Autismikirjon häiriötä diagnosoidaan aikaisempaa enemmän – uudet suositukset yhdenmukaistavat käytäntöjä

Autismikirjon häiriössä kuntoutuksen ja tuen tarve vaihtelee elämän eri vaiheissa, sanoo lastenpsykiatrian erikoislääkäri Hanna Raaska HUSista. Hän on toiminut puheenjohtajana työryhmässä, joka on laatinut ensimmäisen autismikirjon häiriön Käypä hoito -suosituksen.

Aikaisemmin varsinkin tyttöjen ja naisten lieväoireiset autismikirjon oireet ovat jääneet tunnistamatta. Kuva: Mostphotos

Teksti Saija Kivimäki

Käypä hoito -suositus yhtenäistää diagnosointia ja kuntoutusta. Kansallista suositusta tarvitaan, sillä autismikirjon häiriötä on ali- ja ylidiagnosoitu. Diagnooseja on asetettu tilanteissa, joissa kriteerit eivät täyty. Toisaalta silloin kun ydinoireet ovat lieviä ja ihminen osaa käyttää voimavarojaan niiden peittämiseen, häiriö voi jäädä tunnistamatta.

– Piirteiden naamioiminen on kuormittavaa ja nostaa psyykkisen oireilun riskiä myös silloin kun häiriön raja ei ylity, Hanna Raaska sanoo.

Autismikirjon häiriöitä diagnosoidaan aikaisempaa enemmän. Tämän arvellaan suurelta osin johtuvan siitä, että häiriö tunnistetaan nykyisin paremmin ja myös lieväoireiset häiriöt diagnosoidaan.

– Aikaisemmin varsinkin lievempioireisten tyttöjen ja naisten autismikirjon häiriö saattoi jäädä tunnistamatta. Oirekuva näyttäytyy erilaisena kuin pojilla ja miehillä.

Autismikirjon häiriö on myös jonkin verran yleisempi pojilla ja miehillä.

Diagnoosia ja kuntoutusta tarvitaan, kun autismikirjon piirteet haittaavat toimintakykyä tai arjessa selviytymistä ja hyvinvointia. Kuntoutuksen tarve vaihtelee elämän eri vaiheissa. Siirtymät ja muutokset tai vaikeat sosiaaliset tilanteet voivat tuoda piirteitä vahvemmin esiin ja lisätä hetkellisesti tuen tarvetta, esimerkiksi kun nuori muuttaa lapsuudenkodista omilleen, aloittaa opiskelun tai siirtyy työelämään.

Aina lääketieteellinen diagnoosi ei ole välttämätön.

– Meistä jokaisella voi olla autismikirjoon sopivia piirteitä ilman että häiriön kriteerit täyttyvät. Jos ne eivät merkittävästi vaikeuta arkea tai hyvinvointia, ei lääketieteelliselle arviolle tai kuntoutukselle ole tarvetta.

Kuntoutuksen tavoitteena on mahdollisimman itsenäinen elämä. Hoitoa ja kuntoutusta suunniteltaessa on arvioitava, mihin oireisiin ja arjen haasteisiin tarvitaan eniten tukea. Erilaisten kuntoutusmuotojen yhdisteleminen auttaa omien tavoitteiden saavuttamisessa ja terveen itsetunnon kehittymisessä.

– Jokaisen kohdalla on yksilöllisesti katsottava, millä osa-alueella toimintakykyä tuetaan, jotta arki saataisiin niin toimivaksi kuin mahdollista.

Mainos

Omaisten ja lähipiirin ymmärryksen lisääminen autismikirjon häiriöstä ja erilaisista tukimuodoista on olennainen osa kuntoutusta.

Käypä hoito -suosituksessa on lääketieteen ammattilaisten ohella kuultu autismikirjon ihmisiä ja heidän läheisiään. Palautteen perusteella suosituksessa on näkökulmia, jotka muutoin olisivat jääneet vähemmälle huomioille, esimerkiksi eri ikävaiheet, Hanna Raaska kertoo.

– Lasten ja nuorten autismikirjon häiriöstä on runsaasti tutkittua tietoa. Paljon vähemmän on tutkittu aikuisia, joilla oireiston lisäksi ei ole kehitysvammaisuutta.

Viiteryhmältä tuli ehdotuksia myös erilaisista kuntoutusmuodoista, kuten eläinavusteisesta terapiasta. Ne otettiin mukaan lisätiedoksi.

Lähteet: aivosaatio.fi, autismiliitto.fi, terveyskirjasto.fi

Sinua voisi kiinnostaa myös: Autismikirjon piirteet saattavat altistaa syömishäiriölle – Nirsoilun ja syömisen vaikeuksien taustalla voi piillä tuntematon ARFID

Sinua voisi kiinnostaa myös

Kohtaa oikein: Aivovamma voi vaikuttaa potilaan käytökseen, mutta ei älyyn

SuPerin seuraava puheenjohtaja on koiraihminen

FinUnionsin johtaja Susanna Salovaara: ”Suomen työelämäheikennyksiä seurataan Brysselissä kauhunsekaisin tuntein”