Nirsoilun ja syömisen vaikeuksien taustalla voi piillä arfid, melko tuntematon syömishäiriö

Arfidiin sairastuneella pakkoajatukset kohdistuvat ruokaan, sen rakenteeseen, väreihin tai makuihin. Rajoittunut syöminen kaventaa arkea ja altistaa puutoksille.

Syömishäiriö arfid saattaa sekoittua erilaisten ruokavalioiden tavoitteluun. Kuva: Mostphotos

Teksti Mari Vehmanen

Arfid on melko tuore syömishäiriödiagnoosi. Se oireilee monin erilaisin tavoin. Ihminen saattaa alkaa jättää ruokavaliostaan pois tiettyjä raaka-aineita, ruokalajeja tai kokonaisia ruoka-aineryhmiä. Lopulta hänen hyväksymiensä ruokien lista voi olla erittäin lyhyt.

Läheistyöntekijä Mirva Korpela Syömishäiriöliitto SYLI:stä kertoo, että välttely voi koskea esimerkiksi ravinnon tietynlaista suutuntumaa tai rakennetta.

− Vaikkapa sileä jugurtti käy mutta hedelmäpaloja sisältävä ei. Tai näkkäri saattaa olla ainoa leipä, joka kelpaa. Joku taas ei voi sietää kokolihan rakennetta. Rajoitukset ovat jokaisella omanlaiset.

Myös eri raaka-aineiden sekoittuminen voi ahdistaa. Tällöin makaronilaatikon syöminen on mahdoton ajatus, mutta erilliset pasta ja jauheliha ovat hyväksyttävissä. Tai vihannekset saattavat käydä ainoastaan selkeästi toisistaan eroteltuina, tunnistettavina palasina.

Joidenkin puolestaan on vaikea syödä määrällisesti niin paljon, että he saisivat riittävästi energiaa ja välttämättömiä ravintoaineita. Ruoka ei ehkä yksinkertaisesti kiinnosta, tai kylläinen olo voi tuntua epämiellyttävältä.

Joskus vastenmielisyys ja huolet kohdistuvat varsinaiseen syömistilanteeseen eivätkä niinkään tiettyihin ruokiin. Ihminen voi pelätä oksentamista, ruokaan tukehtumista tai syömisestä seuraavaa muuta pahaa oloa.

− Tällaisen pelon voi laukaista jo yksi allergian tai vaikka jonkin lääkehaitan aiheuttama epämiellyttävä tilanne. Ihminen alkaa yhdistää inhottavan kokemuksen syömiseen, Mirva Korpela sanoo.

 

Yhteys nepsy-piirteisiin

Nirsoutta pidetään helposti lähinnä pienillä lapsilla ilmenevänä piirteenä, jonka merkittävin seuraus ovat hankalat ruokailutilanteet. Haitallisen valikoivaa ja rajoittunutta syömistä esiintyy kuitenkin kaikenikäisillä. Arfidiin sairastuneiden sukupuolijakauma on tasaisempi kuin anoreksiassa ja bulimiassa, joihin sairastuneista valtaosa on tyttöjä ja naisia.

− Pienen lapsen hyvinkään varovainen syöminen ei välttämättä ole arfidia. Lasten rohkeudessa kokeilla ylipäänsä uusia asioita ja makuja on paljon yksilöllistä vaihtelua, ja valikoivuus voi olla myös ohimenevä vaihe, Mirva Korpela toteaa.

Kansainvälisissä tutkimuksissa aikuisten arfidin yleisyydeksi on arvioitu 1–5 prosenttia. Taipumus voi helpottua iän myötä, kun aistien herkkyys vähenee. Toisaalta ikääntyneestä henkilöstä saattaa olla vaikea erottaa, ovatko oireet merkki syömishäiriöstä, fyysisen sairauden aiheuttamasta ruokahalun katoamisesta vai esimerkiksi muistisairaudesta.

Autismin kirjon häiriöiden ja neuropsykiatristen piirteiden on arveltu altistavan arfidille.

− Yhteys tuntuu loogiselta, sillä molempiin liittyy aistiyliherkkyyttä. Arfidissa ihminen saattaa olla ylivirittynyt aistimaan makuja, suutuntumia ja syömisen kehossa aiheuttamia vaikutuksia.

 

Aiheuttaa eristäytymistä

Arfidin merkittävä ero muihin syömishäiriöihin verrattuna on, ettei sairastunut pyri luomiensa rajoitusten kautta muokkaamaan ainakaan yleensä kehoaan. Sen sijaan pakkoajatukset kohdistuvat konkreettisesti itse ruokaan ja syömiseen.

Mirva Korpela sanoo, ettei raja ihmisen persoonaan kuuluvan varovaisuuden ja syömishäiriöstä kertovan valikoivuuden välillä ei ole selkeä. Aikuisella arfid saattaa sekoittua näennäisesti terveellisen tai eettisen ruokavalion tavoitteluun.

Pahimmillaan arfid on kuitenkin sairaus, joka heikentää merkittävästi yleistä toimintakykyä ja fyysistä terveyttä.

