”Kyydistä kuului piipaa-ääntä” – pyöräretket tuovat vaihtelua päiväkodin arkeen

Poljettavat Muksubussit laajentavat reviiriä päiväkotipäivän aikana.

Muksubussissa matkanteosta iloitsivat Tuulikellon päiväkodin Hiirenvirnojen ryhmän lapset Miia Aitola ja Torsti Hautala (takana) sekä Mila Isokoski ja Teemu Marsch. Kuva: Petteri Löppönen

Teksti Saija Kivimäki

Oululaisen Tuulikellon päiväkodin alle 3-vuotiaita jännittää. Osa on päässyt ensimmäistä kertaa Muksubussin kyytiin, ja tilannetta on vieläpä todistamassa SuPer-lehden kuvaaja. Lastenhoitaja Jenni Karinkanta auttaa lapsille kypärät päähän ja turvavyöt kiinni, istahtaa satulaan ja alkaa polkea.

Puolessa tunnissa sähköavusteisella Muksubussilla ehtii rauhallisesti polkien kiertää parin, kolmen kilometrin lenkin. Matkan taittuessa lasten jännitys vaihtuu innostukseen.

– Ajoimme koiranulkoiluttajan ohi ja näimme ambulanssin. Kyydistä kuului koiran haukkumisääniä ja ambulanssin piipaata, Karinkanta kertoo.

Retken kohokohta saattoi kuitenkin olla automarketti.

– Prisman ohittaminen herätti riemukkaita tunteita. Se on ilmeisesti tuttu paikka lapsille.

 

Liikkumisen vapautta ja liikennesääntöjä

Neljä- ja kuusipaikkaiset Muksubussit ovat kiertäneet Oulun kaupungin päiväkodeissa kesät talvet muutaman vuoden. Käyttö on tehty päiväkodin työntekijöille mahdollisimman helpoksi. Kaupunki järjestää bussien kuljetuksen yksiköstä toiseen ja huolehtii niiden huollosta. Päiväkodin työntekijöiden on vain muistettava ajon jälkeen laittaa pyörän akku latautumaan.

Muksubussi on yllättävän vakaa ja sen ohjaaminen helppoa, vakuuttaa Jenni Karinkanta. Sähköavusteista bussia polkiessa ei tule edes hiki.

– Se on mukavaa puuhaa, pääsee poistumaan päiväkodin nurkilta. Oulussa on vieläpä tosi hyvät pyörätiet, niin pääsee helposti liikkumaan minne tahansa.

Muksubussi antaa mahdollisuuden retkeillä lähiympäristössä ilman, että matkustamiseen kuluu kohtuuttomasti aikaan. Erityisen mukavaa vaihtelua se on korona-aikaan, kun ryhmät eivät muutoin juuri pääse poistumaan päiväkodin pihapiiriä pidemmälle.

– Samalla tulee huomaamatta käytyä läpi liikennesääntöjä. Se on hyvää kasvatusta varsinkin isommille lapsille.

 

Sinua voisi kiinnostaa myös

Koti vai kodinomainen? Vanhuus on erilaista kotona ja palvelutalossa

Pientä lasta naurattaa ”pieaju” – Aikuinen voi osallistua lasten ilonpitoon, vaikkei aina ymmärtäisi sitä

Takuusäätiön asiantuntija Hanna Siltanen: ”Niukkuutta ei ratkaista aina pelkällä budjetoinnilla”