Koronajäljittäjä keskittyy katkaisemaan tartuntaketjut, mutta antaa puhelimessa myös henkistä tukea

Tartuntaketjuja jäljittävät lähihoitajat toivovat, että heidän työnsä loppuisi pian. Silloin yhteiskunta olisi palannut normaaliin arkeen.

Koronajäljitys Sanna Hämäläinen

Sanna Hämäläisestä tuli koronajäljittäjä, sillä hän halusi konkreettisesti osallistua pandemian vastaiseen työhön. Kuva: Laura Vesa

Teksti Mari Vehmanen

Sanna Hämäläiselle ja Jonna Kantojärvelle koronaepidemia on merkinnyt hyppyä tutuista lähihoitajan tehtävistä täysin uudenlaisiin haasteisiin. Molemmat ovat toimineet syksystä asti Pirkanmaan sairaanhoitopiirin koronajäljittäjinä.

− Työkaveri vinkkasi tästä, ja innostuin heti. Ajattelin, että olisi hienoa olla konkreettisesti mukana koronan vastaisessa työssä, Sanna Hämäläinen sanoo.

Hän on työskennellyt viime vuodet kotihoidossa, mutta myös toimistoympäristöstä on ehtinyt karttua aiempaa kokemusta työnjärjestelijänä toimiessa.

Jonna Kantojärvi kertoo etsineensä jotakin uutta vanhempainvapaan jälkeen.

− Huomasin netissä Lapin sairaanhoitopiirin koronajäljityksen verkko-opinnot. Kävin ylilääkäri Markku Broaksen johtaman kaksiviikkoisen etäkurssin. Se oli hyvä perehdytys aiheeseen, ja sain paikan.

Kantojärven mielestä työ on ollut hyvin erilaista kuin aiemmat käytännön hoitotyön tehtävät. Hyvähenkiseen ja kannustavaan yhteisöön tuntui kuitenkin helpolta tulla mukaan. Työtovereina on ollut sairaanhoitajia, lääketieteen opiskelijoita ja infektiolääkäreitä.

Soittoa on odotettu

Pirkanmaan jäljitystiimin päivä alkaa aina palaverissa, jossa käydään läpi sairaanhoitopiirin koronatartunnat ja jaetaan kontaktoitavat henkilöt. Tämän jälkeen työvuoro kuluu tiiviisti puhelimen ja tietokoneen ääressä. Vielä iltapäivällä pidetään toinen tilannekatsaus.

Jäljittäjät ottavat yhteyttä sekä positiivisen koronatestituloksen saaneisiin että altistuneisiin. Heille ilmoitetaan asiasta ja annetaan eristys- tai karanteeniohjeet ja tarvittaessa kehotus hakeutua koronatestiin. Ellei tavoiteltu henkilö vastaa ensimmäiseen puhelinsoittoon, perään lähetetään tekstiviesti.

Mainos

Tartunnan saaneet ovat lähes aina valmiiksi tietoisia asiasta, ja myös monet altistuneet ovat Hämäläisen ja Kantojärven mukaan osanneet odottaa yhteydenottoa. Usein sairastuneet ovat vastuullisesti alkaneet jo itse soitella läpi tapaamiaan henkilöitä.

− Enimmäkseen keskustelut sujuvat rauhallisesti. Toki ihmiset alkavat välittömästi miettiä omia ja läheisten perussairauksia ja riskejä. Osa myös säikähtää, kuinka paljon jatkoaltistuksia on ehtinyt aiheuttaa. Me emme silti syyllistä ketään, Sanna Hämäläinen kertoo.

Puheluihin siis sisältyy jonkin verran henkisen tuen antamista, vaikka varsinainen pääpaino on aina tartuntaketjujen mahdollisimman tehokkaassa katkaisemisessa.

Jäljittäjän yhteydenottoon vihamielisesti tai epäluuloisesti suhtautuvat ovat pieni vähemmistö. Huomattavasti useampi antaa kiitosta arvokkaasta työstä.

− Ehkä haastavinta itselle on ollut pysyä ajan tasalla jatkuvasti muuttuvissa karanteenikäytännöissä ja testiinhakeutumisohjeissa, Jonna Kantojärvi pohtii.

Kaveria autetaan

Koronajäljitys on tulosten valossa toiminut Pirkanmaalla hyvin. Tartuntaketjut on onnistuttu katkaisemaan nopeasti, eikä epidemiatilanne ole missään vaiheessa karannut käsistä pienistä tautiryppäistä huolimatta.

− Koko ajan meillä itsellämmekin on ollut kokemus, että tilanne on hallinnassa ja että tarvittavat yhteydenotot on pystytty hoitamaan. Jos jonkun lista uhkaa ruuhkautua, muu tiimi auttaa hienosti, Sanna Hämäläinen ja Jonna Kantojärvi kertovat.