− Lapset saattavat pudota omilta kasvukäyriltään tai kasvu voi pysähtyä kokonaan. Myös aikuisilla seurauksena on vakaviakin puutostiloja tai suoranaista aliravitsemusta.

Myös sosiaaliset haitat ovat usein huomattavia. Lapsen arfid tekee koko perheen ruokailuhetkistä helposti tuskallisen taistelutantereen. Aikuinen alkaa ehkä vältellä kaikkea syömistä muiden ihmisten seurassa koska ei halua kiinnittää toisten huomiota erikoisiin valintoihinsa.

− Tällainen voi eristää ihmistä pahasti. Nuori ei uskalla lähteä viettämään aikaa ystävien kanssa sen vuoksi, että muut haluavat mahdollisesti mennä kahvilaan tai hampurilaisille.

 

Rohkeasti puheeksi

Arfid ei ole uusi asia. Korpela sanoo, että ammattilaiset ovat aina kohdanneet erittäin valikoivaa tai rajoittunutta syömistä, mutta nimen ja diagnoosin puuttuminen on vaikeuttanut ongelmiin tarttumista. Vuonna 2018 arfid pääsi osaksi kansainvälistä ICD-11-tautiluokitusta, mutta Suomessa käytettyyn luokitukseen arfid ei vielä sisälly.

− Toivottavasti seuraavassa päivityksessä arfid saa virallisen diagnoosin. Tämä helpottaisi avun saamista ja selkiyttäisi hoitopolkuja.

Avun hakeminen kannattaa Mirva Korpelan mukaan aina, kun valikoiva syöminen aiheuttaa selkeitä fyysisiä tai sosiaalisia ongelma. Aikuinen voi ottaa oireensa puheeksi perusterveydenhuollossa tai työterveyshuollossa. Pienten lasten pulmissa taas luontevin väylä on usein neuvola tai kouluterveydenhuolto.

Mirva Korpela kannustaa myös hoitoalan ammattilaisia kertomaan havainnoistaan rohkeasti. Mitä nopeammin arfidiin tartutaan, sitä paremmin apu yleensä tehoaa. Hoitamattomina syömishäiriöt tyypillisesti syvenevät.

− Varhaiskasvatuksessa työskentelevä saattaa esimerkiksi huomata lapsen syömisen muuttuvan kovin valikoivaksi ja niukaksi. Tällöin voi jutella vanhempien kanssa ja kysyä, ovatko he huomanneet saman tapahtuneen kotona.

 

Hoitovaihtoehtoja on tarjolla

Kuten kaikissa syömishäiriöissä, myös arfidin hoidossa parhaiten auttaa myötätuntoinen, lempeä ja kannustava suhtautuminen. Perheenjäsenten on tärkeää ymmärtää, ettei läheinen olen valinnut tai halunnut syömishäiriötä.

Vaikka virallista diagnoosiluokitusta ei vielä ole, hoitovaihtoehtoja on Mirva Korpelan mukaan tarjolla. Erilaiset psykoterapiamuodot auttavat käymään läpi ja käsittelemään ruokaan ja syömiseen liittyviä pelkoja.

− Ravitsemusterapeutin kanssa voi miettiä, jääkö jokin tärkeä ravintoaine saamatta ja mistä ruokavalion laajentamisen voisi aloittaa. Toimintaterapiassa on mahdollista harjoitella yhdessä konkreettisia syömistilanteita. Puheterapeuteista taas jotkut ovat erikoistuneen nielemisen pulmiin, Mirva Korpela luettelee.

 

Mikä ihmeen arfid?

  • Arfid tulee sanoista Avoidant Restrictive Food Intake Disorder. Se on melko tuore syömishäiriödiagnoosi.
  • Arfidin oireisiin kuuluvat esimerkiksi valikoiva syöminen, vähäinen ruokahalu sekä syömisen seurausten pelko. Ruoka ei ehkä ylipäätään kiinnosta lainkaan.
  • Sairastunut saattaa vältellä useita ruokalajeja tai raaka-aineita, ja hän kiinnittää paljon huomiota ruoan rakenteeseen, muotoihin tai väriin. Usein hän haluaa erotella ruoan ainesosat tarkasti toisistaan.
  • Arfidin yksi oire on pelko, että syömisestä seuraa tukehtuminen tai pahoinvointia. Kylläisyys saattaa tuntua epämiellyttävältä ja sitä halutaan välttää.
  • Apua tarjoavat esimerkiksi erilaiset psykoterapiamuodot, ravitsemusterapeutit ja toimintaterapeutit.

 

Sinua voisi kiinnostaa myös

Värit auttavat ennakoimaan ruoan makua ja laatua: Näitä ravintoaineita eriväriset marjat, vihannekset ja kasvikset sisältävät

Miksi sama ruoka lihottaa yhtä muttei toista? – Kaikille parasta ruokavaliota ei ole

Autismikirjo voi altistaa syömishäiriöille − Valikoiva syöminen saattaa johtaa puutostiloihin