katetuilla tulentekopaikoilla.
- Kunnioita luontoa. Suosi merkittyjä reittejä maaston kulumisen välttämiseksi. Vie roskat mennessäsi pois.
- Huolehdi, että ensiaputaitosi ovat ajan tasalla ja tarvittavat ensiaputarvikkeet ovat mukana.
- Lataa puhelimeen 112-sovellus. Sillä soitettu puhelu välittää sijaintitiedot automaattisesti hätäkeskukseen.
Lue myös:
”Kyydistä kuului piipaa-ääntä” – pyöräretket tuovat vaihtelua päiväkodin arkeen