Heidän mukaansa esimiehet ovat seuranneet tarkasti jäljittäjien jaksamista ja viestittäneet, että työ on äärimmäisen tärkeää.

Jäljittäjänä toimiminen on vaikuttanut omaan tapaan seurata koronauutisia ja toisten ihmisten käyttäytymistä. Jonna Kantojärvi sanoo esimerkiksi kaupassa maskittomien asiakkaiden kiinnittävän väkisinkin huomiota.

Lisäksi poikkeusajan työrupeama on opettanut uutta.

− Olen saanut varmuutta käyttää englantia puhelimessa aiempaa rohkeammin ja tottunut hyödyntämään tulkkipalveluita, ellei suomeksi tai englanniksi pärjää, Sanna Hämäläinen mainitsee.

Toiveissa paluu normaaliin

Vaikka epidemia-ajan poikkeuksellinen työ on ollut motivoivaa ja kiinnostavaa, Kantojärvi ja Hämäläinen kertovat odottavansa kovasti yhteiskunnan palaamista normaaliin elämään. Jäljittäjät ovat alusta lähtien tienneet, että mitä paremmin heidän työnsä onnistuu, sitä nopeammin sen tarve päättyy.

Molempien ammatilliset jatkosuunnitelmat ovat vielä osin avoinna. Yliopistollisen sairaalan erinomaiset työnteon puitteet ja asiantuntevat, eri ammattialoja edustavat kollegat eivät heti unohdu.

− Varmasti tästä erikoisesta ajasta ja omasta osallistumisesta pandemian voittamiseen jää elinikäinen muisto. Vanhana sitten luultavasti toistelemme nuoremmille kyllästymiseen saakka, että se oli silloin, kun minä sain olla koronajäljittäjä, kumpikin nauraa.

Koronajäljitys Jonna Kantojärvi
Jonna Kantojärven tärkeimmät työvälineet ovat oman äänen lisäksi puhelin ja tietokone. Kuva: Laura Vesa

”Hoitoalan ammattilaisuus antaa hyvän lähtökohdan”

Vastaava hygieniahoitaja Minna Vuorihuhta Taysin infektioyksiköstä kertoo, että korona-aika on opettanut monia asioita varautumisesta mahdollisiin seuraaviin pandemioihin.

− On osoittautunut hyväksi ratkaisuksi, että meillä täällä Pirkanmaalla jäljitystyöhön on palkattu ainoastaan terveydenhuollon ammattilaisia. Heillä on hyvät valmiudet käyttää tarvittavia potilastietokantoja ja viedä asiat loppuun jäljityspuheluissa.

Reilu vuosi sitten työ aloitettiin sairaalan omien hygieniahoitajien voimin. Lisärekrytointien tarve kävi pian ilmeiseksi. Enimmillään Pirkanmaalla on jäljityksessä työskennellyt kokopäiväisesti yhteensä 12 sairaanhoitajaa ja lähihoitajaa. Lääketieteen kandidaatit ovat toimineet tärkeänä ilta- ja viikonloppureservinä.

Tiimin tukena on työskennellyt yksi koronatehtäviin palkattu sihteeri ja osa-aikaisia sihteereitä, minkä ansiosta jäljittäjät ovat saaneet keskittyä varsinaiseen kontaktointiin. Myös vakinaiset hygieniahoitajat ovat toimineet tukena.

Pirkanmaan tartunnoissa lähde on pystytty koko vuoden ajan selvittämään hyvin, yleensä 75−80 prosentissa tapauksista. Tehohoidon riittävyys Taysissa ei ole ollut uhattuna.

− Ja silti meillä on täällä ihan samat olosuhteet kuin muissakin suurissa kaupungeissa. On paljon opiskelijoita, isoja rakennustyömaita ja vastaanottokeskuksia, Minna Vuorihuhta huomauttaa.

Hänen mukaansa eräs tärkeä oppi on ollut, että jäljitystyö on kannattanut keskittää.

− Kokonaisuutta on johdettu täältä Taysista käsin. Kuntiin on tarpeen mukaan delegoitu paikallisten ketjujen jäljittämistä.

Lue myös:

Näin korona tarttui töissä – kaksi lähihoitajaa kertoo tarinansa

Korona on muuttanut työtapoja kotihoidossa – Osataanko poikkeusajasta ottaa opiksi vai palataanko samaan vanhaan?

Hygieniahoitaja Taina Hämäläinen taistelee tartuntoja vastaan

Sinua voisi kiinnostaa myös

SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola: ”Pakkorokottaminen lisäisi hoitajien kuormitusta”

Koronavirusta nujerretaan lääkkeillä jotka jo tunnemme

Miksi koronavirustauti uuvuttaa toisia kuukausia, kun toisilta sairaus menee ohi miltei huomaamatta? Tutkijat etsivät geeneistä syitä taudin pitkittymiseen